Browsing by Subject "sosiolingvistiikka"

El presente Trabajo de Fin de Máster estudia las actitudes lingüísticas de los estudiantes universitarios finlandeses hacia las variedades geográficas del español. En cuanto al conocimiento y valoración de la extensa variación geográfica que tiene la lengua española, en Europa suele existir una visión eurocéntrica, lo cual se manifiesta en Finlandia por ejemplo a través del evidente dominio de la variedad centro-norte peninsular en los manuales de ELE. No obstante, no se ha estudiado las actitudes de los estudiantes universitarios finlandeses de la Filología Hispánica hacia las diferentes variedades. Por consiguiente, el objetivo del presente estudio es averiguar qué tipo de actitudes los estudiantes finlandeses tienen hacia las variedades geográficas del español: en qué medida las reconocen, cómo evalúan las variedades andaluza, mexicana, centro-norte peninsular y chilena, y qué tipo de preferencias y opiniones guardan hacia las variedades geográficas en general. El marco teórico del trabajo se enfoca en los conceptos fundamentales relacionados con la variación geográfica y las actitudes lingüísticas. Además de definir los términos básicos vinculados a la variación hacemos una clasificación de las variedades geográficas del español, presentamos sus características lingüísticas, y hablamos de las variedades en el contexto de ELE. En cuanto a las actitudes, definimos la actitud basándonos en una estructura componencial, según la cual las actitudes son cognitivas, afectivas y conativas. También examinamos qué abarca el estudio de las actitudes lingüísticas, tanto en términos generales como en el contexto hispano. En la sección de los estudios anteriores presentamos los objetivos, métodos y resultados principales de dos estudios parecidos al nuestro, en los que también se evaluaron diferentes variedades del español. La investigación se realizó mediante un cuestionario y muestras de habla, usando el método de verbal guise. Los participantes eran 17 estudiantes de Filología Hispánica en la Universidad de Helsinki. El cuestionario incluía tanto preguntas abiertas como preguntas de opción múltiple con diferencial semántico o escala Likert. Los resultados del estudio indican que los estudiantes guardan principalmente actitudes positivas y favorables hacia las variedades geográficas del español. Los participantes reconocieron con mayor precisión las variedades andaluza y mexicana, y con menor precisión la chilena. Eran capaces de describir los rasgos lingüísticos de las variedades en niveles variables. Los estudiantes evaluaron positivamente todas las cuatro variedades, con la mexicana obteniendo la valoración más alta y la chilena la menos alta. Los participantes mencionaron varios factores que influyen en sus preferencias y opiniones hacia las variedades geográficas en general, entre los cuales se destacaron la familiaridad o la percepción del sonido de la variedad. Los estudiantes consideran lo diferente como una característica positiva y demuestran una postura abierta hacia la exposición de las variedades en la enseñanza de ELE. Tanto en las evaluaciones cuantitativas como en las justificaciones cualitativas de los estudiantes se manifiestan las actitudes afectivas y cognitivas.

Tutkielmassa kartoitetaan äidinkielenopettajien käsityksiä omasta puhekielestään sekä suhtautumista oppilaidensa kielenkäyttöön. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan opettajien asenteita murteiden käyttöön yleisesti ja opetuskontekstissa. Lopuksi tarkastellaan myös, mitä äidinkielenopettajat opettavat murteista ja miten heidän oppilaansa suhtautuvat opetukseen. Aineisto koostuu vuonna 2017 kerätystä kyselyaineistosta, johon vastasi 67 äidinkielenopettajaa, ja seitsemän äidinkielenopettajan haastatteluista, joita pidettiin marraskuun 2017 ja helmikuun 2018 välillä. Kyselylomakkeen vastaajia ja haastateltavia on eri puolilta Suomea eri opetusasteilta. Tutkielmassa hyödynnetään kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Teoriataustaksi on koottu erilaisia murreasennetutkimuksia, opettajien kielen vaihteluun ja asenteisiin liittyviä tutkimuksia sekä opetussuunnitelmia. Äidinkielenopettajat kuvailevat omaa puhettaan eri tavoin. Monet kertovat, että puhe säilyy samanlaisena sekä vapaa-ajalla että opetuksessa, mutta joillakin puhe saattaa yleiskielistyä opetuksessa. Muutama opettaja ilmoittaa käyttävänsä murretta kuitenkin tehokeinona opetuksessaan. Oppilaiden puhetta opettajat kuvaavat