Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "sananmuodostus"

Sort by: Order: Results:

  • Kiiskinen, Kati (2019)
    Englannin kielen vakiintunut asema tieteen kielenä ja käyttö kansainvälisessä asiantuntijoiden välisessä viestinnässä on johtanut lisääntyneen lainautumisen myötä latinan- ja kreikankielistä alkuperää olevien vierasperäisten prefiksien käytön kasvuun suomen kielessä. Vierasperäisellä prefiksillä tarkoitetaan vieraasta kielestä lainautunutta sananalkuista morfeemia. Tutkielmassa tarkastellaan vierasperäisiä prefiksejä ja sellaisia sisältävien termien ominaisuuksia suomen erikoiskielissä. Tutkimuksen aineisto koostuu Tieteen termipankin tietokannasta poimituista 11 eri vierasperäisen prefiksin sisältävistä termeistä. Prefiksit on valittu nimeämisen analogisuuden ja vierasperäisten prefiksien merkitysten vastakohtaisuuksien perusteella. Aineisto on jaettu kahteen osaan niihin termeihin, joilla on määritelmä Tieteen termipankissa ja kaikkiin niihin termeihin, joilta löytyy nimityssivu Tieteen termipankista. Näistä ensimmäinen aineisto toimii fokusaineistona tutkimuksessa ja toinen aineisto vertailuaineistona termien produktiivisuuden tarkastelussa. Fokusaineisto koostuu yhteensä 383 termistä, jotka ovat 26 tieteenalalta. Työn tavoitteena on erityisesti termein kompositionaalisuutta ja analysoituvuutta tarkastelemalla tutkia, millaisia vierasperäisen prefiksin sisältävät termit rakenteeltaan ovat ja analysoituuko vierasperäinen prefiksi itsenäiseksi, merkitystä rakentavaksi elementikseen termeissä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia merkityksiä vierasperäisillä prefikseillä suomen erikoiskielissä on sekä mitkä tekijät ovat vaikuttaneet vierasperäisen prefiksin sisältävien termien nimeämiseen eri tieteenalojen erikoissanastoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään sosiokognitiivisen terminologiaopin teoriaa, kognitiivista kielioppia ja sanasemantiikka sekä sananmuodostusoppia termien tarkastelussa. Tutkimusmenetelmältä työ on kvantitatiivis-kvalitatiivinen. Ensisijaisesti tulokset esitetään määrällisessä muodossa, minkä lisäksi tuloksia perustellaan kvalitatiivisen tarkastelun avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat vierasperäisten prefiksin sisältävien termien muodostavan jo varsin laajan ja yhtenäisen ryhmän suomen erikoiskielissä. Termien rakenteeseen ja merkitykseen vaikuttaa vahvasti vierasperäisestä prefiksistä koostuva alkuosa. Sanaluokaltaan lähes kaikki aineistoon kuuluvat termit ovat erikoiskielille tyypilliseen tapaan olioita kuvaavia substantiiveja. Suurin osa termeistä jakautuu osiin, ja alkuosa sekä loppuosa analysoituivat omiksi, merkitystä luoviksi elementeikseen. Termien elementteihin jakautumiseen ja merkitysten yksiselitteisyyteen vaikuttaa sekä alkuosan merkitys että morfeemin tyyppi lainanantajakielessä. Käsitteiden nimityksiin on puolestaan vaikuttanut lainanantajakieli sekä käsitteen sijainti käsitejärjestelmässä. Myös tieteenaloilla ja niiden luonteella on nähtävissä vaikutusta termien merkityksen rakentumiseen sekä termien kuvauksen kohteeseen.
