Browsing by Subject "psykofyysinen harjoite"

Tarkastelen tutkielmassani Jerzy Grotowskin Laboratorioteatteria (1959-1969), sen keskeisiä piirteitä ja erityisesti siihen liittyvää näyttelijäntyön päivittäistä harjoitetta ja näyttelijäntyön perusteita avaavaa tutkimuksellista otetta.Tutkin, miten tämä teatterillinen ja tutkimuksellinen käytäntö on siirtynyt eteenpäin Pohjoismaissa kolmen teatterintekijän, ’perillisen’, Eugenio Barban, Ingemar Lindhin ja Sören Larssonin kautta. Mitkä piirteet nousevat laboratorioteattereita yhdistäviksi ja määrittäviksi piirteiksi? Miten käytäntö elää ja kehittyy erillisenä kirjoitetusta perinnöstä? Keskeiseksi perintöä siirtäväksi piirteeksi nousee elävä, kokemuksellinen yhteys Laboratorioteatterissa kehittyneeseen käytäntöön, näyttelijäntyön päivittäiseen fyysisen harjoitteeseen. Harjoite sisältää useita elementtejä: kehollisen ilmaisun kehittymisen, näyttelijäntyön perusteiden tutkimisen ja taiteellisesti kiinnostavan materiaalin etsimisen ja työstämisen taiteellisesti esitettävään muotoon. Laboratorioteattereiden pyrkimyksenä on luoda kokemuksellista, taiteelliseen työhön liittyvää näyttelijäntyön perustaa. Fyysinen harjoite on myös näyttelijäntyön ja laajemmin kehollisen ilmaisun lainalaisuuksien taiteellista tutkimusta. Perilliset ovat kehittäneet harjoitteita ja taiteellista tutkimusta eteenpäin teatteritaiteen ja teatterimaaliman marginaalissa. Käytäntöön sitoutunut pitäkäaikanen työskentely ja taiteellinen tutkimus ovat luoneet ryhmäkulttuuria ja yhteisöllisyyttä, jolla on eettinen ulottuvuus. Muita keskeisiä laboratorioteattereiden työskentelyyn ja fyysiseen harjoitteeseen liittyviä teemoja ovat kehon kognitiivinen ulottuvuus, esiekspressiivinen ilmaisuntaso, kehomieli -yhteyden vahvistaminen psykofyysisten harjoitteiden avulla, sekä harjoitteitteet itsen projektina.