Browsing by Subject "skenaariot"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2011)Liikenne on huomattava ilmastonmuutokseen vaikuttava sektori, jolla ei ole saavutettu merkittäviä päästövähennyksiä. Toisin kuin useilla muilla sektoreilla. Erityisesti henkilöautoliikenne on liikennesektorin päästövähennystavoitteiden suhteen ongelmallinen liikennemuoto, koska siihen on vaikea puuttua ilman voimakkaita lainsäädännöllisiä tai poliittisia toimia. Lisäksi henkilöautoliikenteen määrä on lamavuosien väliaikaista pienenemistä lukuun ottamatta ollut Suomessa jatkuvassa kasvussa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen henkilöautoliikenteen tulevaisuutta liikennealan asiantuntijoiden näkemysten pohjalta ja muodostettiin henkilöautoliikenneskenaarioita vuoteen 2030. Tutkimuksen aineisto koostui 26 kyselylomakkeesta ja asiantuntijahaastattelusta. Kyselylomakkeiden vastaukset ryhmiteltiin käyttäen klusterianalyysia. Ryhmistä laskettiin klusterikeskukset, jotka muodostivat skenaarioiden "ytimen". Klusterianalyysin tuloksia syvennettiin haastatteluaineistosta poimituilla selittävillä tekijöillä ja sitaateilla. Näin muodostettiin viisi henkilöautoliikenneskenaariota, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi tarkasteltaessa henkilöautoliikenteen tulevaisuudennäkymiä ilmastonäkökulmasta ja pyrittäessä kohti ympäristön kannalta kestävää tulevaisuutta liikennesektorilla. Muodostetut skenaariot olivat hyvin monimuotoisia. Osa oli hyvin kasvuorientoituneita niin liikennesuoritteiden kuin päästöjenkin suhteen ja osa taas erittäin kasvukriittisiä. Kasvuorientoituneissa skenaarioissa Materialistisen hyvinvoinnin kasvu ja Politiikkapessimismi liikennesuoritteiden kasvu jatkui. Näissä skenaarioissa myös hiilidioksidipäästöjen kasvu jatkui, mutta paljon loivemmalla kasvu-uralla kuin suoritteet. Skenaariossa Teknologiaoptimismi uskottiin liikennesuoritteiden ja päästöjen absoluuttiseen irtikytkentään eli siihen, että kasvavista suoritteista huolimatta CO2-päästöt kääntyvät laskuun. Skenaariot Tieliikenteestä tietoliikenteeseen ja Henkilöautoliikenteen romahdus olivat huomattavasti kasvuskeptisempiä. Näissä skenaarioissa suoritteiden uskottiin kääntyvän laskuun ja CO2-päästöjen laskevan suoritteitakin nopeammin. Merkittävä ero näiden kahden skenaarion välillä oli kuitenkin se, että Henkilöautoliikenteen romahdus -skenaariossa kokonaishenkilöliikennesuoritteen ei uskottu pienenevän, vaikka henkilöautosuorite romahti. Näin ollen Henkilöautoliikenteen romahdus -skenaariossa liikkuminen ei vähentynyt vaan ainoastaan kulkutapa muuttui. Tieliikenteestä tietoliikenteeseen skenaariossa taas ihmisten liikkuminen kokonaisuudessaan väheni esimerkiksi sähköisen viestinnän ja asioinnin lisääntyessä. Verrattaessa muodostettuja skenaarioita kirjallisuudesta löytyviin liikenneskenaarioihin voitiin todeta, että kasvuorientoituneet skenaariot ennustivat aiempiin skenaarioihinkin verrattuna melko suurta kasvua, kun taas kasvukriittisissä skenaariot uskottiin aiempiin skenaarioihin verrattuna merkittäviin vähennyksiin erityisesti hiilidioksidipäästöjen osalta.
