Browsing by Subject "sankaruus"

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Mervi Saarelainen Työn nimi – Arbetets titel – Title Charmed Life, Fire and Hemlock, Neverwhere, Coraline: Role Models for Girls by Diana Wynne Jones and Neil Gaiman Oppiaine – Läroämne – Subject Englantilainen filologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro Gradu Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 71 Tiivistelmä – Referat – Abstract Yhdistän tässä Pro Gradu -työssäni kirjallisuudentutkimuksen menetelmiä ja feminististä teoriaa. Primäärilähteinäni ovat neljä fantasiagenreen kuuluvaa kirjaa: Diana Wynne Jonesin Charmed Life (1977) ja Fire and Hemlock (1985) ja Neil Gaimanin Neverwhere (1996) ja Coraline (2002). Tutkin millaisia roolimalleja näissä kirjoissa esitetään tytöille. Esitän työssäni, että tasa-arvon edistämiseksi myös kulttuuristen esikuvien, kuten esimerkiksi lastenkirjallisuuden roolimallien tulisi olla monipuolisia ja vapautuneita ahtaista sukupuolinormeista. Teoreettisena lähtökohtanani on feministisen teorian esittämä kaksinapaisen vastakkainasettelun kyseenalaistaminen. Sen sijaan, että miehet perinteisesti nähdään edustavan älyä ja voimaa ja naisten tunteita ja heikkoutta, bipolaaristen dikotomioiden kyseenalaistaminen ehdottaa jyrkkien vastakohtien sijaan jatkumoa avuksi analysointiin. Feministisen kirjallisuudentutkimuksen taustaa vasten tarkastelen myös angloamerikkalaisen lastenkirjallisuuden historiaa ja analysoin tyttöjen ja naisten henkilöhahmoja valitsemissani teoksissa. Sovellan henkilöhahmoihin erilaisia teorioita tyttöjen ja naisten sankaruudesta, joka saattaa erota huomattavasti poikien ja miesten sankaruudesta. Pyrinkin nostamaan esille arkipäivän sankaruuden, joka saattaa olla naisille tyypillisempää kuin miehille. Jotta henkilöhahmojen keskinäinen vertailu olisi helppoa, tutkin samoja ominaisuuksia jokaisen henkilöhahmon kohdalla, ja kerään löydökseni kahdeksaan taulukkoon, joissa luonnehdin tutkimieni henkilöhahmojen keskeisiä piirteitä. Primäärilähteitteni tyttö- ja naishahmot saattavat poiketa paljon perinteisestä lastenkirjallisuuden mallista, joka on usein kasvatuksellinen. Lisäksi monet tutkimistani henkilöhahmoista kyseenalaistavat toiminnallaan käsityksiä esimerkiksi lapsuuden viattomuudesta. Tutkimani henkilöhahmot ovat piirteiltään usein monipuolisia kokonaisuuksia, joissa saattaa olla perinteisesti niin hyvinä kuin pahoinakin pidettyjä luonteenpiirteitä. Tutkimieni henkilöhahmojen arvottaminen yksinkertaisesti hyväksi tai pahaksi on usein haasteellista. Eräs tärkeimmistä löydöistäni on ulkonäön merkittävyys. Ainoastaan yksi henkilöhamoista, Coraline, esitellään lukijoille ennemminkin ajattelijana ja tekijänä, sillä hänen ulkoista olemustaan ei ole juurikaan kommentoitu. Ehdotankin, että Coraline on roolimallina erittäin inspiroiva, ja että hän saattaa olla tutkimistani hahmoista kaikkein modernein. Primäärilähteissäni on myös useita esimerkkejä naisten sankarillisuudesta. Nämä sankariteot saattavat olla perinteisiä urotekoja, kuten esimerkiksi maailman pelastaminen, tai arkipäiväisempää urheutta, kuten hädänalaisen lähimmäisen auttaminen. Pohdinnassani ehdotan jatkotutkimuksen aiheeksi etenkin Wynne Jonesin Fire and Hemlock -kirjaa, jonka eräät aiheet saattavat olla tällä hetkellä kyseenalaisia. Teoksen päähenkilö ystävystyy pikkutyttönä aikuisen miehen kanssa, ja tytön varttuessa heidän ystävyyttään voi kutsua jopa sukupolvien väliseksi flirtiksi, käyttäytymiseksi, joka on saattanut muuttaa merkitystään viime aikoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Kirjallisuudentutkimus, sukupuolentutkimus, fantasia, Diana Wynne Jones, Neil Gaiman, tyttöjen roolimallit, sankaruus Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information Noidan veli, Tuli ja myrkkykatko, Neverwhere – maanalainen Lontoo, Coraline: Diana Wynne Jonesin ja Neil Gaimanin roolimalleja tytöille

