Browsing by Subject "skemaattisuus"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Alzheimerin tautiin sairastuneen henkilön päiväkirjatekstien syntaktisia muutoksia ja pyritään tavoittamaan Alzheimerin taudin vaikutuksia kirjoitettuun kieleen. Tekstejä tarkastellaan kognitiivisen kielentutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä skeemojen ja skemaattisuuden näkökulmasta; aineistosta pyritään havainnoimaan, kuinka konstruointi ja asiaintilojen kuvaus muuttuvat aikojen saatossa – mahdollisesti Alzheimerin taudin seurauksena. Tarkasteltavia (rakenne)skeemoja ovat syntaktiset lausetyypit: analyysissa tarkastellaan lausetyyppien jakaumaa ja siinä tapahtuvia muutoksia sekä transitiivilauseiden erilaisten rakenteiden variaatiota. Tekstien skemaattisuutta arvioidaan transitiivilauseiden lausekkeiden määrän ja funktioiden sekä substantiivilausekkeiden sisältämien määritteiden kautta. Skemaattisuuden analysoinnin lähtökohtina ovat seuraavat periaatteet: 1) mitä useampi lauseke, sitä spesifimpi kuvaus, 2) adverbiaalillinen lause on adverbiaalitonta spesifimpi ja 3) määritteen sisältävä lauseke on määritteetöntä spesifimpi. Koska tutkimus keskittyy rakenteiden tarkasteluun, semantiikka jää pääosin tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin yliopistolle tutkimuskäyttöön lahjoitetun päiväkirja-aineiston teksteistä vuosilta 1985, 2000 ja 2012. Aineisto on rajattu siten, että mukana on aineistoa ajalta ennen AT-diagnoosia ja ajalta sen jälkeen – näin taudin mahdolliset vaikutukset nousevat parhaiten esiin. Tutkimuksessa yhdistyvät kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät, kun aineistossa tapahtuvia muutoksia tarkastellaan syntaktiseen analyysiin perustuvien määrällisten tilastojen avulla. Aiemmissa tutkimuksissa syntaksin on osoitettu pysyvän suhteellisen muuttumattomana, mutta tässä tutkimuksessa tavoitetut syntaktiset muutokset ovat selkeitä. Lausetyyppien jakaumassa tapahtuu vuosien saatossa muutoksia: monikäyttöisten lausetyyppien osuus kasvaa ja erikoislausetyyppien osuus vastaavasti pienenee. Merkittävimmät muutokset näkyvät kopulalauseissa, joiden osuus kasvaa 10,6 %:sta 18,5 %:iin, ja tilalauseissa, joiden osuus laskee 20,6 %:sta 14,8%:iin. Kaikki tulokset viittaavat siihen, että skemaattisuus lisääntyy vuodesta 1985 vuoteen 2012: lausekkeiden määrä vähenee, adverbiaalillisten lausekkeiden osuus pienenee ja substantiivilausekkeiden edussanat saavat aiempaa harvemmin määritteitä. Transitiivilauseiden skeemojen tarkastelu puolestaan osoittaa, että läpi aineiston yleisimmiksi nousevat prototyyppistä transitiivilauseen skeemaa lähinnä olevat rakenteet ja että kirjoittaja käyttää loppuvaiheessa aiempaa vähemmän erilaisia rakenteita – skeemojen varioiminen vähenee. Skeemoihin liittyvien muutosten trendi on tasainen, kun taas skemaattisuuden lisääntyminen painottuu vuosien 2000–2012 väliin. Alzheimerin taudin vaikutuksia kirjoitettuun kieleen on tutkittu toistaiseksi melko vähän, ja siten tarvetta jatkotutkimuksille on vielä monella saralla. Tämän tutkimuksen tulokset herättävätkin paljon uusia tutkimuskysymyksiä, ja esimerkiksi perehtyminen ilmiöiden semanttiseen puoleen rakenteellisen ohella saattaisi olla yksi tapa viedä tätä tutkimusta eteenpäin.