pääosin positiivisesti, kuten ilmaisuvoimaiseksi ja rikkaaksi, mutta oppilaiden kerrotaan myös kiroilevan luokassa. Haastatteluiden opettajista osa kertoo puuttuvansa kiroiluun, mutta osa sanoo, ettei kiinnitä siihen huomiota. Tutkimuksessa selvisi, että äidinkielenopettajat suhtautuvat yleisesti murteiden käyttöön pääosin positiivisesti. Murteiden käyttöä kuvailtiin erilaisin positiivisin kuvaavin ilmauksin. Toisen opettajan murteen käyttöön suhtaudutaan myös positiivisesti, mutta luokkahuonevuorovaikutuksen ymmärrettävyyttä korostettiin monissa vastauksissa. Murteen käyttö opetuspuheessa nähtiin suureksi osaksi hyödyllisenä: se voi vaikuttaa myönteisesti opettajan identiteettiin sekä opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen ja siitä voi olla myös opetuksellista hyötyä. Murteen käytön haittana koettiin mahdollinen ymmärrettävyyden heikkeneminen tai opettajan uskottavuuden kärsiminen. Haastatteluista selvisi, että murteita käsitellään eri tavoin: niistä opetetaan perusasioita, kuten itä–länsimurrejakoa ja murrepiirteitä, joko opettajan johdolla tai itsenäisesti tehtäviä tehden. Murteista myös keskustellaan. Oppilaat suhtautuvat murteita käsittelevään opetukseen pääasiassa kiinnostuneina ja uteliaina. Osa haastateltavista teettää oppilailla tehtäviä, joissa oppilaat voivat kirjoittaa omalla puhekielellään. Kuitenkin asiatyylisiksi tarkoitettujen tekstien puhekielisyyksiin puututaan ja oppilaille korostetaan yleiskielen tärkeyttä. Tutkimuksen mukaan äidinkielenopettajilla on monia mielipiteitä murteen käytöstä, mutta suhtautuminen on kuitenkin suureksi osaksi positiivista. Opettajilla on paljon pedagogista vapautta päättää opetuksestaan, mutta he ovat myös sitoutuneita noudattamaan opetussuunnitelmia.

Naisten asemaa politiikassa ja mediassa on tutkittu useissa yhteyksissä, mutta nämä tutkimukset eivät ole keskittyneet syvällisesti kielenkäytön eriasteiseen asenteellisuuteen. Tämän tutkielman aiheena on tutkia naispoliitikkoja kohtaan suunnatun asenteellisen kielen esiintymistä uutisteksteissä. Tutkimuksen kohteina ovat Yhdysvaltain entinen ulkoministeri ja presidenttiehdokas Hillary Clinton sekä Britannian virassa oleva pääministeri Theresa May. Tutkielma pyrkii selvittämään, missä määrin naispoliitikoista käytetty kieli on asenteellista, ja onko se positiivista vai negatiivista. Tutkielmassa myös vertaillaan näitä löydöksiä naisten asemaan mediassa ja heidän kohtaamiinsa sukupuolistereotypioihin, sekä tarkastellaan eroja amerikkalaisen ja brittiläisen uutismedian välillä. Manuaalisesti koottu lähdeaineisto koostuu kahden eri sanomalehden internetsivuilta kerätyistä artikkeleista, jotka edustavat eri uutislajeja: kolumneja, viihdeartikkeleita ja uutisartikkeleita. Hillary Clintonin lähdeaineistona toimii amerikkalainen New York Post ja Theresa Mayn aineistona brittiläinen Daily Mail. Asenteellisuutta sisältävät tapaukset on kerätty aineistosta hyödyntäen Martinin & Whiten (2005) suhtautumisen teoriaa (appraisal theory) ja luokiteltu kolmen teoriaan perustuvan pääkategorian perusteella: asennoituminen (attitude), sitoutuminen (engagement) ja ilmaisutavan intensiteetti (graduation). Tutkitut tapaukset on myös analysoitu sen perusteella ovatko ne positiivisia, negatiivisia vai neutraaleita välittömässä kontekstissaan. Tulokset osoittavat, että tutkituista naispoliitikoista puhuttiin kovin negatiivisesti ja sukupuolistereotypioihin nojautuen. Brittiläisessä mediassa sävy oli kuitenkin positiivisempi kuin amerikkalaisessa mediassa. Amerikkalainen media keskittyi enemmän Clintonin persoonaan, kun taas brittiläinen media keskittyi enemmän Mayn ulkonäköön. Tuloksista ilmenee myös eroja eri uutislajien välillä: amerikkalaismediassa kirjoittajan sitoutuminen oli yleisin asenteellisuuden muoto uutisissa, kun taas brittimediassa se oli asennoituminen. Kokonaistuloksissa näiden kahden lehden välillä on nähtävissä samanlaista asenteellista kaavamaisuutta, mutta määrällisesti amerikkalaisessa mediassa asenteellisuutta käytetään selvästi enemmän. Tutkielmani tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten osoittamaa konsensusta siitä, että naiset ja naispoliitikot kohtaavat edelleen syrjivää kieltä mediassa, vaikka näennäisesti mahdollisuudet edetä poliittisella uralla ovat samat kuin miehillä. Tutkimukseni kuitenkin eroaa aikaisemmin käytetyistä metodeista siinä, että se ottaa huomioon kielen hienovaraiset ja peitellyt asenteellisuuden muodot, jotka huomaamattomasti voivat vaikuttaa lukijan asenteisiin.

