Browsing by Subject "sanomalehdistö"

Tämä pro-gradu -tutkielma käsittelee Venäjän ja Georgian viiden päivän sotaa, joka käytiin vuonna 2008. Metodina on valittujen eurooppalaisten sanomalehtikirjoituksien lähiluku ja analysointi. Valitut sanomalehdet ovat Helsingin Sanomat, The Daily Telegraph ja Rossijskaja gazeta. Tavoitteena on luoda yleiskatsaus käytyyn sotaan sanomalehtikirjoituksien kautta. Sanomalehtikirjoituksia ja niiden sisältöjä heijastellaan muulla kirjallisuudella. Sota oli kytenyt Georgiassa jo pidempään, kun kolme keskushallintoa vastustavaa aluetta, Adjara, Abhaasia ja Etelä-Ossetia pyrkivät kukin omista syistään joko etääntymään Tbilisin keskushallintoa, lähentyä Venäjää tai molempia. Ensimmäinen, Adjara, ratkesi neuvotteluiden kautta mutta jälkimmäiset joutuivat suuremman pelin strategisiksi välineiksi. Georgia oli monien muiden entisten neuvostososialistimaiden tapaan halukas sekä innokas länsimielinen valtio 2000-luvun alussa. Venäjä taas oli yhtä innokas oman entisen vaikutusalueensa pysymisen edelleen omassa vaikutuspiirissään. Kullakin tutkimuksen sanomalehdellä oli yhteinen käsitys, miksi sota syttyi: Georgian Nato-haaveet ja kansavälinen poliittinen oli tilanteessa, jossa Georgia tunsi olevansa pakotettu toiminaan. Tutkielmaan valitut länsimaissa ilmestyvät sanomalehdet kokivat Georgian hätäileen ja menneen sotaan liian varmana voitostaan ja avustaan länneltä. Rossijskaja gazeta puolestaan tulkitsi sodan syyksi georgialaisten fasismin ja länsimaiden tuen sille. Myös väitetty venäläisten kansanmurha mainittiin syyksi sodalle Rossijskaya gazetassa. Sota oli hyvin sodaksi melko lyhyt, mutta sillä oli pituuttaan laajempia implikaatiota. Suuri kysymys oli muun muassa, missä Venäjän aloittama sota käydään seuraavaksi? Tutkimuksessa käytettävät sanomalehdet olivat yksimielisiä, että sota tulisi ratkaisemaan Georgian Nato-jäsenyyden pitkäksi aikaa ja että Georgia hävisi sen. Muissa analyyseissään sodasta, sen syistä, syyllisestä ja tulevasta lehdet erosivat toisistaan merkittävästi.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kirjoituksia Porkkalan vuokra-alueesta oli suomalaisissa sanomalehdissä touko-syyskuussa vuonna 1955, ennen kuin Neuvostoliitto päätti palauttaa alueen Suomelle. Tutkimusaineistona ovat pääkirjoitukset ja uutissivut sanomalehdissä Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi, Vapaa Sana ja Västra Nyland. Lehtien valintaperusteina on ollut levikkimäärä ja asema lehdistökentässä merkittävänä poliittisena tai sitoutumattomana lehtenä. Yhteiseltä levikiltään lehdet kattavat reilut kymmenen prosenttia tuon ajan väestömäärästä. Tutkimus on laadullinen ja aineiston käsittelytapa kronologinen. Tekstejä verrataan keskenään analysoiden eri lehtien tapaa kirjoittaa ulkopoliittisesti araksi koetusta Porkkalan vuokra-alueesta. Tutkimuksen pääkysymys on: Millaista julkista keskustelua Suomen sanomalehdistössä oli Porkkalan vuokra-alueen palautukseen liittyen kesällä 1955? Aiheen käsittelyä tarkennetaan alakysymyksillä: Miten levikiltään suurimmat ja poliittisesti keskeiset sanomalehdet kirjoittivat aiheesta keväästä syksyyn vuonna 1955, mitä julkaistiin ja mitä jätettiin julkaisematta, mitkä lehdet osallistuivat keskusteluun ja millaisissa yhteyksissä sekä millaisia eroja ilmeni lehtien välillä aiheen käsittelyssä? Porkkalan vuokra-alueen poliittisen aseman vuoksi kysytään myös, ilmenikö lehtien kirjoittelussa itsesensuuria ulkopoliittisesti araksi koetusta Porkkala-aiheesta? Tutkimus osoittaa, että sanomalehtien uutisoinnissa tapahtui merkittävä muutos kesän 1955 kuluessa. Sitä ennen Porkkalan vuokra-alue ei ollut uutisaihe. Neuvostoliiton aktivoituminen kansainvälisessä politiikassa antoi sille uutisarvoa keväästä