Browsing by Subject "relationaaliset oikeudenmukaisuusteoriat"

Tutkielmassa tarkasteltiin prosessioikeudenmukaisuuden kokemusten yhteyttä opiskelijoiden Iso Pyörä -koulutusuudistukseen suhtautumiseen relationaalisten oikeudenmukaisuusteorioiden näkökulmasta. Tarkoituksena oli tutkia, asettivatko vahvemmin pääaineeseen samaistuvat opiskelijat enemmän painoarvoa prosessioikeudenmukaisuudelle arvioidessaan muutosten hyväksyttävyyttä ja omaa halukkuutta suositella muutosten jälkeistä tiedekuntaa opiskelupaikkana. Relationaalisten teorioiden mukaan ryhmään samaistuvat välittävät enemmän menettelytapojen oikeudenmukaisuudesta sen viestiessä yksilölle tietoa omasta suhteestaan ryhmään. Prosessioikeudenmukaisuutta käsiteltiin tässä tutkimuksessa yksilön kokemuksena muutosprosessin menettelytapojen ja prosessin aikana koetun vuorovaikutuksen reiluudesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös eksploratiivisesti epävarmuuden hallinnan teorian oletusta siitä, että uhan kokemukset ovat yhteydessä oikeudenmukaisuuden lisääntyneeseen merkitykseen yksilölle. Teorian mukaan oikeudenmukaisuuden kokemukset ovat yksilölle erityisen merkityksellisiä, jos tämä kokee itsensä tai ryhmänsä uhatuksi. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella valtiotieteellisen tiedekunnan opinnot vuosina 2015 ja 2016 aloittaneilta opiskelijoilta (N = 119). Analyyseissa käytetyt summamuuttujat muodostettiin faktorianalyysin tulosten perustella ja relationaalisten oikeudenmukaisuusteorioiden ja epävarmuuden hallinnan teoriasta johdettuja moderaatiohypoteeseja tarkasteltiin interaktiotestauksen kautta hierarkkisella regressioanalyysilla. Oletus prosessioikeudenmukaisuuden yhteydestä muutoksen hyväksyntään ja suositteluhalukkuuteen sai tutkimuksessa tukea: uudistusten suunnittelu- ja toteutusprosessin enemmän oikeudenmukaiseksi kokeneet suhtautuivat muutoksiin positiivisemmin ja olivat halukkaampia suosittelemaan tiedekuntaa. Oikeudenmukaisuuden vaikutus säilyi myös, kun omiin opintoihin kohdistuvien uhan kokemusten ja järjestöön kohdistuvien uhan kokemusten vaikutukset huomioitiin. Oletukset samaistumisen tason vaikutuksesta prosessioikeudenmukaisuuden ja muutokseen suhtautumisen väliseen yhteyteen sekä prosessioikeudenmukaisuuden ja suositteluhalukkuuden väliseen yhteyteen eivät saaneet tukea. Oletukset muutoksen synnyttämien uhan kokemusten vaikutuksista prosessioikeudenmukaisuuden ja muutokseen suhtautumisen väliseen yhteyteen sekä prosessioikeudenmukaisuuden ja suositteluhalukkuuden väliseen yhteyteen saivat osittaista tukea. Prosessioikeudenmukaisuudella oli yhteydessä korkeampaan suositteluhalukkuuteen opiskelijan kokiessa muutokset uhkaaviksi omalle ainejärjestölleen. Tutkimus vahvisti entisestään käsitystä prosessien oikeudenmukaisuuden merkityksellisyydestä organisaatiomuutoksiin suhtautumisen muodostumiselle. Jos organisaatiot hakevat jäseniltään tukea muutoksille, tulisi niiden varmistaa muutosprosessien olevan oikeudenmukaisia lopputuloksiin keskittymisen lisäksi. Testatut moderaatiohypoteesit eivät kuitenkaan saaneet tukea tai osoittautuivat aineistossa vain osittain päteviksi. Tulevien tutkimusten tulisikin keskittyä tutkimaan teorioiden olettamia interaktiovaikutuksia laajemmin eri muutoskonteksteissa.