Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "saneeraus"

Sort by: Order: Results:

  • Kolhinen, Riikka (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1996)
    Oheisessa tutkimuksessa on tutkittu emakkosikaloissa tehtyjen kapisaneerausten onnistumista. Kapisaneeraustutkimuksessa lähetettiin kyselykaavake 379 LSO 2000-luokkaan 31.12.1995 kuuluneelle emakkosikalalle. Kaavakkeessa kysyttiin saneerauksen onnistumista ja sen suoritustapaa. Tilakäyntejä tehtiin 30 emakkosikalaan, joissa oli saneerattu kapi. Tiloilla kerrattiin saneerausmenetelmät ja etsittiin kliinisiä kapioireita. Lisäksi mitattiin hinkkausindeksi, otettiin raapenäytteitä ja verinäytteitä. Verinäytteistä mitattiin seerumin kapivasta-ainetaso ELISA-menetelmällä Ruotsissa. Kyselyiden ja tilakäyntien perusteella kapisaneeraukset olivat onnistuneet hyvin. 346 emakkosikalasta vain kahdeksalta ilmoitettiin kapisaneerauksen epäonnistuneen. Kapivasta-ainetasojen tulkinnassa oli ongelmia raja-arvon määrittämisessä positiivisen ja negatiivisen vasta-ainetason välille, koska testiä ei ole ennen käytettysaneerauksien jälkiseurantaan. Siksi tutkimus jatkuu uusien verinäytteiden otolla. Sikalanomistajien lisäksi lähetettiin oma kysely kapisaneerauksia tehneille eläinlääkäreille. Suurin osa eläinlääkäreistä suhtautui kapisaneerauksiin positiivisesti ja koki, että vähintään puolet saneerauksista oli onnistunut. Tutkimuksen lisäksi julkaisu sisältää kirjallisuuskatsauksen siankapista ja kapisaneerauksista.
  • Autio, Tiina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)
    Porsasyskäsaneeraukset ovat oleellisesti lisääntyneet Suomessa viime vuosina. Uusia saneerauksia suunniteltaessa oli saneerausten onnistumisista ja mahdollisista riskitekijöistä tärkeä saada tietoa. Oheinen tutkimus käsittää 32 porsasyskäsaneerausta. Tiloille lähettiin kyselykaavake ja tilakäyntejä tehtiin yhdeksän kappaletta. Tämän lisäksi kaikilta tiloilta oli onnistumisen seurantaa varten vasta-ainemääritykset joko verinäytteistä tai ternimaitonäytteistä. Saneerauksista vain kaksion selvästi epäonnistunut ja kaksi on onnistumiseltaan epävarmaa (mahdollisesti saaneet uuden tartunnan ostoeläinten välityksellä). Tutkimuksen perusteella Suomessa käytössä olevilla saneeraustavoilla on mahdollista onnistuneesti saneerata porsasyskä pois sikalasta. Saneeraus on kuitenkin ehdottomasti suunniteltava jokaiselle tilalle tilakohtaisesti käyttäen apuna aikaisempia kokemuksia porsasyskäsaneerauksista.
  • Piiroinen, Sonja (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)
    Mycoplasma hyopneumoniae -mikrobin aiheuttama porsasyskä (swine enzootic pneumonia) on yksi tärkeimmistä taloudellista tappiota aiheuttavista taudeista sioilla. Se esiintyy yleensä sikaloissa, joissa on huonot olosuhteet. Porsasyskää sairastavat erityisesti nuoret siat. Taudin kliinisiä oireita ovat krooninen yskä, hidastunut päiväkasvu, korkea sairastuvuus ja matala kuolleisuus. Taudin aiheuttamia tyypillisiä lihamaisia muutoksia esiintyy keuhkoissa etenkin sydän- ja kärkilohkoissa. Porsasyskä leviää aerosolina ja voi kulkeutua ilmateitse infektoiden lähialueen sikaloita. Eläimen puolustusjärjestelmä aktivoituu kohdatessaan taudinaiheuttajan. Eri mekanismein puolustusjärjestelmä koettaa eliminoida taudinaiheuttajan ja ehkäistä sen aiheuttamia soluvaurioita. Rokotteet ovat lääkinnällinen keino aktivoida eläimen puolustusjärjestelmää. Aktivaation lopputuloksena syntyy elimistön oma suoja taudinaiheuttajaa vastaan, jolloin eläin ei välttämättä sairastu kliiniseen tautiin. Porsasyskän saneerauksessa on käytetty menetelmää, jossa koko lihasikalan eläinkanta uusitaan kerralla (stamping out –menetelmä). Osastoittain jatkuvatäyttöisessä lihasikalassa menetelmä on kuitenkin kallis toteuttaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko porsasyskä saneerata lihasikalasta käyttäen immunologiaa apuna. Tautipainetta laskettiin tilalla lääkityksin ja viisiosastoiselle tilalle tuotiin kaksi kertaa osastokohtaisesti mykoplasmaa vastaan rokotettuja porsaita. Porsaat rokotettiin terveysluokan porsastuotantoyksikössä yli kaksi viikkoa ennen siirtoa lihasikalaan. Saneerauksen onnistumista seurattiin veri- ja sierainlimanäyttein, teurastamolöydöksin sekä kliinisten oireiden perusteella. Myös sikojen päiväkasvua seurattiin. Verinäytteet tutkittiin ELISA-menetelmällä. Rokotetuista sioista löytyi neljältätoista sialta porsasyskä-vasta-aineita. Seuranta-aikana saneerauksen jälkeen otetuissa näytteissä rokottamattomilta sioilta ei löytynyt porsasyskävasta-aineita. Kaikki PCR-menetelmällä tutkitut sierainlimanäytteet todettiin negatiivisiksi. Teurastamolöydöksissä oli paljon aktinobasilloosiin viittaavia keuhkokalvontulehduksia. Keuhkohylkäykset vähenivät saneerauksen aikana. Päiväkasvussa ei havaittu merkittäviä muutoksia. Tilalta otettiin vuosi saneerauksen loppumisen jälkeen verinäytteitä, joissa ei todettu porsasyskävasta-aineita. Tämä osoittaa, että rokottamisen avulla suoritettu saneeraus onnistui kyseisellä tilalla.
