Browsing by Subject "säädösvalmistelu"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2011)Lokakuussa 2002 voimaan astunut laki yksityisistä turvallisuuspalveluista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi uudisti yksityistä turvallisuusalaa määrittävän lainsäädännön Suomessa. Tämän työn tarkoitus on avata kyseisen lakiuudistuksen valmistelua ja taustaa. Tarkastelun painopiste on ‘yleisen edun’ käsitteen käytössä. Tutkimuskysymyksiä ovat muun muassa kuka yleisen edun käsitettä käytti, mitä sillä perusteltiin ja mitä merkityksiä sille annettiin. Alkuperäislähteinä on käytetty lain valmistelun yhteydessä syntyneitä muistioita, mietintöjä, pöytäkirjoja ja lausuntoja. Tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat lakia valmistelleelle hallintovaliokunnalle jätetytniin kutsutut ‘asiantuntijalausunnot’. Näissä lausunnoissa kattava joukko turvallisuusalaan vaikuttavia organisaatioita työmarkkinajärjestöistä viranomaisiin esitti näkemyksensä lakiesitykseen. Asiantuntijalausuntojen ryhmittelyssä on käytetty apuna Jorma Hakalan kansainväliseen vertailuun perustuvaa, yksityisen turvallisuusalan säätelyn perustelujen jaottelua. Aineiston esittelyn, ryhmittelyn, tarkastelun ja havaintojen pohtimisen tuloksena työn keskeisimmät väitteet ovat seuraavat: 1) Lain valmistelu oli kaikkiaan kymmenen vuotta kestänyt prosessi, ja suhtautuminen yksityisen turvallisuusalan säätelyn kiristämiseen jakoi alan yrityksiä. Pienet yritykset ja maaseudulla toimivat yritykset vastustivat lakiehdotusta. Suurimmat toimijat ajoivat mahdollisimman tiukkaa säätelyä. Säätelyn kiristämisellä on merkittävä vaikutus alan kilpailutilanteeseen. 2) Asiantuntijalausuntojen antajat perustelevat mitä erinäisimpiä, jopa keskenään ristiriitaisia näkemyksiä yleisellä edulla. Lausuntoja voikin tarkastella kilpailutilanteena, jossa eri yleisen edun määritelmät kamppailevat käsitteen sisällöstä. 3) Yleinen etu - yksityinen etu vastakkainasettelu purkautuu lain voimaan astuessa lisääntyvänä julkisen ja yksityisen turvallisuussektorin yhteistyönä. 4) Laki on eräänlainen vedenjakaja, joka ilmentää turvallisuuden tuottamisen muutosta Suomessa. Lain myötä yksityinen turvallisuusala siirtyi osin asetuspohjaisesta säätelystä lakiperusteisen, systemaattisemman viranomaisvalvonnan alle. Laki havainnollistaa yksityisen turvallisuusalan kasvanutta yhteiskunnallista merkitystä ja Suomessa tapahtuvaa kehitystä kohti moninapaista turvallisuuden tuottamista, jossa yksityinen sektori on poliisin kumppani, ei nuorempi apulainen. Yksityinen turvallisuusala on huomattavan vanha palveluliiketoiminnan muoto. Yksityistä turvallisuusalaa määrittävän lainsäädännön kehittymiseen Suomessa on vaikuttanut muun muassa turvallisuusalan nopea kasvu ja palveluiden siirtyminen yksityisistä tiloista julkisiin tiloihin. Kehitys kohti moninapaista turvallisuuden tuottamista pakottaa määrittämään yksityisen turvallisuusalan aseman suhteessa julkiseen valtaan ja kansalaisten perusoikeuksiin.
