Browsing by Subject "sanattomat vihjeet"

Sosiaalisen läsnäolon kokemisen on todettu olevan haasteellista tietokonevälitteisessä vuorovaikutuksessa varsinkin silloin, kun näköyhteys keskustelukumppaniin puuttuu. Sosiaalisen läsnäolon kokemus on yhteydessä muun muassa sanattomien vihjeiden välittämiseen, mikä ei aina luonnistu tietokonevälitteisesti kasvotusten tapahtuvaa viestintää vastaavalla tavalla. Tässä Pro gradu – tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen läsnäolon kokemista virtuaalisessa ryhmätyöskentelyssä. Tutkimustavoitteena on selvittää, voiko biopalaute, eli visuaalinen informaatio fysiologisesta tilasta vahvistaa sosiaalisen läsnäolon kokemusta tietokonevälitteisessä vuorovaikutuksessa. Kehon aktivaatio voi kertoa esimerkiksi tarkkaavaisuudesta ja emootioista, joiden voidaan nähdä yhdistyvän myös sosiaalisen läsnäolon kokemukseen. Myös sanattomien vihjeiden välittämiseen virtuaalisessa vuorovaikutuksessa suositellaan uusien, kasvotusten tapahtuvasta viestinnästä riippumattomien tapojen kehittämistä. Tutkielmassa tarkastellaankin, voisiko biopalaute toimia uutena keinona välittää sanattomia vihjeitä. Sosiaalisen läsnäolon välittymistä tarkasteltiin kokeellisen asetelman kautta. Koeympäristönä toimi Second Life – virtuaalimaailma, jossa koeryhmän jäsenet olivat vuorovaikutuksessa. Ryhmän jäseniltä mitattiin kokeen aikana sydämen sykettä ja ihon sähkönjohtavuutta. Osallistujilta mitattu ja visuaaliseksi informaatioksi muunnettu fysiologinen aktivaatio toimi biopalautteena, jota he pystyivät seuraamaan vuorovaikutuksen aikana tietokoneruudulle sijoitetusta paneelista. Ensimmäisenä hypoteesina oli, että kun biopalautetta, eli visuaalista informaatiota ryhmän jäsenten fysiologisesta tilasta on saatavilla, sosiaalinen läsnäolo koetaan voimakkaampana verrattuna tilanteeseen, jossa biopalautetta ei ole saatavilla. Toisena hypoteesina oli, että ryhmien suorittamien luovien tehtävätyyppien aikana koetaan voimakkaampaa sosiaalista läsnäoloa kuin rutiinitehtävien aikana. Hypoteesien lisäksi mielenkiinnon kohteina olivat myös sukupuolen ja ryhmän sukupuolijakauman vaikutukset sosiaalisen läsnäoloon sekä biopalautteen ja tehtävätyypin yhteys tutkittavien sydämen sykkeeseen kokeen aikana. Oletus biopalautteen yhteydestä sosiaaliseen läsnäoloon ei saanut vahvistusta. Sen sijaan oletus luovien tehtävien aikana koetusta voimakkaammasta sosiaalisen läsnäolon kokemuksesta rutiinitehtäviin verrattuna sai vahvistusta. Sukupuolen ja sukupuolijakauman vaikutukset sosiaaliseen läsnäoloon eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, mutta ryhmän sukupuolijakauman ja tehtävätyypin interaktio oli. Myös tehtävätyypin yhteys sydämen sykkeeseen oli tilastollisesti merkitsevä. Luovissa tehtävissä tutkittavien syke oli korkeampi rutiinitehtäviin verrattuna. Vaikka biopalautteen ja korkean sosiaalisen läsnäolon kokemuksen yhteyttä ei tämän tutkimusasetelman puitteissa pystyttykään havaitsemaan, voidaan koehenkilöiden antaman palautteen sekä aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta todeta, että biopalaute voi tuoda mielenkiintoisen lisän virtuaaliseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Jatkotutkimuksen tarve on kuitenkin vielä suuri. Myös se, millaisia tehtäviä ryhmä tekee, tai millaista vuorovaikutus ryhmässä on, osaltaan vaikuttaa sosiaalisen läsnäolon kokemukseen. Sosiaalinen läsnäolo on monitahoinen käsite, joka täytyy tutkimusta tehtäessä määritellä huolellisesti. Kokonaiskuva kyseisestä ilmiöstä saavutetaan vain yhdistämällä ja vertailemalla useita alan tutkimuksia.