  • Ropponen, Aino (2017)
    This thesis offers views on the resident interests and participation in energy refurbishment processes by qualitatively analysing nine thematic resident interviews. Urban areas and buildings largely contribute to energy consumption and carbon emissions. The ageing building stock across Europe offers a window of opportunity for large scale energy refurbishments. Urban sustainability and participatory planning, the framework theories of this thesis, are both threaded by the lack of social focus, reflected in the lack of residential focus in housing refurbishments. Residents' main interests include economic reasoning, quality of life, and energy and environment. Economic reasoning includes concern of costs, interest in energy bill savings and stable living costs, and property value increase, indicating a rising market demand. Quality of life includes building condition, comfort, visual aspects, ease of maintenance, interest in technology, and preference on either shared or private systems. Environmental motivations vary and seem to correlate with one's faith in the effect of individuals and communities in solving climate issues. Good process practices facilitating trust include: activation of different information channels when refurbishments are approaching, personal and technical planning support, and a strong house strategy communicating residents the justifications and their areas of interest. Neighbourhood examples motivate residents and help them plan their own projects. As refurbishments make residents more proudly develop their houses and neighbourhoods, resident ambassadors can be used to replicate the experiences. Sharing and networking are already in place, but lack of promoting the sense of community may hinder such development. Existing co-planning reflects residents' strong position as stakeholders. Differences in participation power are found between housing cooperative boards and other residents. The boards dominate planning, justifying it with technical expertise and the difficulty of including everyone. This is accepted if an open communication culture is on place, as house meetings offer other residents a place to get informed and participate in decision making. The idea of including residents into planning is emerging. Participation benefits include residents offering good ideas, gaining knowledge, and achieving a stronger sense of community. Information and inclusion make residents more engaged to the development, speeding up decision making. A process model for participatory refurbishments is presented. Apart from the resident drivers active in house and neighbourhood levels, four challenging resident groups are identified: the unsocial, the objectors, the uninformed, and the unheard. Resident segmentation offers a good tool for identifying motivators to engage residents, as well as identify their needs as project participants.
  • Kouvo, Leena (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää salmonellatartuntojen esiintyvyys LSO Foods Oy:n toiminta-alueen nautakarjoissa ja seurata salmonellasaneerauksien onnistumista salmonellapositiivisilla tiloilla. Salmonellapositiivisten tilojen löytymisen myötä voitiin myös ehkäistä tartunnan leviäminen välitysvasikoiden mukana lihanautakasvattamoihin. Tutkimuksen ajankohta oli vuosi 1997. Salmonella-bakteeria etsittiin bakteriologisin menetelmin lantanäytteistä. Tuottajat ottivat itse karjoistaan enintään kaksi yhteislantanäytettä, joista kumpikin sisälsi enintään 20 naudan ulostetta. Tutkimuksessa oli mukana 1774 tuottajaa, jotka vuonna 1996 olivat myyneet vasikoita LSO Foods Oy:n eläinvälitykselle. 1343 tilaa eli 75,7 % tuottajista lähettivät näytteet tai kirjallisen tutkimustodistuksen. Salmonellapositiivisia välitysvasikoita myyviä tiloja löydettiin kaksi kappaletta eli 0,15 % tutkituista tiloista. Näiden tilojen löytymisen myötä tutkittiin yhteislantanäyttein myös ne kahdeksan lihanautakasvattamoa, jotka viimeisen vuoden aikana olivat saaneet LSO Foods Oy:n eläinvälityksen kautta vasikoita kyseisiltä tiloilta. Vain yksi lihanautakasvattamo todettiin salmonellapositiiviseksi. Kaikkien kolmen salmonellapositiivisen tilan salmonellasaneeraukset onnistuivat alle kahdeksassa kuukaudessa. Kirjallisuuskatsaus käsittelee vasikoiden salmonellatartuntaa, nautakarjojen salmonellasaneerausta sekä Suomen ja muun maailman salmonellatilannetta.