Browsing by Subject "ryhmäsertifiointi"

Tässä tutkielmassa selvitän luomukeruualueiden ryhmäsertifioinnin mahdollisuuksia ja kannattavuutta lainsäädännön ja byrokratian näkökulmat huomioiden. Luonnontuoteala on kehittyvä ja Suomessa melko hyödyntämätön alue yksityisten metsänomistajien keskuudessa. Luomusertifioidut keruualueet painottuvat Pohjois- ja Itä-Suomeen, missä on runsaasti valtion maita. Etelä-Suomen metsistä valtaosa on yksityisomistuksessa. Keruualueiden luomusertifiointi on ollut mahdollista toteuttaa perus- ja selvittäjämallilla. Keruualueiden ryhmäsertifioiminen tuli mahdolliseksi vuoden 2022 alussa luomulain uudistuksen myötä. Siitä on toivottu keinoa lisätä luomusertifioitujen keruualueiden pinta-alaa. Työ on tehty yhteistyössä Metsäkeskuksen ja Ruokaviraston kanssa osana Luomua metsäluonnosta -hanketta. Työssäni sivuan luonnonmukaisen tuotannon narratiivia metsäympäristössä sekä luonnonmukaisen tuotannon lähtökohtia ja sitä, miten luomustatus nähdään keruutuotteissa. Toimijaryhmä rakentuu yhteisen markkinointijärjestelmän ympärille, joten tarkastelen myös markkinointijärjestelmän toteutusmahdollisuuksia osuuskunnan ja yhdistyksen kautta. Säännöstö on kehitetty ohjaamaan tuotannon eri vaiheita sekä yhdenmukaistamaan prosesseja. Työn tavoitteena on selvittää, miten ryhmäsertifiointia voidaan soveltaa keruuluomutuotannossa ja kuinka sen soveltamisen keinot vaikuttavat toiminnan kannattavuuteen. Keskeisimpiä luomulainsäädäntöä ohjaavia asetuksia ja lakeja ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848 ja kansallinen luomulaki (Laki luonnonmukaisesta tuotannosta 1330/2021) sekä näitä täsmentävät asetukset ja säädökset. Ne yhdessä antavat ohjenuoran ryhmäsertifioinnille sekä reunaehdot mahdollisuuksille soveltaa ryhmäsertifiointia keruualueiden luomusertifioinnissa. Työssä tarkastelen lainsäädäntöä laintulkintaperusteita kolmen ulottuvuuden kautta, jota ovat kielellinen, systemaattinen ja tavoitteellinen tulkinta. Tulkinnan lähtökohtana on luetun ymmärtäminen sekä kulloinkin voimassa oleva ja toisiaan tukeva lainsäädäntö, mutta tulkintaan vaikuttavat myös lainsäätäjän tavoitteet. Tavoitteet on määritelty lakien ja asetusten esiselvityksissä. Lainsäädännön reunaehtojen sekä valvonnan kulujen kautta koostan spekulatiiviset laskelmat ryhmäsertifioinnin kuluista ja vertaan näitä laskennalliseen tuotto-odotukseen. Kannattavuuslaskelmat painottuvat viranomaiskustannuksiin ja niiden osuuteen liikevaihdosta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/848 on määritelty raja-arvoksi viranomaiskustannuksille 2 % osuus liiketoiminnan liikevaihdosta. Ryhmäsertifioinnissa liikevaihdon yläraja luomuliiketoiminnan osalta on 25 000 euroa, jolloin viranomaiskustannusten raja-arvoksi voidaan katsoa 500 euroa. Perusmallin viranomaiskustannukset ovat keskimäärin 600 euroa vuodessa. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden soveltaa ryhmäsertifiointia luomusertifioinnissa, mutta menettely ei vähennä sertifioitavaan tilaan kohdistuvaa byrokratiaa, vaan siirtää valvontavastuuta viranomaisilta toimijaryhmälle. Näin ollen ryhmäsertifioinnilla on mahdollista pienentää toimijaryhmän jäsenelle kohdistuvien viranomaismaksujen määrää. Ryhmäsertifiointi kuitenkin lisää toiminnan sisäistä valvontaa ja voi näin ollen lisätä sertifioinnin kokonaiskuluja. Kokonaiskulut ovat suuria suhteessa luonnontuotteista saatavaan liikevaihtoon ainakin pienillä jäsenmäärillä, jolloin sertifioinnin kulutkin voivat nousta perusmallia korkeammaksi. Ne kuitenkin näyttäisivät vähenevän toimijaryhmän jäsenmäärän kasvaessa ja vakiintuvat alle 280 euroon jäsenmäärän ylittäessä 100 jäsentä. Ryhmäsertifiointi on siis kannattavampaa isoilla toimijaryhmillä, joissa kulut jakautuvat suurelle toimijajoukolle. Luomusertifiointi on tällöinkin huomattavasti kalliimpaa kuin metsäsertifiointi, joten luomusertifioinnin houkuttavuuden lisääntymistä metsänomistajien keskuudessa ei ryhmäsertifioinnilla välttämättä saavuteta. Ryhmäsertifioinnin etuna voitaneen kuitenkin pitää toimijaryhmän yhteisen markkinointijärjestelmän kehittämistä, jolla voidaan parantaa luonnontuotteiden tuotantoketjua sekä menekkiä, ja näin ollen lisätä luonnontuotteiden tilakohtaista liikevaihtoa.