-
(2023)Viime vuosikymmenten taloudelliset, ympäristölliset ja yhteiskunnalliset kriisit viittaavat kroonistuviin haasteisiin, mitä varten yhteiskuntien ja kaupunkien tulee yhä enenevissä määrin luoda pitkän aikavälin varautumista. Poliittisten päättäjien on edistettävä päätöksentekoa suuressa epävarmuudessa, kun tulevaisuutta on yhä vaikeampi ennustaa. Tutkielmassa tutkittiin Helsingin, Kotkan, Porvoon ja Päijät-Hämeen kaupunkijohtojen näkemyksiä pitkän aikavälin varautumisesta monimutkaisiin yhteiskunnallis-ympäristöllisiin kriiseihin Suomessa kuntatasolla. Tutkimuskysymyksenä oli, miten kolme erilaista tapaa kehystää pitkän aikavälin tulevaisuus vaikuttaa kaupunkijohtojen näkemyksiin strategisesta varautumisesta. Tutkielma tehtiin WISE-tutkimushankkeen toimeksiantona. Hankkeelta saatu aineisto muodostui politiikkapäämaja ja tulevaisuuden tilannehuone skenaarioharjoituksista, joissa simuloitiin kolmea erilaista tulevaisuuskehystä neljässä eri kaupungissa. Helsingin harjoitus järjestettiin vuonna 2019. Siinä osallistujien tuli tehdä kuvitteellisia päätöksiä pelimäisen simuloinnin avulla vuoteen 2040 asti. Kotkan harjoituksessa vuonna 2021 osallistujat pohtivat skenaariossa esitetyn kemikaalikuljetusonnettomuuden negatiivisia vaikutuksia kaupungin vuoden 2025 neljään strategiaan. Porvoon ja Päijät-Hämeen harjoitukset järjestettiin vuonna 2023. Niissä tulevaisuuskehys oli muista harjoituksista poiketen samanlainen: osallistujien tuli pohtia seuraavan 15 vuoden aikana kaupungin kohtaamia haasteita ja esittää tarvittavia toimenpiteitä ekologisen jälleenrakennuksen näkökulmasta. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittivat tulevaisuuskehysten luomia eroavaisuuksia sekä tulevaisuuskehyksistä riippumattomia samankaltaisuuksia. Eroavaisuudet toivat esille kaupunkijohtojen vaihtelevat näkemykset tulevaisuuskehyksissä esitetyistä kriiseistä ja tavoitteiden onnistumisesta simuloida aidosti kriisitilannetta. Eroavat näkemykset heijastuivat siihen, tehtiinkö harjoituksissa oivallisia havaintoja kaupungin varautumiselle harjoitusten ulkopuolella. Riippumattomat samankaltaisuudet puolestaan viittasivat kaupunkijohtojen nousseisiin ajatuksiin, jotka venyttivät keskustelua strategisesta varautumisesta kehysten ulkopuolelle tuoden mukaan ajattelua laajemminkin kriiseistä ja päätöksenteosta. Samankaltaisuuksina nousivat myös poliittinen tasapainoilu osana kaupunkien toimintaa sekä niiden omat haasteet ja tavoitteet laajojen ja ylikansallisten kriisien ohella. Harjoitusten eroavien ajankohtien vuoksi kriiseihin liittyviä näkemyksiä on tarkasteltava kriittisesti, sillä Helsingin harjoitus järjestettiin ennen 2020-luvun koronaviruspandemiaa ja Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Jatkotutkimuksen kannalta olisikin mielenkiintoista, että pitkän aikajänteen skenaarioharjoituksia hyödynnettäisiin kaupunkijohtojen strategisen varautumisen kehittämisessä edelleen, sillä kroonistuvat ja yllättävätkin yhteiskunnallis- ympäristölliset kriisit ovat osoittautuneet jatkuviksi.
