Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "ravitsemusneuvottelukunta"

Sort by: Order: Results:

  • Henriksson, Emma (2017)
    Poliittisen historian pro gradu –tutkielmassani tarkastelen suomalaista ravitsemuspolitiikkaa. Tutkimukseni tarkoitus on tarkastella vuoden 1987 ravitsemussuositusten syntyhistoriaa. Suomessa valtion viralliset ravitsemussuositukset antaa maa- ja metsätalousministeriön alainen ravitsemusneuvottelukunta, joka on antanut koko väestöä koskevat ravitsemussuositukset vuosina 1987, 1998, 2005 ja 2014. Tutkimukseni tutkimusmetodi on historiantutkimuksessa yleisesti käytetty lähdekriittinen menetelmä. Tutkimukseni pyrkii vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen - kuinka vuoden 1987 ravitsemussuositukset ovat syntyneet, mitkä ja miten intressitahot ja erityisesti elinkeinoelämä pyrki vaikuttaamaan niiden syntyyn ja miten ravitsemussuosituksia pyrittiin levittämään suomalaiseen yhteiskuntaan? Tutkielmani hypoteesi on, että elinkeinoelämä on pyrkinyt vaikuttamaan ravitsemussuositusten laatimiseen. Aineistonani käytän valtion ravitsemusneuvottelukunnan pöytäkirjoja. Valtioneuvosto nimitti vuonna 1984 uuden ravitsemusneuvottelukunnan, jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin maa- ja metsätalousministeriöstä virkamies Matti Hannula. Ravitsemustoimikunnassa oli edustettuna virkamiehiä, elinkeinoelämää edustavia liittoja ja ravitsemusasiantuntijoita. Tämä ravitsemusneuvottelukunta asetti kolmivuotiskautensa tavoitteekseen uusien ravitsemussuositusten laatimisen. Tutkimustyötä tehdessäni havaitsin, että sosiaali- ja terveysministeriön alainen ravitsemustoimikunta oli laatinut koko väestöä koskevat ravitsemussuositukset vuonna 1981. Nämä suositukset otettiin uusien ravitsemussuosituksien valmistelutyön pohjaksi. Jälkeenpäin ravitsemusneuvottelukunta on pyrkinyt profiloitumaan ainoaksi viranomaiseksi, joka on antanut Suomessa ravitsemussuosituksia. Ravitsemusneuvottelukunta perusti vuonna 1984 työvaliokunnan, jonka tehtäväksi tuli laatia suositustekstit, jotka tuli hyväksyttää ravitsemusneuvottelukunnassa. Suurin vastuu tekstien laatimisesta annettiin ravitsemustoimikunnan kolmelle sihteerille. Elinkeinoelämä pyrki vaikuttamaan ravitsemussuosituksiin olemalla mukana laatimassa niitä, ja rahoittamalla ravitsemusneuvottelukunnan toimintaa. Ravitsemusneuvottelukunta pyrki myös itse aktiivisesti huomioimaan maatalouden ja elinkeinoelämän ravitsemussuositusten valmistelutyössä. Ravitsemussuositukset valmistuivat vuonna 1987 ja toimeenpanosuunnitelma niiden toteuttamiseksi kaksi vuotta myöhemmin.