Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "quest"

Sort by: Order: Results:

  • Aaltonen, Camilla (2024)
    Tutkielma käsittelee Frodon ja Samin tarinaa J. R. R. Tolkienin teoksessa The Lord of the Rings (1954-1956) verrattuna Berenin ja Lúthienin tarinaan J. R. R. Tolkienin teoksessa The Silmarillion (1977). Tarinoiden juoneen liittyviä yhtäläisyyksiä tarkastellaan quest-juonen ja eukatastrofin (eucatastrophe) näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkielmassa hyödynnetään queer-teoriaa vertailtaessa miehen ja naisen muodostamaa romanttista suhdetta kahden mieshahmon väliseen suhteeseen. Molemmat tarinoista jäsentyvät quest-juonen mukaan, jossa sankarien ja avustavien hahmojen osuudet muistuttavat toisiaan. Molemmissa tarinoissa sankarin apuri haluaa seurata sankaria seikkailuun, sillä tuntee sen olevan hänen kohtalonsa. Molemmissa tarinoissa apuri myös pelastaa sankarin, joka on joutunut Sauronin tai hänen kätyriensä vangitsemaksi. Lopussa sankari kuolee tehtävänsä seurauksena ja avustava hahmo seuraa häntä. Lúthien kuolee heti Berenin jälkeen, ja Sam seuraa Frodoa meren toiselle puolelle elämänsä lopussa. Tutkielman viimeinen osio tarkastelee kuoleman voittamista eukatastrofina, eli ihmeellisenä käänteenä, joka saa aikaan onnellisen lopun, erityisesti henkilöhahmojen suhteita kuvaavissa juonissa. Berenin ja Lúthienin tarinassa käänteen muodostaa Lúthienin onnistunut yritys anoa Beren takaisin kuolleiden joukosta. Frodon ja Samin tarinassa vastaavanlaisen onnellisen lopun muodostaa Samille jäävä toivo, että hän voi vielä kohdata Frodon meren toisella puolella. Tutkielmasta selviää, että yhteyttä tarinoiden välillä luodaan erityisesti samankaltaisilla kohtauksilla sekä suorilla ja epäsuorilla viittauksilla Berenin ja Lúthienin tarinaan Tarussa sormusten herrasta. Samankaltaisten kohtausten tarkasteleminen rinnakkain nostaa Frodon ja Samin välisiin kohtauksiin romanttisen rakkauden merkityksiä niiden vertautuessa Berenin ja Lúthienin rakkaustarinaan. Molemmat tarinat kuvaavat sankarin tehtävää tukevaa ja avustavaa kumppanuutta, joka jatkuu myös tehtävän päätyttyä. Molemmissa tarinoissa henkilöhahmojen välinen rakkaus jatkuu myös kuoleman ylitse esittäen siten henkisen siteen henkilöhahmojen välillä.
  • Karhunmaa, Aino-Elisa (2016)
    Tutkimuksessani selvitän, minkälaisia fantasiakirjallisuudelle tyypillisiä piirteitä esiintyy Helena Wariksen esikoisromaanissa Uniin piirretty polku (2009). Romaani aloittaa Pohjankontu-trilogian ja kertoo kolmesta toisistaan erilleen joutuneesta sisaruksesta. Selviää, että he ovat vanhojen mahtien jälkeläisiä, joiden tulee asuttaa uudestaan kaukainen kotiranta. Väitän romaanin kuuluvan lasten- ja nuortenkirjallisuuteen päähenkilöiden iän ja tyypillisen kasvutarinan vuoksi. Alussa nostan esiin kaksi fantasiakirjallisuuden merkittävintä teoreetikkoa: Tzvetan Todorovin ja J.R.R. Tolkienin. Myöhemmin näiden kahden kirjallisuustutkijan tekemää pohjatyötä on jalostettu pidemmälle. Romaanissa on fantasiakirjallisuudelle tyypillinen quest-tarinatyyppi. Tällä tarkoitetaan etsintämatkaa, jolla sankari pyrkii kohti aarretta ja kohtaa matkalla vastoinkäymisiä. Tässä tapauksessa aarre on kadotettu identiteetti. Muita Wariksen romaanissa esiintyviä fantasiakirjallisuudelle tyypillisiä piirteitä ovat merkitykselliset nimet, maailman luomista selittävä syntymyytti ja haltijaeläimet. Perinteistä hyvän ja pahan taistelua ei romaanissa esiinny. Tutkimuksen jälkimmäisessä osassa esittelen muodonmuutosten historiaa kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa aina antiikista lähtien. Lähemmin tarkastelen ihmissusia. Sisarukset osaavat muuttua kukin eri eläimeksi, mutta eniten käsitellään muutosta sudeksi. Kimberley McMahon-Coleman ja Roslyn Weaver ovat analysoineet muodonmuuttajien avulla käsiteltäviä teemoja. Näistä nostan esiin erityisesti murrosiän ja seksuaalisuuden. Esittelen ihmissusien muuttunutta kuvausta hirviömäisistä saalistajista hyvännäköisiksi poikaystäväehdokkaiksi. Wariksen romaanissa ihmissusihahmo on miehekäs ja vastuuntuntoinen soturi. Suden avulla käsitellään kuitenkin myös eläimellisiä haluja. Romaanin sisarukset eivät ole tyypillisiä muodonmuuttajia. Heille eläimeksi muuttuminen on oleellinen osa identiteettiä, enemmän voimavara kuin rasite.