Browsing by Subject "suomalais-ugrilaiset kielet"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2019)Tutkielmani käsittelee kahta ersän kielen paikallissijaa: illatiivia ja latiivia. Aiemman tutkimus esittää, että nämä sijat ovat merkitykseltään identtisiä tai lähes identtisiä. Tutkimuksessani selvitän, onko sijojen merkityksessä tai käytössä eroja ja jos on, niin minkälaisia nämä erot ovat. Tutkimuksen pohjana on korpusaineisto, josta olen kerännyt 200 esiintymää sekä illatiivista että latiivista. Käytän tutkimuksessani kognitiivisen kielentutkimuksen metodeja ja käsitteitä, erityisesti prototyyppisyyden käsitettä. Sen mukaan minkä tahansa kielen elementin, tämän tutkimuksen tapauksessa sijan, voi esittää joukkona esiintymiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän läheisessä suhteessa toisiinsa. Tällaisen joukon kaikista tyypillisintä edustajaa kutsutaan prototyypiksi. Prototyypin määrittelyyn on kehitetty erilaisia keinoja, joita tutkimuksessani hyödynnän. Toinen tärkeä kognitiivisen kielentutkimuksen käsite, jota käytän, on skemaattisuus. Skemaattisuus tarkoittaa sitä, että yhdellä kielen tasolla yhtenäinen kategoria voi olla alemmalla skemaattisella tasolla jaettavissa osiin. Osoitan, että sekä illatiiville että latiiville voidaan sijan tasoa alemmalla skemaattisella tasolla määrittää eri merkityksiä. Nämä merkitykset selittävät sen, minkä takia eri konteksteissa illatiivi- tai latiivimuotoinen sana tulkitaan eri tavoin. Tutkimukseni perusteella määritän illatiiville kuusi ja latiiville viisi merkitystä. Nämä merkitykset ovat yhtä illatiivilla esiintyvää lukuun ottamatta samat molemmilla sijoilla, ja sijojen merkitysten ero onkin pääasiassa esiintymisfrekvenssissä. Tutkimukseni mukaan merkityksiä tärkeämpi ero illatiivin ja latiivin välillä vaikutaakin olevan kuvattavan tilanteen käsitteistys ei se, miten kielenkäyttähahmottaa tilanteen ja puhuu siitä. Kun kielenkäyttäjä käyttää illatiivia, hahmottaa hän toiminnan tapahtuvan loppuun asti tai johonkin tiettyyn paikkaan, kun taas latiivia käytettäessä toiminnan loppukohta ja loppuun saattaminen taka-alaistetaan, eli ne eivät ole yhtä kielenkäyttäjän mielestä yhtä tärkeitä kuin illatiivia käytettäessä. Sen sijaan latiivia käytettäessä korostuu se, että tapahtuvalla toiminnalla on jokin tietty suunta, jota kohti se etenee.