-
(2013)Tutkin poliittisen historian pro gradu -työssäni vuonna 2009 säädetyn Lex Nokiana tunnetun sähköisen viestinnän tietosuojalain ja eräiden siihen liittyvien lakien valmistelua hallinnan analyysin kautta. Historiallisena kontekstina tutkielmassani on useiden tutkijoiden raportoima viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut politiikan katoaminen vallan käytöstä ja sen korvautuminen valmentajavaltiolla. Valmentajavaltiossa päätökset pyritään tekemään ilman ideologisia painotuksia perustellen ne taloudellisina välttämättömyyksinä. Pyrin selvittämään, olivatko valmentajavaltion hallinnan strategiat läpäisseet lainsäädäntökoneiston niin tehokkaasti, että Lex Nokia perusteltiin epäpoliittisella rationalisoinnilla ilman ideologisia painotuksia. Olin kiinnostunut tutkielmassani myös lain valmisteluasiakirjojen hallituksen esityksen ja eduskunnan vastauksen hallinnan tapojen mahdollisista eroista. Tutkielmani alkuperäislähteinä toimivat Lex Nokian valmisteluasiakirjat Hallituksen esitys 48/2008 vp ja Eduskunnan vastaus 3/2009 vp. Tarkastelin aineistoani hallinnan näkökulman kautta. Hallinnan näkökulma on yhteiskuntatieteellinen tutkimussuuntaus, johon on vaikuttanut ranskalaisen filosofin Michel Foucault’n ajattelun perintö. Hallinnan analyysissä hallinnan tapoja voidaan analysoida tutkimalla puhetapoja, käsitteitä ja tiedon tuottamisen tapoja. Minua kiinnostikin erityisesti lain valmistelussa ilmenneet uusliberaalin paradigman mukaiset hallinnan tavat, joita pyrin erittelemään aineistostani analysoimalla tiedon tuottamisen strategioita ja käsitteitä. Valmentajavaltion hallinnan eetos oli ilmeinen Lex Nokian valmistelussa. Lakia perusteltiin yritysten eduilla, kilpailukyvyn säilyttämisellä ja välttämättömyytenä. Jonkin verran lakia myös kritisoitiin eduskunnan vastauksessa toteamalla sen lähtevän yritysten tarpeista. Lakia moitittiin myös suoraan käyttökelvottomaksi. Kritiikissäkin muistettiin kuitenkin usein mainita yrityksillä olevan oikeus omaisuuteensa. Johtopäätöksinä pro gradustani voidaan todeta, että Lex Nokian valmistelu ilmensi hyvin historiallista kehitystä, jossa päätöksentekoa perustellaan yhä enenevissä määrin taloudellisilla välttämättömyyksillä. Päätöksenteon ei ylipäätänsä haluta nähdä olevan poliittista, vaan se viedään läpi vetoamalla rationaalisuuteen. Asia ei kuitenkaan ollut aivan näin yksiselitteinen, vaikka Lex Nokian valmisteluasiakirjojen hallinnan tavat näyttivät vahvasti edustavan managerivaltion oppeja, niin lakiehdotus myös haastettiin eduskunnan vastauksessa. Sitä vaadittiin ja saatiin muutetuksi siten, että sen varsinaisesta käyttämisestä tuli vaikeaa. Tästä kohdin löysin vielä ideologian päätöksentekoketjusta.