Ce mémoire de master étudie deux phénomènes de contact de langues, les emprunts linguistiques et l’alternance codique, dans les vidéos YouTube. L’objectif de cette étude est d’identifier les occurrences d’anglais dans le corpus, de les classifier et de les analyser. Nous examinons quelles sont les différences d’emprunts et d’alternance codique du point de vue quantitatif, quels types d’emprunts et d’alternance codique se trouvent dans le corpus étudié et comment la présence de l’anglais de manifeste dans les vidéos YouTube françaises et québécoises. Le corpus est constitué de vidéos YouTube de type vlog. Comme l’objectif de cette étude est de comparer l’utilisation de l’anglais dans les vidéos québécoises et françaises, des vidéos issues de ces deux pays ont été choisies. Le corpus inclut six créatrices de contenu, trois au Québec et trois en France. Par youtubeuse, nous avons sélectionné entre 34 et 48 minutes de vidéos, soit au total 4 heures, 9 minutes et 22 secondes de vidéo. L’étude combine l’analyse quantitative et l’analyse qualitative. Les emprunts sont rangés soit dans la catégorie d’emprunts établis, soit dans celle d’emprunts spontanés. Les alternances codiques sont classes en alternances extra-phrastiques, interphrastiques et intraphrastiques. L’étude se situe dans les domaines d’étude de la sociolinguistique et de la lexicologie. L’étude démontre qu’il y a plus d’énoncés en anglais dans les vidéos québécoises que dans les vidéos françaises. C’est le cas pour les emprunts et les alternances codiques. Sur un total de 1840 mots prononcés en anglais, 94,2 %, ou 1734 mots, viennent des vidéos québécoises. 5,8 %, ou 106 des mots prononcés en anglais, viennent des vidéos françaises. Nous avons trouvé 173 occurrences d’emprunts au total dans les vidéos québécoises, et 70 occurrences d’emprunts dans les vidéos françaises. L’analyse des alternances codiques montre qu’il y a plus d’alternance codique dans les vidéos québécoises du corpus étudié, comparé aux vidéos françaises. Nous avons pu identifier 1561 mots prononcés en alternance codique dans les vidéos québécoises, contre seulement 36 mots dans les vidéos françaises. L’étude montre que le contact de langues ne peut pas être évité. En examinant les vidéos issues de deux pays francophones, nous pouvons voir que les marques transcodiques sont observés dans le langage quotidien des youtubeuses québécoises et françaises, et que l’emprunt linguistique et l’alternance codique sont trouvés en abondance dans le corpus étudié. En tenant compte des dimensions sociolinguistiques du corpus examiné, l’étude montre que l’utilisation de l’anglais fonctionne comme une construction d’identité de youtubeur.euses et un signe d’appartenance au groupe social des jeunes.