Aikakauslehti ”Kansa taisteli – miehet kertovat” -lehden (jatkossa KT) ensimmäinen numero näki päivän valon keväällä 1957. Väinö Linnan kiistelty teos Tuntematon sotilas oli ilmestynyt pari vuotta aikaisemmin synnyttäen kiivaan keskustelun Linnan kuvauksen aitoudesta ja totuudenmukaisuudesta. KT:n perustaminen oli julkilausutusti reaktio Tuntemattomasta sotilaasta käytyyn keskusteluun suomalaisen sotilaan ominaisuuksista ja siihen kytkeytyvästä sankaruuskuvasta. Tämä Pro gradu -tutkielma käsittelee Kansa Taisteli – miehet kertovat -lehden sankaruuskuvaa. Yhteiskuntahistoriallisena kehyksenä on Suomen Neuvostoliittoa vastaan käymien sotien muistamisen kulttuuriin liikkumatila ja sen ongelmallisuus Suomessa 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Tutkieman tavoitteena on selvittää minkälaisia elementtejä KT:n sankaruuskuva pitää sisällään ja minkälaisin kerronnallisin keinoin se rakentuu lehden sotamuistelukertomuksissa. Alkuperäisainestona on KT:n julkaistut lehdet. Tutkielman rajaus perustuu lehden ensimmäisen päätoimittajan Aarne Blickin toimikauteen. Rajaus sisältää lehdet vuosilta 1957-1960 sekä kolme ensimmäistä numeroa vuodelta 1961. Aineisto käsittää yhteensä 357 KT:ssa julkaistua kirjoitusta, jotka koostuvat toimituskunnan omista sotamuisteluista, yksittäisistä jutuista sekä kirjoituskilpailujen tuloksena toimituksen saamista muistelukertomuksista. Kaskut on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkielman metodisena lähtökohtana on suhtautua lehden julkaisemiin sotamuisteluihin lehden valitsemana ja muokkaamana otoksena, joka edustaa lehden linjaa siitä, mitä haluttiin kertoa ja millä tavalla, jotta se palvelisi tavoiteltua ideaa tai kuvaa sodasta ja sankaruudesta siinä. Tarkastelun keskiössä on lehti sankaruuskuvan tuottajana, eivät sen kirjoittajat. Tutkielman metodi on aineistolähtöinen ja KT:n tekstejä lähestytään kahdesta näkökulmasta: sankaruuskuvan elementtien hahmottelussa tutkimuksen kohteena on muistelu sinänsä. Tarkoituksena on selvittää mikä merkityksellistyy poikkeuksellisen ihailun kohteena sankaruudeksi. Toisessa näkökulmassa tutkimuksen kohteena on kerronta sinänsä. Tavoitteena on analysoida niitä kerronnallisia keinoja, joilla sankaruuskuva tuotetaan. Analyysissä hyödynnetään Kirsti Salmi-Niklanderin soveltamia kirjallisuustieteen metodisia työkaluja. Kiinnostukseen kohteena on tekstin kertojan suhde tapahtumiin, joita hän kuvaa ja se, minkälaisia sankaruuteen linkittyviä puhetapoja kerronnasta on erotettavissa. Tutkimustuloksena on KT:n sankaruuskuvan luokittelu neljään pääkategoriaan, sankaruustyyppiin, jotka ovat uhrivalmis sankari, taistelutaitoinen sankari, moraalinen sankari ja jermuileva sankari. Luokittelu sisältää 129 kirjoitusta, joissa on viiteittä yhdestä tai useammasta määrittellystä neljästä sankaruuden tyypistä. Sankarityyppien väliset erot ovat häilyvät ja ne eivät ole kategorisesti toisensa poissulkevia. KT:n sankaruuskuvan eri tyyppejä läpileikkaavana taustatarinana toistuu mahdottomuuden ympäristössä selviäminen, mikä luo kontekstin sankaruudelle. Vaikka asetelma alleviivaa pakon edessä toimimista toiminnan motiivina, taistelutahtonsa säilyttävästä suomalaisen sotilaan abstraktista ideasta muodostuu ihailun kohde, johon linkittyy KT:n sankaruuden eri tyypit uhrivalmiudesta, taistelutaidosta, moraalisuudesta. Tutkimustulos osoittaa, että KT:n sankaruustyyppien välillä ei ole merkittäviä sisäisiä ristiriitaisuuksia perustavanlaatuisissa arvopohjaisissa kysymyksissä, kuten sotien ja väkivallan käytön oikeutuksessa, Suomen armeijan legitimiteetissä tai isänmaallisuudessa. KT:n sankaruuskuva on eheä. Siinä missä Tuntemattoman sotilaan on tulkittu asettavan kyseenalaiseksi 1920- ja 1930-lukujen valkoisen Suomen arvomaailman ihanteet, KT:n sankaruuskuva on Linnaa armollisempi kyseisiä arvoja kohtaan - joskaan ei niitä yksiulotteisesti sellaisenaan toisintava. KT:n tekstien kerronnalliset siirtymät näyttävät tarjonneen kirjoittajille puhetavan ja keinon arvioida omien sotakokemusten linkittymistä laajempaan kollektiiviseen narratiiviin, jossa toimijana on suomalainen sotilas. Sankaruus kytkeytyy tämän puhetavan kautta usein suomalaisen sotilaan abstratkiin ideaan, josta varsinaisen ihailun kohteena olevat miehet ovat representaatioita. Puhetapa on mahdollisesti ollut myös keino osallistua keskusteluun siitä, minkälainen suomalaisen sotilaan ideaali on ja minkälaisia ihanteita siihen liittyy. Suomalaisen muistamisen kulttuurin kontekstista tarkastellen kerronnallisten siirtymät ja eri merkityksellistämisen tasot yksilön, ryhmän ja koko kansan tasolla kertovat varmasti myös KT:n yhteisön tavoista vaalia kollektiivisia kokemuksia samoissa joukoissa sotineiden kesken ja selvitä muistoista psyykkisesti.