-
(2024)Tarkastelen tässä tutkielmassa palveluntuottajan omavalvontaa, 2000-luvulla Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä yleistynyttä valvonta- ja sääntelykeinoa. Omavalvonnan soveltamisala on laajentunut ja se on entisestään vakiintunut systemaattisemmin osaksi sääntelyä myös myöhempien sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän muutosten yhteydessä, ja palvelujen järjestäjien ja tuottajien omavalvonnasta on lopulta säädetty varsin yksityiskohtaisesti vuoden 2024 alussa voimaan tulleessa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa (741/2023). Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten omavalvonta on kehittynyt sääntelykeinona yhteiskunnassa? Ja 2) mitä omavalvonta on lainopillisesti tarkasteltavina velvollisuuksina ja vastuina? Kysymyksistä muodostuu kaksi näkökulmaa: Toisaalta selvitän omavalvonnan sääntelyhistoriaa lainvalmisteluasiakirjojen perusteella sekä hahmottelen kehyksiä omavalvonnan kaltaisen sääntelykeinon muodostumiselle oikeus- ja yhteiskuntatieteellisen kirjallisuuden perusteella. Lisäksi tarkastelen nykyisen omavalvontasääntelyn yhteyksiä lainvalmistelussa asetettuihin tavoitteisiin ja vaikutusarvioihin. Lainopillisessa tarkastelussa puolestaan selvitän nykyisen omavalvontasääntelyn sisältöä eli siinä asetettuja velvollisuuksia ja vastuita julkisille ja yksityisille toimijoille sekä sitä, millaisia yhteyksiä omavalvonnan korostumisella on esimerkiksi asiakkaiden ja potilaiden sosiaalisten oikeuksien toteutumiseen. Omavalvonta on esimerkki muun muassa siitä niin sanotun sääntelyvaltiokehityksen piirteestä, että yhteiskunnan palvelujen tuottajien lähtökohtien monimuotoistuessa erilaisten elämänalueiden sääntelykeinoja taivutetaan toimimaan samoilla perusteilla. Omavalvonnalla pyritäänkin hallitsemaan monien sellaisten peruspalvelujen laatua ja turvallisuutta, jotka kytkeytyvät esimerkiksi sosiaaliturva- ja oikeusturvaperusoikeuksiin. Omavalvontaan nojaaviin sääntelyratkaisuihin päätymistä on silti perusteltu eri aikoina tehtyjen lakimuutosten yhteydessä melko vähän, vaikka ratkaisuilla on sanottu tavoiteltavan paljon. Oikeustieteessä ja yleisessä keskustelussa omavalvontaa on sen sijaan kritisoitu valvojan ja valvottavan roolien sekoittumisesta ja epämääräisestä suhteesta julkisen vallan vastuuseen sosiaalilainsäädännön toimeenpanosta. Kuitenkin omavalvonta ja vastuun jakaminen voivat edistää erilaisten toimijoiden yhteistyötä ja luottamuksellisia suhteita.
-
(2017)The aim of the Master's thesis was to investigate the perceptions held by various social actors on the pupil and student welfare during the enactment of the first integral act on pupil and student welfare (1287/2013). The political interest in pupil and student welfare has increased in the past two decades and it is now seen as part of the preventative activities seeking to curb the social exclusion of children and young people. The present research is concerned with the sociopolitical purpose(s) of pupil and student welfare as defined in the referral statements of the draft law. The underlying paradigms of the statement givers' discourse are investigated in the theoretical framework of analytics of government. The purpose of the research was to contribute to the understanding of the sociopolitical discourse(s) on the welfare of children and young people, to shed some light on the ideological currents behind these discourses and to shake their self-evident and uniform nature. The empirical data of the research consisted of 55 referral statements of the draft law available on the web page of the Finnish Government. The reading of the data was based on the basic assumption of critical discourse analysis of the interconnected relationship of language and power. Meaningful phrases were conceptualized into theoretical regimes of governing for the purposes of the analysis. In addition to the "welfare state" and "neoliberal" regimes, the analysis is contextualized by the historical development of the pupil and student welfare and the referral statement procedure. In order to analyze the sociopolitical purpose of pupil and student welfare, four categories were created to illuminate the discourses consisting of the nature, object, realization, responsibility and form of the pupil and student welfare activity. The research shows that the discourse on the sociopolitical purpose of pupil and student welfare has adopted the linguistic concepts of the neoliberal regime although there is variation to be found in the rationalities defining the pupil and student welfare. The focus of the discourse was not the wellbeing of the individual but the needs of the society. This state of affairs common to all four discoursive categories created a tense relationship between the individual and society that was seen to be in connection with the typical sociopolitical discourse of today and to disengage the pupil and student welfare from its historical premise.
Now showing items 1-4 of 4