Sosiolingvistisessa pro-gradu -tutkielmassani tarkastellaan englannin kielen perinteisiä sukupuolittuneiksi koettuja kielenpiirteitä, niihin yhdistettyjä sukupuolistereotypioita ja niiden esiintymistä viimevuosien Hollywood -menestyselokuvissa. Tutkielmani selvittää, tunnistetaanko nämä perinteiset, vuosikymmeniä vallinneet uskomukset sukupuolittuneista kielenpiirteistä edelleen ja tutkii sitä, mihin sukupuoleen nämä kielen piirteet yhdistetään. Lisäksi tutkielma tarkastelee näiden kielellisten sukupuolistereotypioiden leviämistä Suomeen ja tämän leviämisen mahdollista yhteyttä Hollywood -menestyselokuvassa esiintyvään dialogiin. Tutkielman tulokset pohjautuvat verkossa toteutettuun kyselytutkimukseen. Tutkielmani teoriatausta perustuu ensisijaisesti kielitieteilijä Robin Lakoffin teoksessaan Language and a Woman’s Place (1975) esittämiin väittämiin spesifeistä kielipiirteistä, jotka voidaan katsoa perinteisiksi englannin kielen kielellisiksi sukupuolistereotypioiksi. Tutkielma pyrkii valottamaan massakulttuurissa käytetyn englannin kielen vaikutusta sukupuolittuneiden kielistereotypioiden muodostumiseen ja vahvistumiseen. Analyysin kohteeksi ovat valikoituneet Hollywood-menestyselokuvat elokuva-alalla vallitsevan sukupuoliepätasa-arvon sekä Hollywoodin mittavan vaikutusvallan vuoksi. Lisäksi Hollywood-elokuvien dialogia ei ole aiemmissa tutkimuksissa tarkasteltu näiden stereotyyppisten perinteisten kielipiirteiden näkökulmasta. Kyselytutkimuksessa pyydettiin osallistujia arvioimaan kymmentä vuorosanasitaattia, jotka oli valikoitu vuosina 2017–2018 tuotetuista Hollywood –menestyselokuvista ja jotka sisälsivät Lakoffin nimeämiä, sukupuolittuneiksi koettuja kielenpiirteitä. Kyselyn avulla tutkittiin, mitkä kielelliset piirteet vaikuttavat mielipiteen muodostumiseen puhujan sukupuolesta, kun vuorosanasitaattien puhujaa eikä kontekstia tiedetä. Osallistujien tuli valita mihin sukupuoleen he yhdistävät kunkin vuorosanasitaatin kolmesta vaihtoehdosta: nainen, mies ja en osaa sanoa. Lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus vastata vapaaehtoiseen avoimeen kysymykseen, jossa pyydettiin kommentoimaan annettua vastausta. Kyselyyn oli mahdollista osallistua, mikäli henkilö puhui äidinkielenään joko Amerikan englantia tai suomea. Kyselyyn osallistui 100 henkilöä ja sen tulosten analyysi toteutettiin vertaamalla saatuja vastauksia vastaajien iän, sukupuoli-identiteetin ja äidinkielen perusteella. Tutkielman päälöydöksiä olivat se, että perinteisesti sukupuolittuneiksi koetut kielen piirteet tunnistettiin pääosin hyvin, sekä se, että osallistujien vastaukset eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eronneet merkittävästi toisistaan. Ensin mainittu löydös osoittaa, että osallistujat tunnistavat kielen piirteet ja yhdistävät ne siihen sukupuoleen, johon stereotypiat on perinteisesti liitetty. Jälkimmäinen löydös puolestaan merkitsee sitä, että englannin kielen sukupuolistereotypioiden tunnistaminen ei katso ikää, sukupuoli-identiteettia eikä äidinkieltä. Lisäksi kyselyn laadullisesta aineistosta nousi esille kiinnostava sivulöydös: vuorosanasitaattien semanttinen sisältö sekä kyselytutkimukseen vastanneiden sitaateille luomat kuvitteelliset kontekstit vaikuttivat suuresti siihen, mihin sukupuoleen vuorosanasitaatit yhdistettiin. Löydös on merkityksellinen, sillä se viittaa siihen, että kielelliset sukupuolistereotypiat pohjautuvat mahdollisesti enemmän kielen semanttisiin ja pragmaattisiin ominaisuuksiin kuin näihin vuosikymmeniä tutkittuihin, perinteisesti sukupuolittuneina pidettyihin kielen piirteisiin.

Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee brittiläisillä lastenhoitoa koskevilla verkkosivustoilla esiintyviä sukupuolittuneita vanhemmuusdiskursseja. Tutkimuskysymyksinä on, millaisia vanhemmuusdiskursseja verkkosivuilla esiintyy, tukevatko verkkosivustojen tasa-arvodiskurssit perinteisiä sukupuolirooleja ja onko eri verkkosivustojen välillä eroavaisuuksia yllämainittuja seikkoja koskien. Verkkosivustot babies.co.uk ja babycentre.co.uk valittiin tutkimuskohteiksi niiden suosion ja ilmaisen sisällön takia. Sivustojen artikkeleista kerättiin kaksi pientä korpusta. Verkkosivuston babies.co.uk artikkeleista kerätty korpus sisältää 168 artikkelia ja on kooltaan 144 284 sanaa. Verkkosivuston babycentre.co.uk artikkeleista kerätty korpus sisältää 140 artikkelia ja on kooltaan 122 949 sanaa. Korpuksista etsittiin tiettyjä avainsanoja ja sanapareja, ja niiden lukumäärien ja kontekstien perusteella tutkittiin, millaisia vanhemmuus- ja tasa-arvodiskursseja verkkosivustoilla esiintyy. Tutkimuksen pohjana käytettiin Jane Sunderlandin vanhemmuusdiskursseja ja Michelle M. Lazarin tasa-arvodiskursseja. Vanhemmuusdiskursseja tutkittiin sanaparin 'your partner' kontekstien avulla. Löydetyt vanhemmuusdiskurssit jaoteltiin sukupuolten välistä tasa-arvoa tukeviin ja perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviin diskursseihin. Sivuston babies.co.uk artikkeleista kootun korpuksen vanhemmuusdiskursseista tasa-arvoa tukevia diskursseja on 12,5 % ja sukupuolirooleja ylläpitäviä 87,5 %. Vastaavat luvut sivuston babycentre.co.uk artikkeleista kootun korpuksen diskursseille ovat 38,1 % ja 61,9 %. Tasa-arvodiskursseja tutkittiin laskemalla lukumäärät äitisanoille (mother, mum, mummy ja niiden monikot), isäsanoille (father, dad, daddy ja niiden monikot) sekä sukupuolineutraaleille vanhemmuussanoille (parent, parents). Sivuston babies.co.uk artikkeleista kootussa korpuksessa äitisanoja on 211, isäsanoja 62 ja sukupuolineutraaleja vanhemmuussanoja 353. Vastaavat luvut babycentre.co.uk:n artikkeleista kerätylle korpukselle ovat 373 äitisanaa, 163 isäsanaa ja 271 sukupuolineutraalia vanhemmuussanaa. Isäsanat jaoteltiin kontekstiensa perusteella tasa-arvoa tukeviin ja perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviin. Babies.co.uk-korpuksessa näistä sanoista tasa-arvoa tukevassa kontekstissa esiintyy 55,5 % ja sukupuolirooleja tukevassa kontekstissa 44,4 %. Babycentre.co.uk-korpuksessa isäsanojen konteksteista 63,4 % on tasa-arvoa tukevia ja 36,6 % sukupuolirooleja ylläpitäviä. Tutkimustulokset osoittavat, että verkkosivustolla babies.co.uk esiintyvät vanhemmuusdiskurssit ovat suurimmaksi osaksi perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviä diskursseja. Myös sivuston babycentre.co.uk vanhemmuusdiskursseista yli puolet tukevat perinteisiä sukupuolirooleja. Kummallakin verkkosivustolla äiti mainitaan useammin kuin isä, ja sivustolla babies.co.uk lähes puolet ja sivustolla babycentre.co.uk yksi kolmasosa isäsanoista on perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitävässä kontekstissa. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että lastenhoitoa käsittelevien verkkosivustojen sisällöntuottajien olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, millaisia vanhemmuusdiskursseja he tuottavat. Koska kieli muokkaa todellisuutta, sivustoilla käytetyt ilmaisut eivät ole yhdentekeviä, jos tavoitteena on sukupuolten välinen tasa-arvo niin lastenhoidossa kuin työelämässäkin.

