Browsing by Subject "skenografia"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan taiteellisen ja kuratoriaalisen tekijyyden jakautumista kolmessa komissioidun installaatiotaiteenteoksen esityksessä. Tapausanalyysien kohteena ovat Pilvi Takalan Close Watch (23.4.–27.11.2022) Suomen paviljongissa Venetsian biennaalissa, Chiharu Shiotan Äärirajoilla (27.10.2021–27.11.2022) Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa ja Hans Op de Beeckin Hiljainen paraati (21.9.2022¬–26.2.2023) Helsingin Amos Rexissä. Jokaisessa esimerkissä käsitykset näyttelystä ja teoksesta voidaan nähdä ainakin osittain fuusioituneen keskenään. Tapausanalyysien kautta tutkielma tarkastelee millaisilla keinoilla installaatioteos tilanteena, jossa katsoja tulee aktiiviseksi osaksi teosta, on rakennettu ja kuka sen on rakentanut. Lisäksi tutkielma syventyy myös näyttelyrakenteiden ja tilasuunnittelun vaikutukseen osana taidekokemusta.Tutkielma hyödyntää keskeisenä aineistonaan näyttelyiden kuvalähteitä, ensikäden kokemukseen perustuvaa tietoa sekä näyttelyiden kuraattoreilta puolistrukturoitulla metodilla kerättyä haastatteluaineistoa tapahtumien kulusta. Laadullisissa tapausanalyyseissä vuorottelevat perinteinen näyttelyanalyysi sekä kuraattoreilta kerätty haastatteluaineisto. Tutkielmassa käy ilmi, että jokaisessa tarkastelun kohteena olleessa näyttelyssä tekijyys oli aina jossain määrin jaettua, mutta kuraattorin vaikutus vaihteli tapauskohtaisesti ja myös muiden taiteen esittämisen ammattilaisten, kuten näyttelymestareiden, rooli nousi esiin. Teokset hyödyntävät monenlaisia keinoja katsojan osallistamiseen ja immersioon, mutta kaikki tutkielman esimerkeistä kirjaimellisesti asettavat katsojan kooltaan suuren teoksen kehyksen sisään ja edellyttävät tilan läpi fyysisesti kulkemista ajallisen keston kautta kokonaisvaltaisen kokemuksen saavuttamiseksi. Haastatteluaineiston kautta tutkielma havainnollistaa monipuolisesti kuraattorin työtä installaatioteoksen komissioimisen ja ensiesittämisen parissa, sekä installaatiotaiteilijan valtaa museotilassa.
-
(2020)Tutkielman aiheena ovat lavastaja Matti Warénin 1920—1930-luvuilla tekemät lavastusluonnokset. Esittelen Warénin käyttämää termiä suggestiolavastus. Tarkastelen tapausesimerkeiksi valitsemiani Kansallisteatterin näytelmiin Myrsky (1927), R.U.R. (1928) ja Kullervo (1934) tehtyjä lavastusluonnoksia suggestiolavastuksina Warénin taiteellisten pyrkimysten näkökulmasta. Pyrkimykset perustuvat Warénin kirjoittamiin artikkeleihin, luentoihin sekä muistiinpanoihin. Huomioin taiteilijan taustojen ja aikalaisuuden merkityksen työskentelyssä sekä aseman taidekentällä. Suggestiivinen lavastustaide perustuu elämysten välittämiseen rakentamalla tilasta sellaisen, mikä tukee näytelmän kokonaisilmettä. Suggestion tarkoituksena on luoda katsojalle omiin kokemuksiin ja käsityksiin perustuva tulkinta. Tutkin, miten suggestiolavastuksen keinot ja päämäärät toteutuvat Warénin omassa taiteellisessa työskentelyssä. Esittelen Warénin lavastustaiteellisia päämääriä ja näkökulmaa suggestiolavastukselle. Huomioin, miten suggestio läpivalaisee tapausesimerkeiksi valikoituja luonnoksia. Esittelen erilaisia taiteellisia tyylejä taustoittaakseni 1920—1930-luvuilla muotoutunutta lavastustaiteen uudenlaista tilannetta ja pyrkimyksiä. Pohdin luonnoksen tarkastelemista taideteoksena ja kirjoitan tapausesimerkeistä teosanalyysit. Pohjaan kuvatulkinnan havaintoteorialle. Teoreettisena taustana toimii taidehistorioitsija Ernst Gombrichin taideteoria kokemusperäisestä havaitsemisesta. Käytän taidehistorian tutkimuksessa kanonisesti hyväksyttyä taideteoreetikkoa, sillä suggestiolavastus ei ole taidehistorian tutkimuksessa laajasti tunnettu termi. Gombrichin havaintoteoria toimii pohjana tekemilleni teosanalyyseille ja avaa suggestion päämääriä taiteellisina pyrkimyksinä. Hyödynnän havaintoteoriaa arvioidessani suggestiolavastuksen pyrkimysten toteutumista