-
(2022)Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä käännösvastineita unkarin adessiivilla on suomessa ja näkyykö käännöksissä mahdollista eksplikoitumista tai lähdekielen interferenssiä. Kyseessä on kvalitatiivinen aineistoanalyysi. Aineistona on Vilmos Kondorin Budapest Noir (2008) ja sen suomennos Budapestin varjot (2012) (kääntäjänä Tähti Pullinen) sekä László Krasznahorkain Sátántangó (1985) ja sen suomennos Saatanatango (2019) (kääntäjänä Minnamari Pitkänen). Kolmantena aineiston osana on kokoomateos Barátok rokonok: tanulmányok a finn-magyar kulturális kapcsolatok történetéből (1984) (Ystävät sukulaiset: Suomen ja Unkarin kulttuurisuhteet 1840–1984), jonka ovat toimittaneet Päivi Heikkilä ja Sára Karig. Tutkimuksen aineisto koostuu 250 unkarinkielisestä virkkeestä, joissa esiintyy yksi tai useampi adessiivimuoto, sekä näiden virkkeiden suomennoksista. Virkkeet on jaettu ryhmiin sen mukaan, mikä käännösvastine on kyseessä, ja aineiston analyysi perustuu näiden käännösvastineiden ryhmittelylle. Tutkielman ensisijaisena teoriataustana on unkarin ja suomen kontrastiivinen kielentutkimus, mutta mukana on myös käännösuniversaaleista tehtyä tutkimusta käännöstieteen puolelta. Aineisto on ensin analysoitu kieliopillisesti, jonka jälkeen on tutkittu aineistossa mahdollisesti esiintyviä eksplikoitumisen ja interferenssin hypoteeseja. Tutkimuksessa selvisi, että isoin osa käännösvastineista (35 %) oli komparatiivin vertailukohdan ilmaisuja, sillä unkari käyttää tähän adessiivia. Varsinaisten paikanilmaisujen käännösvastineet olivat sisäsijat (17 %), ulkosijat (11 %) sekä postpositiot ääressä (6 %), luona (6 %), kohdalla (4 %) ja vieressä/vierellä (2 %). Omistamista ilmaisevia käännösvastineita oli aineistossa 4 prosenttia. Muut käännösvastineet, joita ei voinut luokitella, veivät aineistosta 15 prosenttia. Tutkimuksessa selvisi myös, että suomenkielisissä käännöksissä esiintyi eksplikoitumista, joka johtui sekä kielten eroista että käännösprosessista. Interferenssiä taas oli vaikea tutkia ilman alkuperäissuomen aineistoa.
-
(2020)Käsittelen tutkielmassani pohjoissaamen spatiaalisia adpositioita ala 'päälle; ylle (vaatteesta)' ja alde 'päällä, päältä; yllä, yltä (vaatteesta)' sekä niiden konsonanttialkuisia variantteja nala ja nalde. Spatiaalisilla adpositioilla kuvataan asioiden tilallisia suhteita toisiinsa; tutkimani adpositiot kuvaavat jonkin asian asettumista toisen yläpuolelle. Tutkimani adpositiot ovat vanhoja omaperäisiä sanoja, jotka voidaan palauttaa aina uralilaiseen kantakieleen asti. Poiketen muista uralilaisista kielistä pohjoissaamessa käytetään sekä vokaali- että konsonanttialkuista varianttia rinnakkain. Tästä syystä tavoitteenani on tutkia, onko varianttien käytöissä eroja. Vertailen keskenään sekä vokaali- ja konsonanttialkuisia variantteja että tulosijaista adpositiota (n)ala ja olo- tai erosijaisuutta ilmaisevaa adpositiota (n)alde. Toiseksi tarkastelen adpositioita yhdessä kahden liikeverbin – mannat 'mennä' ja boahtit 'tulla' – kanssa, ja pyrin vastaamaan, saako adpositio aina määrämuotoisen täydennyksen genetiivi-akkusatiivissa ja mitä mahdollisia poikkeuksia tähän on. Kolmanneksi tutkin, voiko (n)ala ja (n)alde esiintyä myös adverbina liikeverbien yhteydessä. Tutkimuksen aineisto on koostettu SIKORista (Saami International KORpus). SIKORin kohdan ”Newspapers” alle on koostettu korpukset neljästä uutislehdestä, joissa on yhteensä 15,13 miljoonaa sanetta. Korpuksista on haettu tuloksia hyödyntäen useampia SIKORin tarjoamia hakutyyppejä riippuen tutkittavasta näkökulmasta. Hyödynnän tutkielmassani sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Kvantitatiivisen tutkimuksen määrä on lisääntynyt kielitieteessä viime aikoina, joten koen sen ajankohtaiseksi menetelmäksi. Lisäksi sen avulla on mahdollista käsitellä laajaa aineistoa, joka on tämän tutkielman pohjana. Kvalitatiivinen tutkimus sen sijaan antaa mahdollisuuden syventyä aineistoon tarkemmin, ja hyödynnän sitä tarkastellessani adpositioita yhdessä liikeverbien kanssa. Tutkielmani perusteella adpositioista (n)ala ja (n)alde voidaan sanoa, että kaikki variantit ovat pohjoissaamessa aktiivisessa käytössä, mutta odotuksenmukaisesti vokaalialkuiset variantit ovat yleisempiä. Aineistona pohjalta voidaan myös sanoa, että sekä tulo- että olo- tai erosijaiset adpositiot ovat lähes yhtä aktiivisessa käytössä. Tutkimani adpositiot ovat myös monipuolisessa käytössä, sillä aineistosta on löydettävissä esimerkkejä sekä kirjaimellisesta asian asettumisesta toisen yläpuolelle että kiteytyneempiä esimerkkejä, jotka eivät kuvaa kirjaimellisesti jonkin yläpuolelle asettumista. Lisäksi tutkielmassa selviää, että suurimmaksi osaksi adposition täydennys on määrämuotoinen, mutta tähän on olemassa myös poikkeuksia. Tutkielman perusteella selviää myös, että joissain tapauksissa tulosijainen (n)ala voi esiintyä adverbina, ja näissä tapauksissa se toimii lauseessa verbin adverbiaalina.
