Browsing by Subject "sosiaaliset haasteet"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan sosiaalisten haasteiden ylisukupolvisuutta ja sosiaalisen pääoman roolia lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin yhteenvedoissa. Tutkielmassa pyritään tutkimuskirjallisuuden ja -aineiston avulla avaamaan sitä, millaisia sosiaalisiin suhteisiin liittyviä haasteita palvelutarpeen arvioinnin yhteenvedoissa esiintyy, ja millä lailla ne vaikuttavat perheiden elämään. Tutkielmassa ollaan kiinnostuttu myös siitä, millä lailla ja kenen toimesta sosiaalisten haasteiden ylisukupolvisuutta käsitellään yhteenvedoissa, miten sen koetaan vaikuttavan perheiden senhetkiseen tilanteeseen ja millä lailla se näkyy sosiaalityöntekijän arviossa perheiden jatkotuen tarpeesta. Tutkielman tavoitteena on lisäksi tuoda näkyväksi sosiaalisen pääoman roolia sosiaalityöntekijän arvioissa perheiden tilanteesta ja lastensuojeluasiakkuuden tarpeesta. Tutkielman aiheeksi on valittu sosiaalisten haasteiden ylisukupolvisuuden ja sosiaalisen pääoman käsittely palvelutarpeen arvioinnissa siitä syystä, että sosiaalisen pääoman vahvistamisen ja varhaisen puuttumisen nähdään olevan suuressa roolissa sosiaalisten haasteiden ylisukupolvisuuden ehkäisemisessä. Ylisukupolvinen huono-osaisuus ja sukupolvelta toiselle siirtyvät sosiaaliset haasteet ovat ilmiöinä tärkeitä ja ajankohtaisia, sillä vaikka haasteiden ylisukupolvisuuden vaikutukset ihmisten hyvinvointiin on tiedostettu, on osoittautunut vaikeaksi löytää toimivia käytänteitä ja keinoja kierteen katkaisemiseksi. Ylisukupolvista huono-osaisuutta syntyy vanhempien omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan kohtaamien sosiaalisten ongelmien siirtyessä heidän lastensa elämään. Tällaisia sosiaalisia ongelmia ovat esimerkiksi työttömyys, toimeentulon haasteet, hoitamattomat päihde- ja mielenterveysongelmat sekä kouluttautumattomuus. Käsittelen tutkielmassani huono-osaisuutta sosiaalisiin suhteisiin liittyvien haasteiden näkökulmasta, vaikka tiedostankin myös taloudellisten, terveydellisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutuksen huono-osaisuuden syntymiseen. Tutkielman kannalta tärkeä käsite on sosiaalinen pääoma, joka koostuu henkilön sosiaalisista taidoista sekä yhteisöistä, joihin henkilö kuuluu. Sosiaalista pääomaa kerrytetään sosiaalisissa suhteissa, ja sen vahvistaminen ehkäisee sosiaalisten haasteiden ylisukupolvisuutta. Sosiaalisten suhteiden tärkeys on paikannettu myös sosiaalityössä, jossa ollaan otettu käyttöön vuorovaikutusta korostava suhdeperustaisen sosiaalityön malli sekä perheenjäsenten ja lähiverkoston roolia vahvistava systeemisen sosiaalityön työmenetelmä. Tutkimuksen toimintaympäristönä toimii lastensuojelun sosiaalityö ja sen palvelutarpeen arviointi, sillä varhaisen puuttumisen roolia sosiaalityössä korostetaan yhä enemmän, ja lastensuojelun palvelutarpeen arviointi on useimmiten perheiden ensimmäinen kontakti lastensuojeluun. Palvelutarpeen arvioinnin aikana sosiaalityöntekijän tulee muodostaa näkemys kyseisen perheen haasteista ja siitä, hyötyisikö perhe lastensuojelun asiakkuudesta. Dokumentointi on tärkeä osa lastensuojelun työskentelyä, sillä ajantasaisella ja laadukkaalla kirjaamisella turvataan asiakkaiden ja työntekijöiden oikeusturva, mahdollistetaan tarkkojen suunnitelmien tekeminen ja siten helpotetaan kuormitusta haastavissa asiakastilanteissa. Tutkimuksen aineisto koostuu kirjallisista lastensuojelun