  • Liu, Ran (2023)
    Tämän tutkimuksen kohteena ovat yleisimmät kaksiosaiset yhdyssanat, joiden alkuosa on nominatiivissa tai genetiivissä. Tutkimuksen tavoitteena on löytää joitakin nominatiivi- ja genetiivialkuisten yhdyssanojen välisiä eroavuuksia, jotta suomen kielen opiskelijat voisivat hyödyntää näitä eroja koskevaa tietoa kielen opiskelussa ja ymmärtää milloin yhdyssanojen muodostuksessa käytetään genetiiviä ja milloin taas nominatiivia. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty Suomi24-korpuksen vuosina 2000–2020 käydyistä keskusteluista. Aineistona on yleisimpiä kaksiosaisia yhdyssanoja, joiden alkuosa on joko nominatiivissa tai genetiivissä. Lisäksi yhdyssanojen yhdysosat ovat myös itsenäisiä sanoja, jotta voidaan analysoida yhdysosia yksinään analyysiosassa. Tutkimuksen ensimmäisessä analyysiosassa tarkastellaan genetiivialkuisten ja nominatiivialkuisten yhdyssanojen käytön tendenssiä. Analyysiä varten aineisto on käsitelty siten, että kummankin yhdyssanatyypin sanat on jaettu neljään ryhmään: vuosina 2000–2005, 2006–2010, 2011–2015 ja 2016–2020 ja yhdyssanat on laitettu järjestykseen käyttökertojen perusteella. Tutkimuksen tuloksena on, että genetiivialkuisten yhdyssanojen käytössä näkyy vakautta, kun taas nominatiivialkuisten yhdyssanojen käytössä tapahtuu muutosta. Tutkimuksen toisessa analyysiosassa käsitellään ensin yhdysosia, jotka esiintyvät aineistossa sekä nominatiivi- että gene- tiivialkuisissa yhdyssanoissa ja sitten yhdysosia, jotka esiintyvät vain toisessa yhdyssanatyypissä. Analyysi osoittaa, että genetii- vialkuisissa yhdyssanoissa on melko paljon jälkiosia, jotka ovat deverbaalisubstantiiveja, mikä tuo teko–kohde-suhteen merkitystä yhdyssanaan. Lisäksi genetiivialkuisille yhdyssanoille on myös tyypillistä, että yhdysosien välillä vallitsee kokonaisuus–osa-suhde, jolloin jälkiosa on alkuosan fyysisesti erottamaton osa, tai ominaisuus, taito, sekä omistussuhde, jolloin alkuosa viittaa jälkiosan omistajaan tai sitä kontrolloivaan entiteettiin. Nominatiivialkuisille yhdyssanoille taas on tyypillistä, että jälkiosa ilmaisee koko yhdys- sanan aihealueen ja alkuosa määrittelee sanaa tarkemmin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että genetiivialkuiset yhdyssanat ovat vakaampia ja genetiivin käyttö yhdyssanoissa yleensä johtuu yllä mainituista kolmesta merkityssuhteesta: teko–kohde-suhde, kokonaisuus–osa-suhde ja omistussuhde. Nomi- natiivialkuiset yhdyssanat ovat joustavampia ja alttiimpia muutoksille.
  • Langerak, Norman (2020)
    Pro-gradu tutkielmani käsittelee Venäjällä puhutun marin kielen hyönteisnimistöä. Marin kielen hyönteisnimistöä ei ole aiemmin tutkittu ja tämän tutkielman avulla pyrin selvittämään tämän nimistön osa-alueen piirteitä. Tutkielman tavoitteet ovat kerätä sanakirjalähteistä edustava otanta hyönteisnimiä, selvittää tämän marin kielen sanaston osa-alueen sananmuodostuskeinot ja rakennetyypit ja hyönteisnimistölle tyypilliset nimeämisperusteet marissa. Tutkimusaineisto perustuu sanakirjalähteisiin, joista on kerätty kaikki niissä esiintyvät hyönteisiin viittaavat nimet. Vanhimmat näistä ovat peräisin 1800-loppupuolella kerätyistä sanastoista ja uusimmat ovat peräisin 1990-luvulla julkaistusta sanakirjasta. Aineistoon on sisällytetty nimet, jotka aineiston mukaan viittaavat hyönteisiin. Hyönteiseksi on määritelty nimet, jotka entomologisin perustein voidaan laskea hyönteisiksi tai niiden kehitysvaiheiksi. Marin kielen hyönteisnimistö voidaan rakenteellisesti jakaa kuuteen tyyppiin: 1. yksiosaisiin johtamattomiin nimiin, jotka palautuvat suomalais-ugrilaiseen kantakieleen, 2. verrattain myöhään lainattuihin yksiosaisiin johtamattomiin nimiin, 3. yksiosaisiin myöhään johdettuihin nimiin, 