Browsing by Subject "reaalia"

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, poikkeavatko Leena Lehtolaisen Luminainen-romaanin englannin- ja ruotsinkielisissä käännöksissä käytetyt kulttuurisidonnaisten elementtien käännösratkaisut toisistaan, ja jos poikkeavat, niin millä tavalla. Tutkimushypoteesini on, että maiden maantieteellisen ja kulttuurisen läheisyyden vuoksi ruotsinkielisessä käännöksessä on vähemmän selittäviä käännösratkaisuja kuin englanninkielisessä. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat ennen kaikkea Ritva Leppihalmeen ja Jan Pedersenin käännöstieteelliset teoriat kulttuurisidonnaisten viittausten kääntämisestä. Tutkimusaineistona ovat Lehtolaisen romaani Luminainen (1996) ja sen käännökset Snow Woman (2014, käänt. Owen F. Witesman) ja Snöjungfrun (2002, käänt. Ann-Christine Relander). Keskityn tutkimuksessani vertaamaan ainoastaan käännösratkaisujen aiheuttamia sanastollisia eroavaisuuksia ja jätän rakenteelliset muutokset tutkimuksen ulkopuolelle. Käytän vertailevaa menetelmää, jossa luokittelen aineistosta poimimani esimerkit Leppihalmeen ja Pedersenin malleista muokkaamani jaottelun mukaisesti ja vertaan erilaisten käännösstrategioiden esiintymistä käännöksissä prosentuaalisten osuuksien perusteella. Jaan esimerkkini erisnimiin (119 kpl), reaalioihin (244 kpl), eli ilmaisuihin, jotka viittaavat erityisesti lähtökulttuurille ominaisiin ilmiöihin, ja kielensisäisiin elementteihin (193 kpl), joita ovat esimerkiksi erilaiset kielikuvat ja slangi-ilmaisut. Käytetyt käännösstrategiat jaan yhdeksään ryhmään sen perusteella, miten ne vaikuttavat käännetyn ilmaisun merkityssisältöön. Tutkimustulokseni osoittavat, että ruotsin- ja englanninkielisen käännöksen välillä on merkittävä ero kulttuurisidonnaisten ainesten kääntämisessä käytettyjen strategioiden määrällisessä jakautumisessa. Molemmissa kielissä eniten käytetyt strategiat ovat olemassa oleva käännösvastine ja eksplisitaatio eli selittävä käännös, mutta erot strategioiden käyttömäärissä ovat selvät. Ruotsinkielisessä käännöksessä on käytetty paljon vieraannuttavia menetelmiä, kuten suoraa siirtoa. Englanninkielisessä käännöksessä taas on käytetty huomattavasti enemmän kulttuurisidonnaisten viittausten mukauttamista kohdekulttuuriin (kulttuurinen adaptaatio). Tässä suppeassa aineistossa hypoteesini osoittautui paikkansapitäväksi. Ruotsinkielinen käännös sisältää vähemmän selittäviä tai muokkaavia käännösratkaisuja kuin englanninkielinen. Oletukseni on, että tämä liittyy maantieteelliseen ja kulttuuriseen läheisyyteen, koska esimerkiksi ilmaston ja yhteiskunnan samankaltaisuus tuottaa merkitykseltään samankaltaista sanastoa, ja suomalainen nimistö voi tuntua ruotsalaisesta lukijasta tutummalta kuin englanninkielisen käännöksen lukijasta.