dokumenteista, joten niitä analysoidessa on tärkeää ottaa huomion, kenelle dokumentti on kirjoitettu, millaisia ennakko-oletuksia kirjoittajalla on mahdollisesti ollut ja millaisia retorisia valintoja kirjoittaja on dokumentoidessaan tehnyt. Tutkielmassa ajattelun perustana toimivat kvalitatiivisen tutkimuksen reunaehtojen ja pyrkimysten lisäksi fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusote sekä sosiaalinen konstruktionismi tieteenfilosofisena paradigmana. Tutkielman aineistona toimii 30 kappaletta erään kaupungin lastensuojelun satunnaisesti valittua palvelutarpeen arvioinnin yhteenvetoa vuodelta 2015. Palvelutarpeen arvioinnin yhteenveto on noin 4-5 –sivuinen dokumentti, jossa käydään läpi perheen nykyinen tilanne, perheenjäsenten ja muiden tahojen näkemys tilanteesta sekä sosiaalityöntekijän arvio lastensuojelun asiakkuuden tarpeesta. Analyysimenetelmänä tutkielmassa käytetään teoriasidonnaista sisällönanalyysia, jonka pohjana toimivat ylisukupolvisuuden, sosiaalisten haasteiden ja sosiaalisen pääoman käsitteet. Aineisto analysoitiin poimimalla yhteenvedoista sisällönanalyysin avulla sanoja, lauseita tai lauseryhmiä, jotka liittyivät joko perheenjäsenten ja lähipiirin kuvaamiin erilaisiin sosiaalisissa suhteissa ilmeneviin haasteisiin, näiden sosiaalisten haasteiden ylisukupolvisuuteen tai sosiaalityöntekijän arvioissa esiin nostettuihin sosiaalista pääomaa vahvistaviin tekijöihin. Sosiaaliset haasteet näyttäytyivät moninaisina perheiden elämässä, ja ne korostuivat erityisesti vanhemmuuden taitojen, vuorovaikutustaitojen sekä perheen sosiaalisten kontaktien näkökulmasta. Sosiaalisten haasteiden ylisukupolvisuutta käsiteltiin 11 yhteenvedossa, ja se otettiin esiin aina perheenjäsenten toimesta. Ylisukupolvisuutta kuvattiin maksimissaan kolmen sukupolven välillä, ja erityisesti varhaislapsuudessa koetulla lähisuhdeväkivallalla ja kaltoinkohtelulla nähtiin olevan ylisukupolvinen vaikutus vanhemman ja myös lapsen käyttäytymiseen. Muita ylisukupolvisesti vaikuttavia sosiaalisia haasteita olivat tulosten mukaan rajut kasvatuskäytännöt ja fyysinen kurittaminen, päihteidenkäytön vaikutus vuorovaikutussuhteisiin, vanhemman oman lastensuojeluasiakkuuden vaikutus yhteistyökykyyn viranomaisten kanssa sekä rikollisen toiminnan vaikutus läheissuhteisiin. Haasteiden ylisukupolvisuutta kuvattiin useimmiten negatiivisesta näkökulmasta, mutta osa vanhemmista oli kääntänyt sen voimavaraksi ja tehnyt sitä välttääkseen isoja ratkaisuja elämässään. Sosiaalisten haasteiden ylisukupolvisuus ei kuitenkaan näkynyt sosiaalityöntekijöiden arvioissa perheiden tuen tarpeesta. Sosiaalisen pääoman ja sitä vahvistavien tekijöiden rooli sen sijaan näyttäytyi sosiaalityöntekijöiden arvioinneissa runsaana. Sosiaalityöntekijät olivat paikantaneet tapaamisilla perheessä esiintyviä voimavaroja, joita he käyttivät päätöksentekonsa pohjana omassa arviossaan peilaamalla niitä perheissä esiintyvien sosiaalisten haasteiden vakavuuteen. Nämä sosiaalityöntekijöiden paikantamat voimavarat koskivat yhteenvedoissa sosiaalisia taitoja sekä yhteisöihin kuulumista. Johtopäätöksenä tutkimuksen tulokset toivat esiin sen, että palvelutarpeen arviointia tekevät sosiaalityöntekijät hyödyntävät perheiden sosiaalista pääomaa arviointinsa taustalla, mutta tarvittaisiin lisää tutkimusta siitä, millä lailla haasteiden ylisukupolvisuutta voitaisiin käsitellä ja hyödyntää lastensuojelussa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.