Tämä maisterintutkielma on empiirinen tutkimus rajakaupunkien – Lappeenrannan ja Narvan kielimaisemasta. Tarkastellaan kaupunkien julkisissa tiloissa esiintyviä kieliä, kylttien yksi- ja monikielisyyttä sekä kylttien tyyppejä (viralliset – yksityiset). Merkittävä rooli kielimaisemassa on nimillä. Työssä kategorisoidaan nimet kolmeen eri ryhmään ja pyritään selvittämään niiden kielellinen alkuperä. Lisäksi kielimaisemien määrälliselle tutkimukselle on työssä tutkittu kielenkäyttäjien asenteita, mieltymyksiä ja käsityksiä kielimaisemasta. Tutkimuksen aineistona on käytetty 629 valokuvattua kylttiä – 336 Lappeenrannasta, 290 Narvasta sekä 92 verkkokyselyn vastausta – 60 Lappeenrannasta ja 32 Narvasta. Tutkimuksesta selvisi, että Lappeenrannan ja Narvan yksi- ja monikielisten kylttien välillä on lähes päinvastainen suhde: 65% Lappeenrannan kylteistä on yksikielisiä, kun taas Narvassa vain 38%. Siten voidaan sanoa, että Lappeenrannan kielimaisema on huomattavasti homogeenisempi kuin Narvan. Lappeenrannassa sekä viralliset että kaupalliset kyltit ovat pääosin suomenkielisiä. Narvan kielellinen heterogeenisuus johtuu pääasiassa kaksikielisistä kaupallisista kylteistä (viro - venäjä), toisaalta myös englannin kielen käytöstä. Molemmissa kaupungeissa yli puolet informanteista haluaisivat, että englantia käytettäisiin sekä virallisissa että kaupallisissa kylteissä. Kielenkäyttäjien kommentit heijastavat myönteistä asennetta englantia kohtaan. Englannin kielen käyttöä pidetään hyvämaineisena, tämä voidaan päätellä myös tutkimusaineistossa esiintyvien nimien perusteella – yli kolmasosa Narvan ja viidesosa Lappeenrannan yhtiöiden nimistä ovat joko kokonaan tai osittain englanniksi. Kyselyvastaukset viittaavat siihen, että molemmissa kaupungeissa on informanteilla suhteellisen realistinen kuva kielten käytöstä virallisissa kylteissä. Se osoittaa, että suurin osa kielenkäyttäjistä on tietoisia kielilain asettamista vaatimuksista viralliselle kielenkäytölle. Käsitykset erottuivat selvemmin todellisesta kielimaisemasta, kun informanttien piti ottaa kantaa vieraiden kielten käyttöön kaupallisissa kylteissä. Sekä Lappeenrannassa että Narvassa useimmat informanteista on sitä mieltä, että englantia käytetään kaupallisissa kylteissä harvoin tai ei ollenkaan. Tämä voi johtua siitä, että englannin kielestä on tullut niin yleinen, ettei sitä enää huomata. Venäjän kielen esiintymisestä Lappeenrannassa on tilanne päinvastainen, venäjää ajatellaan näkevän selvästi useammin kuin se todellisuudessa esiintyy. Syynä voi olla kyrillisen ja latinan aakkosten suuri erovaisuus, toisaalta myös muut kuin kielelliset tekijät vaikuttavat kielenkäyttäjien mielipiteisiin. Sekä Suomessa että Virossa tarvittaisi lisää tutkimuksia, jossa kielimaiseman tarkastelun ohella tutkittaisiin myös kielenkäyttäjien näkökulmia ja asenteita (haastatteluja, kyselyitä), esim. kielenkäyttäjien havaintoja kadunkuvassa esiintyvien kylttien ja nimien monikielisyydestä, miten vaikuttavat nimet kielimaiseman monikielisyyteen, minkälaisia mielikuvia nimet herättävät, millaisia motiiveja löytyy nimenannon taustalta?