-
(2022)Tutkielmani käsittelee eteläviron ja vatjan kielissä esiintyviä terminatiivisia ilmauksia ja niiden rakenteita. Terminatiivisella ilmauksella tarkoitan sellaista lausetta, joka sisältää jonkin terminatiiviseksi määritellyn kielellisen elementin, kuten terminatiivisijamuodon, terminatiivisen postposition tai terminatiivisen adverbin. Tavoitteeni on selvittää, millä tavoin terminatiivinen luenta näissä ilmauksissa muodostuu. En ole rajannut tutkielmaani edustamaan vain yhtä teoreettista suuntausta, vaan hyödynnän teoreettisena taustana niin kognitiivista kielentutkimusta kuin typologistakin näkökulmaa. Terminatiivisen luennan hahmottamisessa hyödynnän kognitiivisen kielentutkimuksen skeemaa eli yleistävää mallia terminatiivisuudesta, jonka mukaan terminatiivisuus koostuu jatkumosta ja rajattuudesta. Analysoimalla ilmausten aktionaalisia ja aspektuaalisia ominaisuuksia sekä niiden morfosyntaktista rakennetta pyrin selvittämään, miten jatkumo ja rajattuus ilmauksissa elaboroituvat, ja onko eteläviron ja vatjan välillä näiden piirteiden elaboroitumisessa jotakin eroja. Ilmausten analysoinnissa käytän morfosyntaktista analyysia, ja aineiston jaottelen sekä laadullisesti että määrällisesti. Aineistot olen kerännyt molemmista kielistä Tarton yliopiston viron kielten ja sukulaiskielten korpuksesta, ja lisäksi eteläviron osalta Uma Leht -sanomalehden arkiston materiaaleista sekä vatjan osalta aiemmin julkaistuista kielennäytteistä. Aineistot koostuvat 139 eteläviron esimerkistä ja 128 vatjan esimerkistä. Tutkielmani perusteella vaikuttaisi siltä, että eteläviron ja vatjan ilmausten terminatiivinen luenta muodostuu toisiaan vastaavasti, mutta riippuu aktionaalisilta ja aspektuaalisilta ominaisuuksiltaan aina rajattuuden tyypistä. Konstruktioissa eteläviron ja vatjan välillä esiintyi joitain eroja: etelävirossa erilaisia konstruktioita ilmeni toisaalta enemmän, mutta eteläviro sisällytti lähes kaikkiin konstruktioihin terminatiivisijan. Vatjassa sen sijaan erilaisia konstruktioita esiintyi vähemmän, mutta toisaalta vatjassa oli mahdollista ilmaista terminatiivista merkitystä myös ilman terminatiivisijaa. Lisäksi kielten terminatiivisijasuffiksit ovat kehittyneet erityyppisistä lähtökohdista ja ovat täten muodoltaan toisistaan eriävät.
Now showing items 1-4 of 4