-
(2018)Maailmanpoliittisen vallan perusteet muuttuvat, kun materiaalisten resurssien ja territorion hallinnan rinnalle tulee uusia vallan muotoja. Vallan siirtymät kansallisvaltioilta muille toimijoille ja turvallisuusympäristön muutos ovat vaikuttaneet siihen, että kaupungit käyttävät aiempaa uskottavammin valtaa maailmanpolitiikassa. Turvallisuuden hahmottaminen pelkästään kansallisvaltion näkökulmasta jättää keskeisiä asioita huomiotta, kun eri toimijoihin kohdistuu erilaisia turvallisuusuhkia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan muutoksia maailmanpoliittisen vallan jakautumisessa havainnoimalla turvallisuuden muuttumista suhteessa kaupunkien kasvavaan merkitykseen. Kaupunkeja tutkitaan turvallisuuden viitekohteina eli siitä näkökulmasta, kuinka arvokkaina turvattavina toimijoina ja yksikköinä niitä pidetään. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, minkälaisia trendejä turvallisuuden viitekohteiden kehitykseen liittyy, ja parantaa ymmärrystä turvallisuuden ja kaupunkien kehityksen yhteyksistä. Tutkimus lähestyy kaupunkeja turvallisuuden kontekstissa Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian (securitization theory) kautta. Turvallistamisen konseptin avulla pystytään hahmottamaan sitä, miten kaupunki turvallisuuden viitekohteena voi kehittyä tulevaisuudessa. Kehitystä havainnoidaan turvallistamisteoriassa määritellyillä viidellä turvallisuuden sektorilla, jotka ovat sotilaallinen, ympäristö-, taloudellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen sektori. Tutkimusmenetelmänä käytetään tulevaisuudentutkimuksen morfologista skenaariotyöskentelyä, jossa rakennetaan tulevaisuusskenaarioita tulevaisuustaulukon avulla. Skenaariot kuvaavat mahdollisia tulevaisuuksia siitä, miten turvallisuusympäristö voi erityisesti kaupunkien kontekstissa kehittyä. Tutkimusaineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista ja EU-asiakirjoista, jotka analysoidaan turvallisuuden sektoreiden viitekehystä hyödyntäen. Skenaariomenetelmä antaa työkaluja aineistosta nousevien turvallisuuden taustaoletusten kuvaamiseen ja sitä kautta auttaa hahmottamaan, miten kaupungit voivat näyttäytyä turvallisuuden viitekohteina. Tutkimuksen tuloksena syntyneet tulevaisuusskenaariot Euroopan turvallisuusympäristöstä vuonna 2040 vahvistavat, että kaupungit näyttäytyvät jo tällä hetkellä turvallisuuden viitekohteina monin eri tavoin. Kaupunkien merkitys korostuu erityisesti poliittisella, taloudellisella ja ympäristösektorilla, mutta niiden asema yhteiskunnallisella ja sotilaallisella sektorilla ei ole yhtä selvä. Ei voida sanoa, että kaupungit olisivat syrjäyttämässä kansallisvaltiot vallankäyttäjinä, mutta vaikuttaa siltä, että niiden merkitys sekä sisäisessä että ulkoisessa turvallisuudessa kasvaa tulevaisuudessa. Tähän vaikuttavat erityisesti kaupungistumisen, teknologian ja fyysisen maailman suhteen, yhteiskuntien keskinäisen luottamuksen ja talouskasvun mittareiden kehitys. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että pitkällä aikavälillä maailmanpoliittista valtaa käyttävät ne toimijat, jotka koetaan legitiimeiksi ja sen kautta tärkeiksi turvallisuuden viitekohteiksi. Tutkimuksen tulokset parantavat ymmärrystä turvallisuuden ja kaupunkien kehityksen yhteydestä kuvaamalla skenaarioiden kautta mahdollisia tulevaisuuden turvallisuusympäristöjä. Tutkimus myös esittelee tavan soveltaa turvallistamisteoriaa kaupunkien tutkimukseen ja nostaa sitä kautta esiin mahdollisuuksia turvallistamisteorian kehitykseen.
-
