Browsing by Subject "simultaanitulkkaus"

Tutkimuksen päämäärä on tutkia poistoja, joita esiintyy Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksen simultaanitulkkauksessa huhtikuussa 2015. Olen itse toiminut tulkkina kyseisessä kokouksessa ja tutkin miten oma suoritukseni vaikuttaa kokouksen ydinsisällön välittymiseen tulkkeen kuuntelijalle. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu Daniel Gilen tulkkausprosessin mallista, Henri Barikin, Anthony Pymin ja Nina Isolahden tutkimuksista, jotka käsittelevät informaation poistoja tulkkauksessa sekä Pauli Saukkosen mallista hahmottaa tekstin makrorakenne, joka mahdollistaa eri elementtien funktioiden tunnistamisen. Teoriatausta ottaa huomioon simultaanitulkkauksen henkisen kuormittavuuden, tulkkaustilanteen viestinnälliset päämäärät tilanteessa olevien vihjeiden perusteella sekä poistetun informaation funktion. Esitän tutkimuksessa oman poistojen luokitteluni, jonka avulla luokittelen esiintymät sen perusteella, onko informaatio tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poistosta huolimatta ja millaisiin taustaoletuksiin informaation pääteltävyys perustuu. Ne esiintymät, joissa poistettu informaatio ei ole mitenkään tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poiston seurauksena, luokittelen sen mukaan, millainen funktio poistetulla informaatiolla on saadakseni käsityksen siitä, millaisesta informaatiosta kuuntelija jää paitsi. Hypoteesini on se, että kaikkein tärkein avaininformaatio säilyy tulkkeessa poistoista huolimatta mahdollisimman usein. Tulokset osoittavat, että suurin osa aineiston esiintymistä on sellaisia, joissa poistettu informaatio ei ole tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä, joten poistojen käyttö tulkkauksessa on jossakin määrin hallitsematonta ja jättää sen kuuntelijan heikompaan asemaan kokouksen suomenkielisiin osallistujiin verrattuna. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että vain muutamat näistä esiintymistä ovat sellaisia, joissa jokin ratkaisevan tärkeä elementti jää tulkkeen ulkopuolelle. Lisäksi analyysi osoittaa, että erisnimet jäävät tulkkeessa usein mainitsematta, mikä heikentää tulkkeen laatua. Johtopäätöksissä esitän, millaisilla ennakoivilla toimenpiteillä pystyn jatkossa välttämään tässä aineistossa havaittavat tulkkeen heikkoudet

Tutkimuksen tavoitteena selvittää, millaisia strategioita tulkit käyttävät sanontojen tulkkaamisessa. Sanonnat ovat kielen rikkaus, ja ne asettavat tulkkaukseen omat haasteensa. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, mitä strategioita hyödyntäen tulkit tulkkaavat sanonnat eri tulkkausmenetelmissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sanontojen tulkkausta kolmessa eri tulkkausmenetelmässä; konsekutiivi-, simultaani- ja prima vista - tulkkauksessa. Tutkielmassa käytetty aineisto koottiin kahden vastavalmistuneen ja kahden kääntämisen ja tulkkauksen maisteriopintoja viimeistelevän tulkin tulkkauksista. Tulkkaukset simuloivat kolmea eri menetelmää, ja tulkkauksen aiheet olivat eri oikeudenaloilta. Tutkimuksen kielipareina olivat suomi–englanti ja suomi–saksa, ja tulkit tulkkasivat äidinkielestä vieraaseen kieleen. Äänitteet anonymisoitiin ja litteroitiin analyysia varten. Tutkimuksen teorian alkuosuus käsittää sanonnan määrittelemisen: mikä sanonta on ja mikä tehtävä sillä on kielessä. Lisäksi selvitetään lyhyesti sanontojen alkuperä eli sanontojen kieli- ja kulttuurisidonnaisuus. Tämän jälkeen perehdytään tulkkaukseen: aluksi keskitytään tarkastelemaan Sylvie Kalinan (1998) tulkkausteorioita, Daniel Gilen (2009) kuormittavuusmalliteorioita ja Henri Barikin (1971) virhekategoriaa ja sen alaisuuteen kuuluvia muunnoksia ja lisäyksiä. Kalinan tulkkausteoriat antavat työlle raamit kokonaisuudessaan, eli teorioiden avulla kerrotaan, mitä tulkkaus on vuorovaikutuksellisena toimintana. Gilen kuormittavuusmallit pyrkivät antamaan viitteitä mahdollisista syistä, miksi tulkki päätyi tulkkausratkaisuunsa. Barikin teoriat keskittyvät arvioimaan virheiden, muunnosten ja lisäysten laatua ja sitä, millainen vaikutus niillä on tulkkauksen lopputulokseen. Tutkimuksesta kerätyn aineiston perusteella voidaan tehdä päätelmä, että sanonnoilla on vaikutusta tulkkaussuoritukseen ja ne neutralisoituvat helposti tulokielessä. Jotkin sanonnat voidaan tulkata kotouttamalla eli käyttämällä idiomaattista vastinetta, mutta tulkkaus voi toisinaan häivyttää sanonnat tulokielessä. Sanonnan kantama merkitys välittyy tulokieleen, mutta toisinaan tulokielessä sanonta on niin neutralisoitunut, ettei sitä enää tunnista sanonnaksi. Tutkimuksesta selvisi myös, että sanonnat tulkataan idiomaattisemmin simultaani- ja prima vista -menetelmissä kuin konsekutiivimenetelmässä. Tutkimustulokset osoittavat, että sanonnat on mahdollista tulkata erilaisin tulkkausstrategioin, mutta eri strategioilla voi olla vaikutusta luovuuden asteeseen ja tämän vuoksi myös tulkkauksen lopputulokseen. Tutkimus myös osoittaa, miten haastavaa sanontojen tulkkaaminen on kielten symmetrisyyden tai asymmetrisyyden ja siitä johtuvien kieli- ja kulttuurisidonnaisuuksien vuoksi. Sanontojen tulkkaamisessa keskeiseen asemaan nousevat tulkin laaja tulkkauskielten ja niiden edustamien kulttuurien tuntemus.

