Browsing by Subject "sosiaalitieteellinen raamatuntutkimus"

Vaihtoehtoina on assimiloituminen tai erottautuminen. Tutkimuksessa tarkastellaan 1. Pietarin kirjeen 2. luvun jakeiden 13–17 tulkintaa imperiumitutkimuksen valossa. Tutkimuksessa eritellään millaisia tulkintoja tutkijat antavat jakeiden pohjalta kirjeen vastaanottajayhteisön suhteesta ympäröivään yhteisöön ja yhteiskuntaan. Samalla selvitetään millaisia tulkintoja Rooman suhteesta Vähä-Aasian kristittyjen yhteisöihin tutkijat antavat. Kysymykset 1. Pietarin kirjeen ajoituksesta ja kirjoittajasta ovat tutkimuksessa edelleen avoimia kysymyksiä. Jonkinlainen yhteisymmärrys on saavutettu siitä, että kirje on todennäköisesti lähetetty Roomasta. Vastaanottajat edustivat kaikkia yhteiskuntaluokkia ja kaikkia ikäluokkia. He hyväksyivät jäsenikseen kaikenlaiset ihmiset. He kokoontuivat kodeissa yhteisiin jumalanpalveluksiin ja heidän edellytettiin harjoittavan hyviä töitä. He olivat joutuneet yllättäen paineen alle, jossa kirjeen kirjoittaja pyrkii heitä rohkaisemaan. Kirjeen vastaanottajien tilanteesta ei ole saatu täyttä selvyyttä. Merkittävä osa tutkijoista kannattaa yhteisön kokemaa paikallisten ihmisten osoittamaa häirintää. Osa tutkijoista katsoo, että yhteisöä on kohdannut valtiovetoinen painostus. Kannatusta saa myös käsitys, että häirintää harjoittavat sekä paikallinen yhteisö että Rooman imperiumi. Myös häirinnän laatu on keskustelun alainen kysymys. Tutkijat osin katsovat häirintää tapahtuneen vain perhepiirissä, mutta osa heistä katsoo ympäröivän yhteisön aiheuttaneen painostuksen. Osa tutkijoista katsoo, että painostuksessa on kyse tavallisista oikeudenkäynneistä, osa Rooman hallinnon tavasta toimia ja osa katsoo että kyseessä on Rooman imperiumin suorittama vaino. Kysymystä kirjeen välittämän häirinnän luonteesta on lähestytty tutkimuksessa sosiaalitieteellisen ja postkolonialistisen raamatuntutkimuksen keinoin. Useimmat tutkijat katsovat, että kirjeen vastaanottanut yhteisö kokee painostusta ja joutuu rakentamaan identiteettiään sekä neuvottelemaan ympäröivän sosiaalisen yhteisön kanssa. Tässä neuvottelussa on kysymys siitä, että kristittyjen yhteisö omaksuu kreikkalaisroomalaisen tapakulttuurin toimintatapoja joltakin osin, kuten huoneentaulun käytöskoodin, mutta samalla hylkää osan ympäröivän yhteisön normeista ja toimintakulttuurista. Useimmat tutkijoista katsovat, että 1. Pietarin kirje velvoitti vastaanottajia osoittamaan alamaisuutta keisarille Jumalan tahdon toteutuksen ilmauksena, mutta sen sijaan keisarikulttiin osallistumista ei hyväksytty. Samalla kirje rakentaa keskinäistä veljesrakkautta yhteisön jäsenten kesken. Kunnioittakaa keisaria, mutta pelätkää Jumalaa -ajatus osoittaa useimpien tutkijoiden mielestä hienovaraista tai kohteliasta imperiumikritiikkiä. Kirjeen vastaanottajayhteisön toimiminen painostuksen alla synnyttää monimutkaisen suhteiden verkon, jossa välillä samaistutaan ympäröivään yhteisöön ja välillä osoitetaan vastarintaa kieltäytymällä yhteistoiminnasta. Kyse ei ole siis suorasta vastarinnasta, täydellisestä vieraantumisesta ympäröivästä yhteiskunnasta kuin täydestä assimiloitumisestakaan, vaan näiden välimuodosta.