lähtien. Neuvostoliitto ehdotti toukokuussa, että kaikkien maiden pitäisi luopua omien rajojen ulkopuolella olevista sotilastukikohdista. Porkkalassa oli Neuvostoliiton ainoa tukikohta ja siksi siitä tuli uutisaihe maailmalla. Osa ulkomaisista lehdistä alkoi spekuloida, luopuisiko Neuvostoliitto Porkkalasta antaakseen muille esimerkin. Suomessa aiheesta uutisoitiin mutta varoen kertomasta asiayhteydestä Porkkalan ja muualla maailmassa olevien tukikohtien kesken. Heinäkuun alusta lähtien sitoutumaton Helsingin Sanomat ryhtyi aloitteelliseksi ja kirjoitti mahdollisuudesta Porkkalan palautukseen aina kun siihen avautui luonteva tilaisuus. Siitä seurasi lehtien välistä mielipiteen vaihtoa toistensa tekstejä lainaten ja niitä kommentoiden. Yhteisen ulkopoliittisen edun nimissä lehtien välisessä mielipiteen vaihdossa oli ajoittain vartioimisen piirteitä. Toimituksissa jouduttiin uudessa tilanteessa aktiivisesti pohtimaan, onko kirjoittelu Porkkalasta ulkopoliittisesti sallittua tai suotavaa. Tiukimmin sitä vastusti SKDL:n lehti Vapaa Sana, joka jatkuvasti muistutti muille, että hyviä suhteita Neuvostoliittoon ei saanut vaarantaa vallattomalla lehtikirjoittelulla. Lehden linjana oli valvoa ja puolustaa Neuvostoliiton etua Suomessa. Muut lehdet osallistuivat vähitellen aktiivisemmin Porkkala-keskusteluun. Uusi Suomi piti Porkkala-aihetta esillä, mutta se ei tehnyt omia avauksia uusista aiheista samalla tavoin kuin Helsingin Sanomat. Uusi Suomi seurasi Helsingin Sanomien tavoin ulkomaisia lehtiä ja julkaisi niistä Suomea koskevia aiheita. Suomen Sosialidemokraatti oli hallituspuolue SDP:n lehti ja se noudatti uskollisesti hallituksen ulkopoliittista linjaa rauhoittelemalla Porkkala-aiheen käsittelyä muissa lehdissä. Ulkomailta lehti seurasi lähinnä vasemmistolaisia lehtiä.Västra Nylandin lukijoista huomattava osa oli Porkkalasta siirrettyä ruotsinkielistä väestöä ja tämä sidos näkyy lehden kirjoittelussa. Lehti otti Porkkala-aiheen esille rohkeammin kuin valtakunnallinen Hufvudstadsbladet, jonka linjaa voi luonnehtia varovaisen avoimeksi. Hufvudstadsbladet tosin julkaisi lainauksia Västra Nylandin pääkirjoituksissta tai tarjosi näin niille laajemman lukijakunnan ruotsinkielisten keskuudessa. Hufvudstadsbladetin kirjoittelu Porkkalasta muuttui avoimemmaksi vasta kesän loppupuolella. Syyskuun alussa kaikki lehdet alkoivat arvailla Paasikiven saaman neuvottelukutsun syitä. Lehdistä saattoi lukea, että ulkomailla Porkkalan palautusta pidettiin lähes varmana. Tämä ilmapiiri vapautti suomalaisetkin lehdet kirjoittamaan melko vapaasti tästä mahdollisuudesta. Tutkimuksessa mukana olevien sanomalehtien kirjoittelussa voi havaita itsesensuuria. Historiallisena taustana oli sotasensuuri, joka opetti toimittajat kirjoittamaan hankalista asioista kiertoilmauksin. Vuonna 1955 kirjoittamisessa oli otettava huomioon YYA-sopimuksen olemassaolo. Porkkalan vuokra-alue liittyi Neuvostoliittoon ja ulkopolitiikalla ymmärrettiin pääasiassa hyviä ja luottamuksellisia suhteita Neuvostoliittoon. Tämä yhtälö näkyy sanomalehtien kirjoittelussa ja sanavalintnoissa. Tämä tosiasia myös ilmaistaan suoraan monissa lehtikirjoituksissa kesän aikana. Tutkimuksessa käy ilmi, että lehdillä ei ollut samankaltaista mahdollisuutta, rohkeutta ja rutiinia tarttua Porkkalaan kuin asioihin yleensä. Seuraamalla kirjoittelua varsinkin kesän alussa voi havaita, että jokaisella lehdellä oli oma asteikko, jolla Porkkala-aiheesta kirjoitettiin. Kesän 1955 aikana Porkkalan kohdalla tuossa asteikossa tapahtui muutos, joka oli yllättävän nopea. Varotusta aiheesta tuli yleinen uutisaihe. Lehdet alkoivat arvioida Porkkalan merkitystä Neuvostoliitolle ja Suomelle varsinkin syyskuussa, jolloin odotettiin Moskovan neuvotteluja.