Browsing by Subject "ruotsalaisuusliike"

Volter Kilpi, eräs muistetuimpia kirjailijoitamme, kirjoitti vuonna 1917 suomalaisen yhteiskunnan tilaa tarkastellessaan ‘yleisöpiiristä, joka kiihkoisimmasti kuohuilee jokaista ‘ruotsalaisen maan kavallusta’ vastaan’. Kilpi viittaa ‘ruotsalaisella maalla’ Pohjan- ja Suomenlahden ruotsinkielisten rannikkoalueiden maaomaisuuteen ja kavalluksella maan saattamiseen suomenkielisten omistajien käsiin. Kavalluksia, petoksia kahden kieliryhmän välisistä maaomaisuuden siirroista teki niistä seurannut suomenkielisen väen muutto ruotsinkielisille seuduille – ‘ruotsalaisseutujen suomalaistuminen’. Mistä oli kysymys? Miksi maaomaisuuden siirtyminen suomalaisten käsiin haluttiin estää, miksi ruotsinkielisten seutujen suomalaistuminen oli niin epämieluisaa? Tutkielmassa pureudutaan Kilven kuvaaman ilmiön syntyhistoriaan. Tavoitteena on selvittää, miten ja erityisesti miksi kysymys 'ruotsalaisen maan' omistamisesta ja hallinnasta nousi näkyväksi osaksi suomalaista julkista keskustelua 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Maanomistuskysymystä tarkastellaan Suomen ruotsalaiskansallisen liikkeen toiminnan ja suomenruotsalaisuuden synnyn historiallisessa viitekehyksessä. Tutkielmassa pyritäänkin selvittämään kysymyksen mahdollista yhteyttä Suomen ruotsalaisen kansallisen kokonaisuuden syntyhistoriaan. Tarkastelun takarajana on vuoden 1918 alku, johon mennessä ‘ruotsalainen maa’ oli Volter Kilven mukaan jo ‘virittänyt paljon kiihkoilua ja ajojahtia’. Muutama historiantutkija on kiinnittänyt erityistä huomiota kielen mukaan jakautuneen maanomistamisen yhteiskunnallisen merkityksen korostumiseen Suomen suurruhtinaskunnan viimeisinä vuosina. Näissä tutkimuksessa kysymyksenasettelu ei kuitenkaan nimenomaisesti kohdistu ‘ruotsalaisen maan’ kysymykseen. Historiatieteellinen kokonaiskatsaus ja -tulkinta ilmiön synnystä puuttuvat. Aiemman maanomistuskysymystä sivunneen tutkimuksen tulokset ja puutteet toimivat kuitenkin tutkimuksen kysymyksenasettelun viitoittajana. Keskeisimpiä tutkimuksen alkuperäislähteitä ovat ruotsinkielisten poliittisten vaikuttajien sekä ruotsalaisuusliikkeen toimintaan ja tavoitteenasetteluun osallistuneiden henkilöiden ruotsinkielisessä sanoma- ja aikakausilehdistössä julkaistut maanomistuskysymystä sivunneet mielipidekirjoitukset, ajan tapahtumien kuvaukset ja analyysit. Tämä oli se toimijataho, joka nosti ruotsinkielisten alueiden maanomistuksen ongelmaksi. Tutkimus osoittaa, että ‘kuohuilu’ ‘ruotsalaisen maan’ tähden oli ruotsalaiskansallisen liikkeen omaksuman, ruotsinkielisen väestönosan yhteyttä julistaneen ja suomenruotsalaisuuden juuret maan rannikoiden ruotsinkielisille maaseutualueille – ‘ruotsalaisseuduille’ – upottaneen ajattelumallin synnyttämää ja ohjailemaa toimintaa. Ajatusmallin sisäistämisen myötä ruotsalaisuusliikkeen aktiiveille kehittyi aatteellinen sidos ‘ruotsalaisseutuihin’, niiden asukkaisiin, talonpoikaiskulttuuriin ja kulttuurimaisemaan. Sidos konkretisoitui 1800-luvun lopulla monin tavoin, muun muassa täsmällisten maantieteellisten kielirajojen määrittely-yritysten kautta. Tarkkoja rajoja ei kuitenkaan voitu puhutun kielen mukaan vetää, eikä siten myöskään ruotsalaisalueita voitu eksplisiittisesti rajata, mikä arvotti uudella tapaa Suomen ruotsinkielisten omistuksessa olleen maaomaisuuden, pienimmätkin ‘ruotsalaisen maan’ palat. Jokainen ruotsalaisalueiden maaomaisuuden hallinnassa ruotsinkielisten tappioksi tapahtunut siirtymä nähtiin ruotsalaisen kansallisuuden tulevaisuuden vaarantumiseksi ruotsalaisuusintoilijoiden etusijalle asettaman ruotsinkielisiä maaseutuja koskeneen sosiaalisen todellisuuden ymmärtämistavan uskottavuuden ja aseman potentiaalisesti heikentyessä. Ruotsinkielistä maaseutua ja sitä asuttanutta väestöä koskenut mielikuva, niiden ‘ruotsalaisuus’, oli siis vaarassa kyseenalaistua. Tämä huolestutti ruotsalaisaatteen sisäistäneitä aikalaisia: mikäli ruotsalaiskansallisen yhdistymisen perustavalta idealta olisi pudonnut todellisuuspohja, ei Suomen ruotsinkielisen väestönosan keskuudessa olisi välttämättä tapahtunut tarvittavaa ruotsalaiskansallista identifioitumista. Koko kansallisuusprojekti olisi ollut vaarassa epäonnistua.