Tutkielmassa perehdytään impersonaaliseen uno-pronominiin vertailemalla sen käyttöä Espanjan pääkaupungin Madridin ja Meksikon pääkaupungin Méxicon välillä. Kyseessä on osittain laadullinen ja osittain määrällinen tutkielma, jossa käytetään materiaalina PRESEEA:n sosiolingvististä korpusta Madridista ja Méxicosta. Korpuksista laskettiin kaikki tapaukset, joissa uno-pronominia käytettiin impersonaalisena, ja analysoitiin ne eri kriteerein. Tapauksista tutkittiin, kehen pronominilla uno viitattiin, minkä tyyppisissä diskursseissa sitä käytettiin, sekä minkä semanttisten verbiluokkien kanssa se esiintyi yleisimmin. Sen lisäksi käännettiin katse myös puhujiin, ja tutkittiin, miten sukupuoli, ikä ja koulutusaste vaikuttavat uno-pronominin käyttöön. Työssä myös tarkasteltiin tapauksia, joissa puhuja lausuu tämän pronominin vain kerran puheessaan, ja analysoitiin syitä tälle valinnalle. Työn keskeiset tulokset olivat, että Méxicossa uno-pronominia käytetään huomattavasti enemmän kuin Madridissa, mikä myös osaltaan johti siihen, ettei kaikkia kaupunkien välisiä vertailuja pystytty toteuttamaan. Uno-pronominilla viitattiin useimmiten itseensä Madridissa, kun taas Méxicossa yleisin viittaus oli yleistys, johon puhuja liittää myös itsensä. Diskurssityypissä oli myös eroja näiden kahden kaupungin välillä: Madridissa yleisintä oli käyttää uno-pronominia puhuttaessa hypoteettisista tilanteista, jolloin viittauksessa oli tavallisimmin yleistys omasta kokemuksesta, kun taas Méxicossa sitä käytettiin kerrottaessa omasta elämästä, jolloin puhuja viittasi yleisimmin itseensä. Molemmissa kaupungeissa uno-pronominia käytettiin vähiten kolmannessa diskurssityypissä, eli yleisistä aiheista puhuttaessa. Méxicossa uno esiintyi yleisimmin verbien kanssa, jotka ilmaisivat toimintaa, tilaa ja liikettä, ja vähiten verbien kanssa, jotka ilmaisivat ymmärrystä, halua ja vaikuttamista, kommunikaatiota, tai tunnetta. Tutkittiin myös, kehen puhuja viittaa yleisimmin näiden eri verbiluokkien kanssa, ja huomattiin, että verbien kanssa, jotka ilmaisivat toimintaa, liikettä ja tunnetta oli enemmän vaihtelua viittauksissa, kun taas esimerkiksi verbien kanssa, jotka ilmaisivat halua ja vaikuttamista viittauksessa oli yleisimmin yleistys tai viittaus puhujaan itseensä. Madridissa oli vain kolme tapausta, joissa uno oli lauseen subjektina, joten tätä vertailua ei voitu suorittaa. Työssä tarkasteltiin myös puhujia sosiolingvistisestä näkökulmasta. Tämän osion tärkeimmät tulokset olivat, että Méxicossa uno-pronominia käyttivät yleisimmin miehet, sekä puhujat, joilla on matalin koulutusaste, kun taas Madridissa käyttö jakautui lähes tasaisesti miesten ja naisten, sekä eri koulutusasteiden välille. Sen sijaan molemmissa kaupungeissa uno-pronominia käyttivät yleisimmin vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat puhujat. Méxicossa naiset ja nuoret käyttävät yleisimmin uno-pronominia yleistyksenä, johon he liittivät myös itsensä. Vähiten koulutetut käyttivät uno-pronominia useimmiten erilaisiin yleistyksiin, ja keskimmäinen ikäryhmä viittasi itseensä. Lopuksi vielä tarkasteltiin tapauksia, joissa uno esiintyi vain kerran puhujan puheessa, ja pohdittiin, miksi näissä tapauksissa on päätetty käyttää uno-pronominia. Pronominia oli käytetty esimerkiksi attenuoimaan viestiä, eli heikentämään sen illokutorista voimaa (Briz ja Abelda 2013), suojelemaan puhujan kasvoja (Brown ja Levinson 1987), sekä tyylillisistä syistä. Uno-pronominia käytetään Méxicossa ja Madridissa monen lailla eri tavoin. Méxicossa niin käytön yleisyys, käyttäjät, kuin käyttötavat eroavat Madridista. Tämä tutkimus on vain alustava kuva näiden kaupunkien uno-pronominin käyttöön, ja tulevaisuudessa olisi tärkeä tutkia ja vertailla myös muita impersonaalisia muotoja.