(2018)Muuttuneen maailmanpoliittisen tilanteen motivoimana Euroopan komissio julkaisi vuoden 2017 aikana Valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta – Pohdintaa ja skenaarioita: EU-27 vuoteen 2025 mennessä sekä viisi temaattista pohdinta-asiakirjaa liittyen eri politiikan aloihin EU:ssa. Pro gradu -tutkielmassa analysoidaan yleisluontoista Valkoista kirjaa, jossa komissio hahmottelee EU:n tulevaisuutta ja toimijuutta kansainvälisen politiikan kentässä sekä pohdinta-asiakirjaa Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta. Tutkielman tutkimuskysymyksellä on kaksi ulottuvuutta: Ensisijaisesti pyritään tarkastelemaan käyttääkö komissio asiakirjojen yhteydessä turvallistamiselle tyypillisiä puheakteja tai kielellisiä rakenteita, joiden avulla pyritään vaikuttamaan yleisön käsitykseen uhkien eksistentiaalisesta luonteesta. Toiseksi, tutkielmassa analysoidaan skenaarioiden taustalla vaikuttavia oletuksia: Minkälaista toimijaa EU:sta ollaan näiden skenaarioiden perusteella rakentamassa, ja minkälaisia maailmankuvia ne olettavat? Tutkimusongelmaa tarkastellaan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian sekä kriittisen diskurssianalyysin (CDA) avulla. Turvallistamisteorian analyysin kohteena on turvallistava puheakti. Sanomalla ”turvallisuus” toimijat nostavat tietyn tekijän tai kehityskulun normaalin politiikan yläpuolelle, joka mahdollistaa poikkeuksellisten toimien täytäntöönpanon. Turvallistavana toimijana tutkielmassa on Euroopan komissio sekä Euroopan unionin edustajat. Asiakirjojen yleisönä ovat EU:n kansalaiset, sidosryhmät sekä päätöksentekijät jäsenvaltioissa ja EU:ssa. Turvallistamisteorialle merkityksellisiä kysymyksiä ovatkin: kuka turvallistaa, kenelle ja miksi? Kriittisen diskurssianalyysin avulla pyrin löytämään niitä kielellisiä, retorisia ja semioottisia rakenteita ja keinoja, joilla Euroopan komissio pyrkii vakuuttamaan yleisönsä turvallistamisteorialle olennaisista eksistentiaalisista uhista, ja sopivista toimenpiteistä näiden uhkien käsittelyyn. Skenaarioiden taustalla vaikuttaa merkittävästi EU:n integraatio ja sen taso, ja eksistentiaalisena uhkana Euroopan unionille pidetään tässä tutkielmassa sirpaloitumista tai niitä kehityskulkuja, jotka haittaavat sen integraatioprosessia. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa hahmotellaan Euroopan unionin uhkakuvia sekä niissä viime vuosien aikana tapahtunutta muutosta. Toisessa osassa analysoidaan Valkosien kirjan sekä puolustuspoliittisen pohdinta-asiakirjan skenaarioita, sekä niissä esiintyviä turvallistamisteorialle ominaisia puheakteja ja vakuutteluun pyrkiviä retorisia keinoja. Lopuksi pohditaan skenaarioiden taustaoletuksia sekä niiden olettamia maailmankuvia. Tämä pohdinta keskittyy kolmeen erilaiseen tulevaisuuden kuvaan: Hedley Bullin (1977) määrittämään uuskeskiaikaiseen, postmoderniin poliittiseen järjestelmään, EU:n siirtymiseen kohti valtiollista toimijuutta sekä unionin sirpaloitumista tai osittaista hajoamista. Pro-gradu tutkielma osoittaa, että asiakirjat sisältävät selkeitä turvallistamisliikkeitä ja niissä rakennetaan abstrakteihin kehityskulkuihin perustuvia uhkakuvia. Tämän turvallistamisen tarkoituksena on vakuuttaa diskurssin yleisö puolustuspoliittisen integraation tarpeesta. Uutena ilmiönä EU:n turvallisuuskäsityksessä on myös toimijaperustaisten uhkakuvien tuominen keskusteluun. Tämä kuvastaa osaltaan laajempaa muutosta maailmanpoliittisessa tilanteessa, mutta tuo myös esiin Euroopan unionin tavoitteet luoda itsestään yhä selkeämmin valtiolliseen toimijaan verrattavissa olevaa turvallisuuspoliittista kokonaisuutta, jolla olisi kyky puolustaa itseään sotilaallisesti. Komissio sekä EU näyttävät tasapainoilevan omien poliittisten tavoitteiden sekä epävarman kansainvälisen politiikan tilanteen välillä, ja pyrkivät asemoimaan itseään tähän muuttuneeseen järjestelmään uudelleen. Skenaarioiden luominen on yksi keino vahvistaa EU:n toimijuutta ja hallita epävarmaa tulevaisuutta. Skenaarioiden kuvaileman turvallisuuteen ja puolustukseen perustuvan toimijan luominen saattaa kuitenkin aiheuttaa laajempia maailmanpoliittisia ja voimapoliittisia seurauksia. Jos Euroopan unioni osallistuu näihin voimapoliittisiin kilpailuihin, se samalla kadottaa alkuperäisen tarkoituksensa, jonka tavoitteena oli lopettaa nämä valtataistelut Euroopassa.