Ranskankielinen maisterintutkielmani käsittelee Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa käytettyjä ranskan- ja saksankielisiä fraseologismeja sekä niiden suomenkielisiä tulkkeita. Fraseologiantutkimuksen painopiste on kauan ollut kaunokirjallisuudessa, minkä vuoksi politiikan kielen tutkimus on ajankohtaisten kriisien vuoksi osoittautunut mielekkääksi tutkimuskohteeksi fraseologiassa. Tutkimuksessani tarkastelen fraseologismien kielellisiä funktioita Roman Jakobsonin jaottelun pohjalta ja funktioiden välittymistä suomenkielisiin tulkkeisiin. Tutkimuskysymykseni ovat: Mitä ovat fraseologismit? Minkälaisia fraseologismeja Euroopan parlamentin täysistuntojen puheenvuoroissa esiintyy ja mitä kielellisiä funktioita niillä on? Miten fraseologismeja on tulkattu suomeen? Aineistoni käsittelee aiheeltaan voimakkaita mielipiteitä ja kannanottoja herättäviä keskusteluja 24. helmikuuta 2022 alkaneesta Venäjän ja Ukrainan välisestä sotilaallisesta konfliktista. Kielinä ranska ja saksa ovat EU:n tärkeimmät työkielet ja suomen lisäksi osa oman opintopolkuni ydintä. Aluksi käsittelen fraseologismien ominaispiirteitä ja luonnetta teoreettisesta näkökulmasta yleisellä tasolla. Fraseologismit ovat kiteytettynä useampisanaisia ilmauksia, joiden merkitys tai rakenne ei vastaa osiensa summaa vaan muodostavat oman kielellisen yksikkönsä. Aineistosta käy kuitenkin selvästi ilmi, että kiteytyneisyyden aste saattaa vaihdella paljonkin eri ilmaustyyppien välillä. Tutkimustulokseni osoittavat, että täysistuntokeskusteluissa, etenkin kriisitilanteissa, käytetään runsaasti kuvaannollista kieltä ja hyvin erityyppisiä fraseologismeja. Aineistoni suurimpina fraseologismityyppeinä ovat nominaaliset puhutteluilmaukset, metaforiset fraseologismit ja terminologiset fraseologismit. Eri ilmaustyyppejä käytetään moniin eri tarkoituksiin varsinkin tutkielmani kontekstissa, jossa sotilaallinen konflikti aiheuttaa puhujissa voimakkaita tunnetiloja. Ensimmäisen ilmaustyypin pääfunktiona on faattinen funktio, toisen emotiivinen ja poeettinen funktio ja kolmannen referentiaalinen funktio. Tulkit onnistuvat pääsääntöisesti säilyttämään lähdepuheenvuoron kielellisen funktion, vaikka eivät aina tulkkauksen rajoitteista johtuen löydäkään idiomaattista muotovastinetta. Etenkin metaforisten fraseologismien ymmärtäminen saattaa olla tulkeille vaikeaa, mikä johtaa epäselvyyksiin tulkkauksessa. Siksi sekä kääntäjien että tulkkien on syytä kehittää omien työkielten, etenkin vieraan B-työkielen, fraseologismien osaamista. Todettakoon lopuksi, että työtä fraseologian ja kuvaannollisen kielen tutkimiseksi laajemminkin kannattaa jatkaa idiomaattisen kielenkäytön juurruttamiseksi myös osaksi asiatekstikääntäjän ja tulkin ammattiosaamista ja valmistautumista toimeksiantoihin.