Tässä tutkielmassa käsitellään kiinankielisessä Xu Sanguanin elämä ja verikaupat -romaanissa esiintyvien reaalioiden ja chengyu-idiomien suomentamisen strategioita. Tutkielmassa keskitytään siihen, millaisia käännösstrategioita reaalioiden ja chengyu-idiomien suomentamiseen on käytetty, ja miten käännöksen lukija voi ymmärtää näiden käytettyjen käännösstrategioiden kautta syntyvien reaalioiden ja idiomien suomennokset. Tutkimuksessa myös vertaillaan reaalioiden ja chengyu-idiomien kääntämiseen käytettyjä strategioita kotouttavuuden ja vieraannuttavuuden näkökulmasta. Aineistossa esiintyy yhteensä 100 reaaliaa ja 85 chengyu-idiomia. Reaaliat on luokiteltu Kujamäen (1998: 26–27) esittämän luokittelutavan mukaan kuuteen teemaan: yhteiskunta, vapaa-aika, erisnimi, luonto, mytologia ja arkielämä. Reaalioiden käännösstrategioiden määrittämisessä on hyödynnetty Leppihalmeen (2001) ehdottamia strategioita, joita ovat muun muassa vierassanan suora siirtäminen, käännöslaina ja eksplikoiminen. Aineistosta löytyi myös neljä tapausta, joissa Leppihalmeen ehdottamia strategioita oli käytetty yhdistelmänä. Chengyu-idiomien käännösstrategioiden määrittämisessä on puolestaan hyödynnetty Guon ja Linin (2019) esittämiä strategioita, joita ovat muun muassa kirjaimellinen kääntäminen ja vapaa kääntäminen. Analyysin perusteella erisnimien kääntämiseen on käytetty erityisesti vierassanan suoraa siirtämistä, jota pidetään vieraannuttavana strategiana. Reaalioiden, jotka eivät ole erisnimiä, kääntämiseen on käytetty hieman useammin kotouttavia käännösstrategioita, mutta yleisellä tasolla voidaan todeta, että vieraannuttavia ja kotouttavia strategioita on näissä tapauksissa käytetty lähes saman verran. Reaalioiden kääntämiseen verrattuna chengyu-idiomien kääntämiseen on käytetty selvästi useammin kotouttavia strategioita, joista vapaata kääntämistä on käytetty eniten. Se johtuu analyysin perusteella eri syistä, kuten siitä, että idiomin idiomaattinen merkitys ei perustu sen kirjaimelliseen merkitykseen. Analyysin perusteella on käynyt ilmi, että jos ja kun reaalioita on käännetty vieraannuttavilla käännösstrategioilla, lukija voi saada vain rajallisesti tietoa reaalioiden merkityksestä. Reaalioista poiketen vieraannuttavien käännösstrategioiden käyttö chengyu-idiomien kääntämisessä ei välttämättä aiheuta vierasta tulkintaa. Chengyu-idiomien suomennosten analyysin perusteella esimerkiksi kirjaimellisella kääntämisellä kääntäjä voi siirtää sekä idiomin kirjaimellisen että idiomaattisen merkityksen, eikä kohdetekstin lukija välttämättä koe suomennosta vieraaksi. Reaalioiden kääntämiseen käytetyt kotouttavat strategiat johtavat yleensä reaalioiden yksityiskohtaisten piirteiden katoamiseen, kun taas chengyu-idiomien kohdalla kääntäjä voi kotouttavan strategian avulla siirtää sekä idiomin idiomaattisen merkityksen että ylläpitää tai jopa lisätä idiomin idiomaattisuutta.

