Browsing by Subject "ryhmätyö"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)The goal of this study is to analyze the characteristics of leadership in collaborative design learning and interactions emerging from the leadership actions, and the meaning of leadership for the team performance. The Co4Lab project organized by Helsinki University aims to develop multi-material and craft-based collaborative design teaching with schools and teachers. This thesis is a part of the project. The focus of the study is the multidisciplinary co-design study based on the model of co-invention (Riikonen, Sormunen, Kangas, Seitamaa-Hakkarainen ja Hakkarainen, 2018). In design learning, students solve authentic complex open-ended problems, which differ remarkably from the problems in natural sciences and mathematics. Collaborative learning and leadership in children has not been study in these kinds of complex problem-based learning challenges. The research data is recorded on video in a natural classroom setting, and covers two teaching sessions of three groups of 11-year-olds. Total length of the material is approximately 6 hours. The data was analyzed in a theory-based manner with a three-level videoanalysis model introduced by Ash (2007). 226 interaction episodes, which were started by a leadership move defined by Sun, Anderson, Perry and Lin (2017). The research analyzed the initiators, meaning and the success of leadership moves, as well as the length and quality of interaction. Based on the results, the development of joint leadership in groups was preceded by a shared idea. The ideation of groups was supported by leadership moves, which included problem-solving suggestions and the rationale for these. This was the case especially when the leadership moves were followed by forward development of initial ideas. Shared leadership of the group was associated with versatile ideation and improved interaction. Based on the results, in design learning it is important for the teachers to facilitate the constructive and mindful interaction between students.
-
(2013)Sosiaalisen läsnäolon kokemisen on todettu olevan haasteellista tietokonevälitteisessä vuorovaikutuksessa varsinkin silloin, kun näköyhteys keskustelukumppaniin puuttuu. Sosiaalisen läsnäolon kokemus on yhteydessä muun muassa sanattomien vihjeiden välittämiseen, mikä ei aina luonnistu tietokonevälitteisesti kasvotusten tapahtuvaa viestintää vastaavalla tavalla. Tässä Pro gradu – tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen läsnäolon kokemista virtuaalisessa ryhmätyöskentelyssä. Tutkimustavoitteena on selvittää, voiko biopalaute, eli visuaalinen informaatio fysiologisesta tilasta vahvistaa sosiaalisen läsnäolon kokemusta tietokonevälitteisessä vuorovaikutuksessa. Kehon aktivaatio voi kertoa esimerkiksi tarkkaavaisuudesta ja emootioista, joiden voidaan nähdä yhdistyvän myös sosiaalisen läsnäolon kokemukseen. Myös sanattomien vihjeiden välittämiseen virtuaalisessa vuorovaikutuksessa suositellaan uusien, kasvotusten tapahtuvasta viestinnästä riippumattomien tapojen kehittämistä. Tutkielmassa tarkastellaankin, voisiko biopalaute toimia uutena keinona välittää sanattomia vihjeitä. Sosiaalisen läsnäolon välittymistä tarkasteltiin kokeellisen asetelman kautta. Koeympäristönä toimi Second Life – virtuaalimaailma, jossa koeryhmän jäsenet olivat vuorovaikutuksessa. Ryhmän jäseniltä mitattiin kokeen aikana sydämen sykettä ja ihon sähkönjohtavuutta. Osallistujilta mitattu ja visuaaliseksi informaatioksi muunnettu fysiologinen aktivaatio toimi biopalautteena, jota he pystyivät seuraamaan vuorovaikutuksen aikana tietokoneruudulle sijoitetusta paneelista. Ensimmäisenä hypoteesina oli, että kun biopalautetta, eli visuaalista informaatiota ryhmän jäsenten fysiologisesta tilasta on saatavilla, sosiaalinen läsnäolo koetaan voimakkaampana verrattuna tilanteeseen, jossa biopalautetta ei ole saatavilla. Toisena hypoteesina oli, että ryhmien suorittamien luovien tehtävätyyppien aikana koetaan voimakkaampaa sosiaalista läsnäoloa kuin rutiinitehtävien aikana. Hypoteesien lisäksi mielenkiinnon kohteina olivat myös sukupuolen ja ryhmän sukupuolijakauman vaikutukset sosiaalisen läsnäoloon sekä biopalautteen ja tehtävätyypin yhteys tutkittavien sydämen sykkeeseen kokeen aikana. Oletus biopalautteen yhteydestä sosiaaliseen läsnäoloon ei saanut vahvistusta. Sen sijaan oletus luovien tehtävien aikana koetusta voimakkaammasta sosiaalisen läsnäolon kokemuksesta rutiinitehtäviin verrattuna sai vahvistusta. Sukupuolen ja sukupuolijakauman vaikutukset sosiaaliseen läsnäoloon eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, mutta ryhmän sukupuolijakauman ja tehtävätyypin interaktio oli. Myös tehtävätyypin yhteys sydämen sykkeeseen oli tilastollisesti merkitsevä. Luovissa tehtävissä tutkittavien syke oli korkeampi rutiinitehtäviin verrattuna. Vaikka biopalautteen ja korkean sosiaalisen läsnäolon kokemuksen yhteyttä ei tämän tutkimusasetelman puitteissa pystyttykään havaitsemaan, voidaan koehenkilöiden antaman palautteen sekä aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta todeta, että biopalaute voi tuoda mielenkiintoisen lisän virtuaaliseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Jatkotutkimuksen tarve on kuitenkin vielä suuri. Myös se, millaisia tehtäviä ryhmä tekee, tai millaista vuorovaikutus ryhmässä on, osaltaan vaikuttaa sosiaalisen läsnäolon kokemukseen. Sosiaalinen läsnäolo on monitahoinen käsite, joka täytyy tutkimusta tehtäessä määritellä huolellisesti. Kokonaiskuva kyseisestä ilmiöstä saavutetaan vain yhdistämällä ja vertailemalla useita alan tutkimuksia.
Now showing items 1-2 of 2