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan eteläpohjalaispoliitikko Antti Kurvisen murteellisuutta. Tutkielmassa selvitetään, missä määrin yleiskielen d:n murteelliset vastineet sekä švaavokaalit esiintyvät Kurvisen puheessa. Keskiössä on yksilön kielen eli idiolektin tilanteinen vaihtelu poliittisissa puheenvuoroissa. Tutkielma edustaa sosiolingvististä variaatiotutkimusta. Aineisto koostuu seitsemästä kaupunginvaltuustopuheenvuorosta ja yhdeksästä eduskunnan täysistuntopuheenvuorosta vuodelta 2020 sekä neljästä ministeripuheenvuorosta vuodelta 2021. Ministeripuheenvuoroista kaksi on tiedotustilaisuutta ja kaksi televisiohaastattelua. Kahdessa aiheena on korona ja kahdessa koulutuspolitiikka. Aineistoa tarkastellaan sekä laadullisesti että määrällisesti. Tutkimuksessa havaitaan, että yleiskielen d:n murteellista r-varianttia esiintyy Kurvisen puheessa enemmän kuin murteellista švaavokaalia. Valtuustopuheenvuoroissa yleiskielen d edustuu murteellisena kahdessa kolmasosassa tapauksista ja eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissakin vajaassa puolessa tapauksista. Švaavokaalia esiintyy valtuustopuheenvuoroissa hieman yli puolissa tapauksista sekä eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissa kolmanneksessa tapauksista. Sanoissa, joissa esiintyy molempien näiden murrepiirteiden esiintymäpaikka, esiintyy useimmiten vain toinen piirteistä murteellisena. Tällöin murteellisena esiintyy useammin yleiskielen d. Kurvisen puheenvuoroista murteellisimpia ovat kaupunginvaltuustopuheenvuorot. Eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissa murteellisia muotoja esiintyy vähemmän kuin valtuustopuheenvuoroissa, ja niiden murteellisuusaste on keskenään melko samankaltainen. Ministeripuheenvuoroista televisiohaastattelut ovat murteellisempia kuin tiedotustilaisuuspuheenvuorot. Tutkielman tulosten perusteella voidaan nähdä, että puhetilanteella on merkittävä vaikutus kielen variaatioon ja murteellisuuteen. Suurin vaikutus näyttäisi olevan sillä, millaisessa kielellisessä ympäristössä toimitaan. Lisäksi murteellisuuteen vaikuttaa sanojen frekvenssi sekä se, missä määrin puheenvuoroa on valmisteltu.

Tutkielmani käsittelee suhtautumista ja kieli-ideologioita Adam Fredrik Jaakkolaisen kirjeissä Carl Axel Gottlundille vuosina 1841–1857. Adam Jaakkolainen oli lammilainen talollinen ja itseoppinut kirjoittaja ja C. A. Gottlund suomen kielen yliopistonlehtori, kielimies ja kirjailija. Aineistoon kuuluu 29 kirjettä, joita säilytetään Kansalliskirjaston käsikirjoitusarkistossa. Gottlundin kirjoittamia vastauskirjeitä ei ole säilynyt. Tutkin Jaakkolaisen kirjeissään ilmaisemaa suhtautumista vastaanottajaan ja eri valtainstansseihin J. R. Martinin ja P. R. R. Whiten suhtautumisen teorian avulla. Tutkimus asettuu sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen kenttään. Tutkimukseni sijoittuu jatkoksi myös monitieteiselle itseoppineiden kirjoittajien tutkimukselle. Jaakkolaisen ideologiassa vastakkain ovat suomen ja ruotsin kieli. Suomi yhdistyy tavalliseen kansaan ja ruotsin kieli herroihin. Suomen kieli eli kansa on alisteisessa asemassa ruotsin kieleen eli herroihin nähden. Ruotsin kielestä ja herroista puhutaan negatiivisen affektiivisesti. Gottlundin hän mieltää suomen kielen puoltajaksi ja osoittaa myönteistä affektiivisuutta. Tsaariin ja venäläishallintoon Jaakkolainen suhtautuu aluksi ylistäen, mutta suomen kielellä julkaisemista rajoittanut vuoden 1850 sensuuriasetus muutti suhtautumista kriittisemmäksi. Venäjän kieleen suhtautuminen ei ole yhtä negatiivista kuin ruotsiin. Arvosteleva suhtautuminen paikkakunnan kappalaisiin ja kirkkoherraan kertoo Jaakkolaisen korkeasta sosiaalisesta statuksesta. Suomen kielen sisäisistä kehittämisideologioista olennaiseksi nousee kansankielisyyskanta, jota Gottlundkin edusti. Jaakkolainen siirtyy kirjeenvaihdon aikana käyttämään yhtä kotimurteensa leimallisinta piirrettä, l-varianttia t:n heikon asteen vastineena ja alkaa myös kirjoittaa etunimensä ilman d-kirjainta (Adam Fredrik > Aatu Reito ym.) Tämä kertoo implisiittisesti suvaitsevasta suhtautumisesta variaatioon ja oman murteen käyttöön. Jaakkolainen kertoo myös eksplisiittisesti olevansa kirjakielen variaation hyväksymisen kannalla.