4. yhdysnimiin, joissa määriteosa täsmentää perusosassa viitattua hyönteistä, 5. yhdysnimiin, joissa perus- ja määriteosa viittaavat hyönteiseen ainoastaan yhdyssanana ja 6. yli kaksiosaiset yhdysnimet, jotka yhdistävät ryhmän 4 ja 5 ominaisuuksia. Näistä tyypillisin rakenne on tyypin neljä nimet, joiden osuus aineistossa esiintyvistä nimistä on 60,4% Marin hyönteisnimistön yleisimmät nimeämisperusteet liittyvät hyönteisen elinpiiriin (31,5%) ja ravintoon (19,6%). Hyönteisen väri, ääni tai muu ulkoinen tuntomerkki ovat myös verrattain yleisiä nimeämisperusteita. Merkittävällä osalla nimistä (23,1%) on ainoastaan itse hyönteiseen viittaava merkitys tai nimeämisperusta, jota nykymarin pohjalta ei voida tuoda esille. Yhdysnimi voi muttaa tai laajentaa nimeämisperustetta joten yksittäisellä nimellä voi olla useita nimeämisperusteita. Tutkielman osaksi on liitetty sanalistat, joiden avulla pyritään vähentämään tulkinnanvaraisuutta sen suhteen, mihin hyönteislajiin nimet viittaavat. Olisi suotavaa jatkaa aiheen tutkimusta diakronisesta näkökulmasta, jolloin saisi paremman käsityksen tämän sanaston osa-alueen kehityksestä sekä kenttätutkimuksen avulla saada kuva nykymarissa käytetystä hyönteisnimistöstä ja missä määrin se vastaa vanhastaan käytettyjä nimiä ja verrattain uutta uudissanastoa.
  • Vartiainen, Vilma (2019)
    Työssä tarkastellaan yhdyssanoja, joissa lekseemi toistuu kaksi kertaa samanlaisena. Tarkastelussa on toistosubstantiiveja, -adjektiiveja sekä -verbejä (esim. kirjakirja, vanhavanha, juostajuosta). Analyysi keskittyy pääosin toistosanojen merkityksiin, mutta työssä tehdään katsaus myös toistosanojen poikkeukselliseen rakenteeseen. Aineistona on 162 toistosanaesiintymää, jotka kattavat 94 erilaista toistosanaa. Työssä selvitetään, onko tietyistä sanaluokista muodostettujen toistosanojen ja tiettyjen merkitysten välillä havaittavissa säännönmukaisuuksia. Lisäksi tarkastellaan toistosanarakenteen produktiivisuutta. Työn teoreettisena taustana on konstruktiokielioppi, ja toistosanarakenne nimetään toistosanakonstruktioksi. Lisäksi analyysissa on hyödynnetty prototyyppiteoriaa sekä sen sovelluksia fennistiikassa, kielen analogisuuden teoreettista kuvausta sekä teoriaa kielen ikonisuudesta. Aineistoa tarkastellaan aina niin laajassa kontekstissa kuin on merkityksen tulkinnan kannalta tarpeellista – yleensä hieman virkettä laajemmassa kontekstissa. Analyysi jakautuu kahteen osaan toistosanojen merkitysten perusteella: prototyyppisyyttä korostaviin ja intensifioiviin toistosanoihin. Prototyyppisyyttä korostavat toistosanat jakautuvat kolmeen alaryhmään: pelkkää prototyyppisyyttä korostaviin, varsinaista tai kirjaimellista merkitystä korostaviin sekä vanhanaikaisuutta tai vanhempaa tarkoitetta korostaviin toistosanoihin. Toiston myötä lisääntyy tarkoitteen jokin sellainen ominaisuus, joka tekee tarkoitteesta prototyyppisemmän kyseisessä kontekstissa. Myös intensifioivat toistosanat on mahdollista tulkita prototyyppisyyttä korostaviksi, mutta ne on kuitenkin erilaisen luonteensa takia erotettu omaksi merkitysryhmäkseen. Intensifioivissa toistosanoissa korostuu prototyyppisyyttä konkreettisempi ominaisuus, kuten määrä tai intensiteetti. Analyysi osoittaa, että prototyyppisyyden korostaminen on hieman intensifiointia yleisempi toistosanan merkitys, mutta ero ei ole huomattava. Toistosanat ovat luonteeltaan ikonisia: kun kielenaineksen määrä kasvaa, myös kielenulkoisessa maailmassa kasvaa jokin tarkoitteen ominaisuus. Kasvava ominaisuus vaihtelee. Lisäksi toistosanan kontekstissa esiintyy usein jokin vertailukohta, johon toistosana vertautuu. Konstruktio on määräluokkansa puitteissa produktiivinen ja esiintyy pääosin normittamattomassa, puheenomaisessa tekstissä.