-
(2024)Tutkielmassa tarkastellaan skenaarioanalyysin avulla, millaisiin suuntiin Nato voi kehittyä seuraavan viiden vuoden aikana. Tutkielman lähtökohtana toimii Turkin ja muun Naton välille muodostunut liiton sisäinen ristiriita, jonka kehittymistä tarkastellaan tutkielmassa osana liiton laajempaa kehitystä. Tutkielman avulla halutaan paremmin ymmärtää Naton lähitulevaisuuden mahdollisia haasteita sekä sitä, miten läntisen puolustusyhteistyön voidaan ajatella muuttuvan tulevina vuosina. Lisäksi teorialähtöisellä skenaarion rakentamisella halutaan laajentaa relevantin liittojen tutkimuksen teorian soveltamisalaa tulevaisuuden epävarmoihin tapahtumiin. Tutkielmassa esitettyjen skenaarioiden logiikka rakentuu neorealismin ja neoliberaalin institutionalismin käsityksiin valtioiden ja sotilasliittojen toiminnasta. Naton tulevaisuuden tarkasteluun keskittyvälle tutkielmalle erityisen keskeistä on sotilasliittojen toiminnan jatkuvuuden ympärille keskittynyt teoriasuuntien välinen debatti. Tutkielmassa omaksutaan käsitys, jonka mukaan liiton toiminnan jatkuvuuden katsotaan rakentuvan liiton kyvylle ja tahdolle sopeutua toimintaympäristön muutoksiin sekä näiden ehtojen uskottavalle täyttymiselle. Tutkielman keskeisenä tuloksena tunnistetaan, että tahto sopeutua muutoksiin sekä uskottavuuden haasteet korostuvat liiton toiminnan jatkuvuuden kannalta keskeisimpinä haasteina lähitulevaisuudessa. Toisena keskeisenä tuloksena tutkielmassa havaitaan, että voimistuneen, liiton ulkopuolisen uhan vaikutus liiton sisäiseen koheesioon – ja edelleen liiton toiminnan jatkuvuuteen – on yhteydessä siihen, miten uhka jakautuu liittolaisten kesken. Kun tunnistetaan, ettei voimistunut uhka välttämättä lisääkään, vaan joissain tilanteissa myös heikentää liiton sisäistä koheesiota, korostuu uhkakäsitysten yhtenäisyyden merkitys Naton tulevaisuudelle. Kysymys yhtenäisestä uhkakäsityksestä nähdään erityisen keskeisenä Naton lähitulevaisuudelle, sillä tutkielmassa katsotaan Naton lähivuosien toimintaympäristön potentiaalisesti tukevan uhkakäsitysten eriytymistä liittolaisten kesken. Tutkielman keskeiset tulokset synnyttävät kysymyksen: miten ylläpitää liiton toiminnan jatkuvuudelle välttämätöntä tahtoa ja uskottavuutta, ilman kylmän sodan kaltaista kategorista uhkakäsitystä? Tutkielmassa tämä haaste ymmärretään Natoon kohdistuvana pääasiassa institutionaalisena haasteena, korostaen näin edelleen Naton institutionaalisten erityispiirteiden ymmärtämisen tutkimuksellista ja maailmanpoliittista merkitystä. Tutkimustulokset nostattavat myös kysymyksen siitä, miten Naton toiminnan rajat määritellään uhkakäsitysten eriytymisen ja yhtenäisyyden haasteiden kontekstissa.
-
(2011)Cosmopolitan ideals have been on the philosophical agenda for several millennia but the end of the Cold War started a new discussion on state sovereignty, global democracy, the role of international law and global institutions. The Westphalian state system in practice since the 17th century is transforming and the democracy deficit needs new solutions. An impetus has been the fact that in the present world, an international body representing global citizens does not exist. In this Master’s thesis, the possibility of establishing a world parliament is examined. In a case analysis, 17 models on world parliament from two journals, a volume of essays and two other publications are discussed. Based on general observations, the models are divided into four thematic groups. The models are analyzed with an emphasis on feasible and probable elements. Further, a new scenario with a time frame of thirty years is proposed based on the methodology of normative futures studies, taking special interest in causal relationships and actions leading to change. The scenario presents three gradual steps that each need to be realized before a sustainable world parliament is established. The theoretical framework is based on social constructivism, and changes in international and multi-level governance are examined with the concepts of globalization, democracy and sovereignty. A feasible, desirable and credible world parliament is constituted gradually by implying electoral, democratic and legal measures for members initially from exclusively democratic states, parliamentarians, non-governmental organizations and other groups. The parliament should be located outside the United Nations context, since a new body avoids the problem of inefficiency currently prevailing in the UN. The main objectives of the world parliament are to safeguard peace and international law and to offer legal advice in cases when international law has been violated. A feasible world parliament is advisory in the beginning but it is granted legislative powers in the future. The number of members in the world parliament could also be extended following the example of the EU enlargement process.
Now showing items 1-6 of 6