Browsing by Subject "remix"

Tutkielmani keskittyy 2010-luvun alussa internetissä syntyneeseen elektronisen musiikin genreen, joka tunnetaan nimellä vaporwave. Tyylisuuntaukselle on ominaista käyttää musiikissaan sampleja 1980–1990-luvun kaupallisesta kulttuurista, esimerkiksi mainoksien ääniraitoja, muzakia sekä laajasti kyseiselle ajalle ominaista pop-, stadion rock- ja R&B musiikkia, joihin tekijöillä on monimerkityksellinen, nostalginen suhde. Samplet ovat usein lyhyitä katkelmia, joita tekijät hidastavat ja toistavat useita kertoja peräkkäin. Tämän lisäksi musiikin tekstuuria manipuloidaan lisäämällä kaikua tai kerrostamalla samplet soimaan yhtäaikaisesti. Lopputuloksena on musiikillinen tuotos, jossa ilmapiiri on muuttunut alkuperäisestä–usein energisestä ja myönteisestä–aavemaiseksi ja kolkoksi. Tutkielmani pohtii tätä ilmapiirin muuttamista tietoisena tyylikeinona atmosfäärin käsitteen kautta ja kysyy mikä on auraalin atmosfäärin merkitys vaporwaven estetiikassa. Täten ”atmosfääri” esteettisfenomenologisena käsitteenä nousee keskeiseksi sen selvittäessä musiikillista ilmapiiriä affektiivisena kommunikoimisen keinona semanttisen rekontekstualisoimisen rinnalla. Aluksi esittelen vaporwaven diskursiivista ulottuvuutta Eduard Navasin remix-teorian kautta. Remix diskurssin herättäjänä irrottaa sampleja alkuperäisestä kulttuurisesta kehyksestään ja asettaa sen uuteen valoon säilyttäen samalla allegorisen suhteen alkuperäiseen kappaleeseen, mikä liittää vaporwaven luontevasti postmodernin taiteen tekemisen jatkumolle. Valaistaakseni asiaa jatkan luomalla katsauksen aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin, joissa erittelen genrestä esitettyjä tulkintoja. Tutkielmani teoreettisessa pohjassa yhdistän Gernot Böhmen atmosfäärin käsitteen Leonard B. Meyerin teoriaan tunteen ja merkityksen välittymisessä musiikissa. Määritelmällisesti atmosfääri kuvaa välitilaa, jossa objektin ekstaattiset ominaisuudet sävyttävät subjektin kokemusta. Ekstaattisilla ominaisuuksilla Böhme viittaa siihen, miten havaintomaailman ärsykkeet tulevat olevaiseksi kokemuksessa. Böhmen atmosfäärin ontologiaa käsittelevä teoria ei ottanut mielestäni tarpeeksi subjektin kokemuksen taustalla olevia tendenssejä huomioon, jonka vuoksi tukeudun Meyerin affektin lakiin tarkastellakseni yksityiskohtaisemmin kokevan subjektin ja musiikillisen stimulaation välistä suhdetta. Tutkielmani päättää case-analyysi, jossa sovellan löydöksiäni heittäytymällä kuulokokemuksen vietäväksi ja analysoimalla affektiivisin termein Macintosh Plus -nimisen artistin kappaletta リサフランク420 / 現代のコンピュー (2011), sekä alkuperäistä Diana Rossin It’s your move -kappaletta (1984). Analyysin pohjalta esittelen tulkintani atmosfäärin merkityksestä affektiivisena kommunikoimisen keinona. Tutkielmani osoittaa, että vaporwaven estetiikassa samplaaminen ja tyylille ominainen tekstuurin manipuloiminen muuttaa olennaisesti alkuperäisen kappaleen tunnelmaa, jossa Meyerin affektin laissa esille tullut premissi tulee Macintosh Plussan teoksessa tarkoituksellisesti haastetuksi tämän purkaessa alkuperäisen kappaleen vaivattomasti virtaavaa kulkua samplaamisen kautta hämäräksi, jopa käsittämättömäksi. Tämän johdosta vaporwave tyylisuuntauksena voi perustellusti katsoa haastavan kohteensa kulttuurista alkuperää, ja esittävän affektiivisuutensa kautta monimerkityksellisiä huomioita tekijöidensä elinaikana syntyneestä kulttuuri-ilmapiiristä.