  • Troskova, Maria (2020)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia lyhenteitä venäjänkielisessä internetkommunikaatiossa esiintyy, mitä keinoja käytetään niiden muodostamiseen ja mitkä venäjänkielisen internetkommunikaation ominaisuudet vaikuttavat lyhenteiden käyttöön. Tutkimusaineisto koostuu 3000 kommentista, jotka on kerätty aikavälillä 17.8.2020–20.8.2020 kolmen eri tubettajan (A4, Alena Venom ja Sasha Spillberg) videoiden alle jätetyistä kommenteista. Kerätyistä kommenteista 311 sisältää jonkinlaisen lyhenteen. Tutkielmassa tarkastellaan kvalitatiivisin metodein nuorisoslangin, englannin kielen sekä puhekielen vaikutusta lyhenteiden muodostamiseen ja käyttöön venäjänkielisessä internetkommunikaatiossa. Tutkimusaineistossa esiintyviä lyhenteitä verrataan jo olemassa oleviin venäjän kielen kieliopissa esiintyviin tapoihin muodostaa lyhenteitä esimerkiksi erilaisten kirjainlyhenteiden muodostamisen tapoihin. Yllämainittujen tarkastelussa otetaan huomioon kielen ekonomia, jonka mukaan kielenkäytössä tulee pyrkiä muun muassa ajan sekä fyysisen ja älyllisen toiminnan minimoimiseen. Kielen ekonomian mukaisesti venäjänkielisessä internetkommunikaatiossa pyritään jakamaan mahdollisimman paljon informaatiota käyttäen siihen mahdollisimman vähän aikaa ja nähden sen eteen mahdollisimman vähän vaivaa. Tämä tavoite näkyy venäjänkielisessä internetkommunikaatiossa erilaisten lyhenteiden käytön lisäksi esimerkiksi kommenteissa esiintyvien kielioppivirheiden runsaassa määrässä sekä englanninkielisten sanojen ja lyhenteiden kirjoittamisessa kyrillisillä aakkosilla. Tutkimustulokset osoittavat, että venäjänkielisessä internetkommunikaatiossa esiintyy muun muassa kirjainlyhenteitä sekä katkaisu- ja sisälyhenteitä. Kirjainlyhenteistä yleisimmät ovat sanojen ensimmäisten kirjainten mukaan lyhennetyt sanat kuten LOL ’laughing out loud’. Muista tutkimusaineistossa esiintyvistä lyhenteistä selkeästi yleisimmät ovat katkaisulyhenteet, jotka muodostetaan katkaisemalla sanan loppuosa. Tutkimusaineistossa esiintyvät sisälyhenteet muodostetaan puolestaan lyhentämällä sanan keskiosaa tai jättämällä sanan keskiosasta pois yksittäisiä kirjaimia. Useimmiten sanan keskiosasta jätetään pois vokaaleja, minkä johdosta venäjänkielisessä internetkommunikaatiossa esiintyy paljon pelkistä konsonanteista muodostuvia lyhenteitä. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että venäjänkielisen internetkommunikaation ominaisuuksista puhekielisyys näkyy lyhenteiden kirjoitustavassa, jolla pyritään lähentämään sanan kirjallista muotoa puheessa esiintyvään ääntämismuotoon. Nuorisoslangin vaikutus puolestaan näkyy slangisanoista muodostettujen lyhenteiden käytön lisäksi englannin kielen ja englanninkielisten lyhenteiden käyttämisessä venäjänkielisen kommunikaation osana. Slangin ja englannin kielen käytön avulla venäjänkielisessä internetkommunikaatiossa voidaan myös ilmaista kuulumista johonkin tiettyyn sosiaaliseen ryhmään tai hyödyntää slangia ja englannin kieltä itseilmaisun keinona.