tapausesimerkkiteoksissa. Merkittävänä tutkimusaineistona toimivat Warénin kirjoittamat artikkelit ja puheet. Ne keskittyvät esittelemään suggestiolavastuksen pyrkimyksiä ja toteutustapoja sekä aihetta taustoittavia historiakatsauksia. Käyttämiäni lähteitä ovat taidehistoriallinen sekä teatteritieteellinen kirjallisuus. Tutkimusaineisto on ensisijaisesti Teatterimuseon kokoelmien Matti Warén -aineistoa. Produktiotietojen hankinnassa käytän Teatterimuseon omaa tietokantaa Idaa sekä avointa esitystietokantaa Ilonaa. Tutkielmassa hyödynnetään myös Teatterimuseon näyttelyinformaatioita ja Matti Warénin tyttären Anneli Warén-Brandersin tallennettua muistitietoa. Käyttämieni tapausesimerkkiteosten keskeisenä havaitsemisen välineenä toimivat etenkin kokemusperäinen tieto tulkitsijan suhteesta tilaan, aikaan ja ympäristöön. Suggestio antaa katsojalle mahdollisuuden tehdä omat päätelmänsä havaittavasta. Massoilla tai viivojen suunnilla ei tarvitse olla suoranaista yhteyttä luontoa jäljitteleviin muotoihin, vaan ne voivat toimia lavastuksessa näytelmän hengen luomisessa. Katsojan ei tarvitse nähdä totuutta tai realismia jäljentelevää jälkeä, vaan viitteellisyys tai toisaalta liioittelevuus tukee katselukokemusta. Warénin tavoitteena ei ole luoda totuudenmukaista tapahtumapaikkaa näytelmälle, vaan suggestiolavastuksella tukea katsojan elämystä ja perustaa se sisäiseen, kokemuspohjaiseen totuuteen. Käyttämällä apunaan todellisen elämän muotoja, tietoja ja historiallisia totuuksia on Warén lavastusluonnoksillaan onnistunut saavuttamaan suggestion pyrkimyksen. Katsoja kykenee eläytymään ja tulkitsemaan lavastusten maailmaa sekä meneillään olevaa tilannetta jo pelkistetylläkin tyylillä maalatun tai piirretyn luonnoksen muotojen ja värien pohjalta.
-
(2021)Opinnäytetyössäni selvitän miten immersiivisissä teatteriesityksissä yleisön käyttöön annetut skenografiset elementit, naamio, puku ja objekti, vaikuttavat katsoja-kokijan uppoamisen kokemukseen. Tutkimus lähestyy tutkimuskysymystä fenomenologisesta lähtökohdasta analysoimalla katsojan-kokijan kokemusta esityksistä ja pyrkien ymmärtämään miten katsoja-kokijan käytössä ollessa naamio, puku ja objekti syventävät kokemusta esityksen upottavsuudesta ja katsoja-kokijan kokemusta paikastaan esityksen rakennetussa maailmassa. Immersiivinen teatteri on teatterin moodi, joka kattaa alleen monimuotoisen immersiivisten esitysten kirjon. Immersiiviselle teatterille on ominaista moniaistisen kokemuksen luominen ja katsoja-kokijan roolin muutos esityksen sisällä kohti aktiivisempaa toimintaa ja vastuunottoa oman kokemuksen rakentajana. Immersiivisessä esityksessä katsojan kokemus nousee esteettiseen asemaan ja teatterimuodon päämääräksi. Tärkeäksi nousee esitysten tapa luoda uskottava, mahdollisimman todentuntuinen rakennettu maailma, jonka osaksi katsoja-kokija pyritään upottamaan. Esityksen rakennetussa maailmassa skenografia nousee vahvaan asemaan. Immersiivisessä teatterin tutkimuksessa katsoja-kokijan roolissa oleva tutkija on korostetussa asemassa kokemuksen ymmärryksessä ja avaamisessa. Tutkin itse kokemiani immersiivisiä esityksiä, joista kolme nousevat erityisesti esille: “Souvenir”, “Immersive Gatsby” ja “Invitation”. Vertaan kokemuksiani valitsemieni skenografisten elementtien käytöstä muuhun löytämääni lähdemateriaaliin. Taustoitan tutkimusta immersiivisen teatterin tutkijoiden Josephine Machonin ja Adam Alstonin teosten ja lukuisten muiden artikkeleiden pohjalta. Opinnäytteessä avataan naamion, puvun ja objektin historiaa, niihin liitettyä symboliikkaa ja käyttöä todellisessa maailmassa ja teatterissa, ja tutkitaan voiko näitä tuloksia siirtää immersiivisen teatterin sisälle. Tutkimus osoittaa miten immersiivisessä teatterissa katsoja-kokijan käyttöön annettaessa naamion, puvun ja objektin sisäistämä symboliikka muokkaa vahvasti upotuksen tunnetta ja ohjaa katsoja-kokijan käytöstä esityksien sisällä.
Now showing items 1-3 of 3