Browsing by Subject "säädöskieli"

Tutkin työssäni, millaisia funktioita ei-modaalisella indikatiivilla on modernissa säädöskielessä, sekä modaalisuusvalinnan ja erilaisten oikeusnormityyppien välistä yhteyttä. Aineistonani käytän neljää keskipitkää ja uutta, keskenään eri hallinnonaloilta olevaa lakia. Työ kuuluu tekstintutkimuksen alaan ja on luonteeltaan deskriptiivinen ja kvalitatiivinen. Säädöskielen modaalisuusvalintoja tutkiessani hyödynnän systeemis-funktionaalista kielioppia, muun muassa sen ajatusta kielen kolmesta metafunktiosta, ja ilmausten performatiivisuutta tutkiessani J. L. Austinin performatiivisuusteoriaa. Jaan ei-modaalisen indikatiivin funktiot aineiston esiintymien perusteella prototyyppiseen väittävään funktioon, direktiiviseen funktioon ja performatiiviseen funktioon. Lisäksi jaan oikeus-normit oikeustieteessä vakiintuneella tavalla niin kutsuttuihin konstitutiivisiin ja käyttäytymisnormeihin, minkä lisäksi erotan omaksi ryhmäkseen lain johtolauseen ja voimaantulosäännöksen. Tutkimukseni osoittaa, että ei-modaalisen indikatiivin funktio on yhteydessä oikeusnormin tyyppiin: konstitutiivisissa normeissa ei-modaalinen indikatiivi toimii väittävässä funktiossa, käyttäytymisnormin niin sanotussa oikeusseuraamusosassa direktiivisessä ja oikeustosiseika-tossa väittävässä funktiossa sekä lain johtolauseessa ja voimaantulosäännöksessä performatiivisessa funktiossa. Ei-modaalinen indikatiivi voidaan myös ymmärtää samanaikaisesti direktiivi-seksi ja väittäväksi, mikä johtuu säädöskielen performatiivisesta, oikeustodellisuutta luovasta luonteesta. Ei-modaalisen indikatiivin direktiiviselle käytölle modaali-ilmauksen asemesta on löydettävissä useita selittäviä tekijöitä, esimerkiksi subjekti reemassa -tyyppinen informaatiorakenne, joka ei salli velvoittaville ilmauksille tyypillisen nesessiivirakenteen käyttöä. Säädöskielen modaalisuusvalinnan voidaan havaita olevan yhteydessä erityisesti interpersoonaiseen metafunktioon mutta myös ideationaaliseen ja tekstuaaliseen metafunktioon.