Browsing by Subject "sosiaaliset instituutiot"

Sota on saanut laajalti huomiota yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, mutta yleensä sota on käsitteenä edustanut joko seurausta jostain muusta, ontologisesti ottaen primaarimmasta, tasosta tai sitten sitä on kohdeltu eräällä tapaa ihmiskunnan patologiana, josta päästään eroon sivilisaatiokehityksen myötä. Systemaattisen tarkastelun sijaan sota on yleensä päätynyt monokausaalisen selittämisen kohteeksi, joka ei ota huomioon sen kytkeytymistä järjestäytyneen ihmiskunnan historiaan kompleksisilla tavoilla. Sodalla on yhteiskuntaa ja politiikkaa konstituoiva luonteensa, mutta omana ilmiönään se on jäänyt traditionaalisen strategisen turvallisuudentutkimuksen ja toisaalta kriittisemmän laajan turvallisuudentutkimuksen tarkastelun ulkopuolelle. Tutkielmassa lähestytään kysymystä sodan ja yhteiskunnan keskinäisestä suhteesta työstämällä käsiteanalyyttista mallia sosiaalisen todellisuuden konstituutiosta. Ideaalityyppinen malli rakentuu John R. Searlen analyyttisen sosiaalisen ontologian pohjalta tehtyihin parannusehdotuksiin, jotka koskettavat hänen naturalistista tieteenfilosofista positiota ja siihen liittyviä ongelmia sosiaalisena ontologiana. Mallin ”sosiaalistaminen” kytkeytyy pääasiassa kontekstualistiseen sosiaalisten faktojen teoriaan ja pluralistiseen näkemykseen sosiaalisen todellisuuden entiteettien ankkuroitumisesta. Sosiaalista relaationaalisuutta ja konstruktivismia edustava sosiaalisen ontologian malli tarkastelee sosiaalisen todellisuuden rakentumista statusfunktionaalisen kaavan ”X kontekstissa C lasketaan Y:ksi” avulla. Kaavassa kausaalishistorialliset prosessit X kontekstissa C toteuttavat sosiaalista merkityksenantoa Y:tä Searlen ”Taustan” (”the Background”) mahdollistamana. Tausta perustuu monin tavoin Wittgensteinin näkemykselle sääntöjen seuraamisesta ja merkityksellisen toiminnan pohjautumisesta laajalti ”sanattomalle taustalle”. Tällainen luenta sosiaalisen todellisuuden konstituutiosta auttaa osaltaan ymmärtämään sodan kaltaisen instituution jatkuvuutta ja muuttumista historiallisesta kontekstista toiseen. Sosiaaliset instituutiot syntyvät, häviävät ja muuttuvat jatkuvasti. Tästä huolimatta ne eivät ole mielivaltaisia vaan historiallisia, kompleksisia ja verraten stabiileja entiteettejä, jotka uusiutuvat toimijoiden ja Taustan keskinäisen vuorovaikutuksen tuloksena. Sosiaalinen instituutio pitää ymmärtää tässä kontekstissa yhteiskuntateoreettisen tulkinnan kautta. Tästä näkökulmasta oikeastaan kaikki kompleksisemmat sosiaalisen todellisuuden entiteetit, jotka eivät ole yksinkertaisimpia, ainutkertaisia tai hyvin lokaaleja luonteeltaan, ovat ymmärrettävissä sosiaalisena instituutiona. Sosiaalisena instituutiona sota on erityislaatuinen sen keskeisen määrittävän elementin perustuessa eksplisiittiselle antagonismille: järjestäytynyt väkivalta yhdistää temaattisesti sotaa niin yleisellä kuin partikulaarisemmalla tasolla. Argumenttia sodan sosiaalisinstitutionaalisesta luonteesta lähestytään havainnollistavien tapausesimerkkien kautta. Historiallisen lähestymistavan tarkoituksena on monia useita tutkimuksia vaivanneen presentismin välttäminen. Havainnollistavat tapausesimerkit muun muassa Napoleonin sotien ajalta, Irlannin itsenäisyyssodasta ja ensimmäisestä maailmansodasta tuovat osaltaan esille, kuinka kontekstuaalisuus vaikuttaa monilta osin yksilöiden toimintaan ja toisaalta, kuinka näiden toiminta kausaalishistoriallisena prosessina vaikuttaa kontekstin muuttumiseen. Tutkielman esittelemä teoreettinen malli on alustava hahmotelma sosiaaliontologisen käsiteanalyysin työkalujen hyödyntämisestä sodantutkimuksen saralla. Tällaisessa teoretisoinnissa on vaarana, että tulkinta epäonnistuu syyllistymällä alaan paremmin syventyneiden näkökulmasta teorioiden ja käsitteiden väärintulkintoihin. Tästä huolimatta kontekstuaalisuuteen perustuva näkemys voi osoittautua hedelmälliseksi tarkasteltaessa sodan generatiivisia vaikutuksia poliittisille ja sosiaalisille konteksteille.