Tutkielmassa tarkastellaan reaalioiden kääntämiseen liittyviä normeja suomenkielisissä käännöstekstityksissä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, ohjailevatko normit reaalioiden kääntämistä. Käännösnormien paljastamiseksi tarvitaan todisteita sekä käännöksissä toistuvista piirteistä että normatiivisesta voimasta. Näiden todisteiden löytämiseksi tutkimuksen täytyy vastata kolmeen tarkempaan tutkimuskysymykseen: 1) Mitä käännösstrategioita käytetään eniten tietyntyyppisten reaalioiden kääntämisessä? 2) Voidaanko näiden strategioiden käyttöä pitää säännönmukaisina? 3) Löytyykö Käännöstekstitysten laatusuosituksista normilausumia, jotka tukevat näiden strategioiden käyttöä? Tutkielman tutkimusaineisto koostuu Suurmestari UK -sarjan kahdesta ensimmäisestä kaudesta (yhteensä 11 jaksoa) ja Hypoteesi UK -sarjan ensimmäisen kauden jaksoista 1–6 ja toisen kauden jaksoista 1 ja 2. Analyysin ensimmäisessä osassa aineistosta poimittiin yhteensä 483 reaaliaa, jotka jaoteltiin niiden aiheiden mukaan ja analysoitiin niiden käännöksissä käytettyjen käännösstrategioiden pohjalta. Lisäksi tutkielmassa käytetään ylitekstuaalisena lähteenä Av-kääntäjien (2020) Käännöstekstitysten laatusuosituksia. Laatusuosituksista etsitään normilausumia, jotka tukevat analyysin ensimmäisessä osassa löydettyjä piirteitä. Analyysin perusteella vieraiden valuuttojen säilyttämistä ja vieraiden paino- ja mittayksiköiden muuntamista suomen käytäntöjen mukaisiksi voidaan pitää normeina. Henkilöiden nimiä ja maantieteellisiä nimiä käännettäessä käytetään enimmäkseen säilyttämistä, mutta Laatusuosituksissa ei ollut sen käyttöä tukevia normilausumia, joten säilyttäminen näyttää olevan vain hyvin yleistä näissä reaaliakategorioissa. Tuotemerkkien korvaamista kohdekulttuurin vastineilla sen sijaan pidetään norminvastaisena.

Tutkielmani tarkoituksena on tutkia suomalaisten reaalioiden, eli kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämistä englanniksi ja ranskaksi. Aineistonani käytän Tuomas Kyrön teosta Kerjäläinen ja jänis (2011), ja sen ranskankielistä käännöstä Les tribulations d’un lapin en Laponie (2012), jonka on kirjoittanut Anne Colin du Terrail, sekä David McDuffin laatimaa englanninkielistä käännöstä The beggar and the hare (2014). Tarina on uudelleenkerronta Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta (1975). Reaalialla tarkoitetaan kulttuurisidonnaisia käsitteitä, jotka ovat kulttuurin ulkopuolisille vieraita. Ne voivat olla eris- tai yleisnimiä, jotka liittyvät esimerkiksi arkisiin tai yhteiskunnallisiin tilanteisiin, kuten esimerkiksi politiikkaan, ruokaan tai sääilmiöihin. Tutkimukseni on kvantitatiivinen ja analysoin kaikkien aineistostani löytämieni reaalioiden käännökset. Aineistossani on 192 reaalia, jotka olen jakanut kahteen kategoriaan: yhteiskunnallisiin ja maantieteellishistoriallisiin. Jaottelu perustuu Nedergaard-Larsenin (1993) luomiin reaaliakategorioihin, joita olen muokannut tutkielmaani varten. Työni tarkoitus on tutkia, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät ovat työssään käyttäneet. Globaalina käännösstrategiana tutkin kotouttamisen ja vieraannuttamisen strategioita (Venuti 1995), jotka perustuvat käännöksissä käytettyihin yksittäisiin paikallisstrategioihin (Leppihalme 2001). Tutkimuksesta selviää, että molempien käännösten kolme käytetyintä paikallisstrategiaa ovat suora siirto, selitys ja korvaus hyperonyymillä. Neljänneksi ja viidenneksi käytetyimmät strategiat ovat suora käännös sekä suoran siirron ja suoran käännöksen yhdistelmä. Poistoa ja kulttuuriadaptaatiota käytetään molemmissa käännöksissä kaikkein vähiten. Tutkimuksesta selviää, että englanninkielinen käännös on hieman ranskankielistä vieraannuttavampi: se sisältää 79,17 % vieraannuttavia käännöksiä kun taas ranskankielisessä käännöksessä vastaava luku on 76,56 %. Näin ollen molemmat käännökset sisältävät kuitenkin myös kotouttavia elementtejä, joita ranskankielisessä käännöksessä on 23,44 % ja englanninkielisessä käännöksessä 20,83 %. Tuloksista voidaan päätellä, että molempien käännöksien päästrategiana on vieraannuttava käännös, joka sisältää kuitenkin myös kotouttavia elementtejä.