Browsing by Subject "suufilaisuus"

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, mitä vaikuttavuussijoittaja voi oppia vanhoilta viisausperinteiltä. Vaikuttavuussijoittaminen on osa paitsi sijoitustoiminnan evoluutiota myös osa kapitalistisen järjestelmän evoluutiota. Vaikuttavuussijoittamista on kuitenkin kritisoitu hyväntekeväisyyskolonialismiksi, joka vahvistaa siirtomaavallan jälkeisiä konteksteja. Yritysetiikka on menettämässä kriittistä potentiaaliaan. Sijoitustoiminnassa on havaittavissa rituaalisia piirteitä. Työssäni tarkastelin ja vertailin islamin suufilaisuuden ja Pohjois-Amerikan cherokee-kansan arvoja sekä käsityksiä uhraamisesta, tulevaisuudesta, vastuusta ja hyvästä elämästä, joiden on nähty vaikuttavan sijoitusintentioon. Tutkielman teoreettisen taustan muodostivat Schwartzin teoria arvojen universaalista rakenteesta ja sisällöstä sekä sijoitustoiminnan tematiikka. Lopuksi analyysin tuloksia tarkasteltiin Rockefeller Philanthropy Advisorsin vaikuttavuussijoittamisen kehämallin valossa. Aineistonani toimivat 20 viisausperinteiden kansantarinaa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Cherokee-kansan yhteisiä päämääriä edistävät biosentriset säilyttämisarvot heijastelivat cherokee-kansan yhteisöllisen harmonian etiikkaa. Muutosorientoituneet ja individualistisemmat suufilaiset arvot puolestaan heijastelivat suufilaista yksilöllisen vapautuksen tavoitetta. Viisausperinteitä yhdistivät itsensä ylittämis-arvot. Sijoitustoiminnan tematiikka heijasteli viisausperinteiden arvoprofiilien poikkeavia painotuksia Schwartzin arvokehällä. Cherokee-kansan uhripuhe paljasti yhteisönäkökulman ja tulevaisuuspuhe orientoitui säilyttämiseen ja jatkuvuuteen. Suufilainen uhripuhe paljasti yksilönäkökulman ja tulevaisuuspuhe orientoitui muutokseen. Cherokee-tarinat vihjaavat, että on arvokonsepteja, jotka asettuvat hyvin kauas antropomorfisesta käsityksestä siitä, mikä on arvokasta. Ihminen ei voi mitata sitä, minkä arvoa tämä ei ymmärrä. Vaikuttavuussijoittamisessa tulisi omaksua yhteistyön lähestymistapa. Omistajuusajattelusta tulisi siirtyä kohti pääoman haltijuusajattelua. Suufi-tarinat kannustavat sijoittajaa astumaan oman aikansa merkitysmatriisin ulkopuolelle ja kehittämään uusia tapoja ajatella. Viisausperinteissä hyödynnetään systeemiajattelun periaatteita. Kokemus tunnustetaan tietämisen tapana ja tavoiteltavia arvoja viestitään yhteisön sisällä kokemuksellisuuden kautta. Kummankin tarinaperinteen diskurssissa nousi esiin epälineaarinen ajattelu tietämisen tapana. Voivatko suufi-tarinoiden paradoksit auttaa operoimaan arvopohjaltaan kahtiajakautuneen konseptin kanssa, jossa kahteen tai useampaan vastakkaisena ymmärrettyyn tavoitteeseen pyritään yhden keinon avulla? Tutkielmani edustaa ainakin Suomessa sosiaalipsykologian alan ensikosketusta aihepiiriin. Tutkielma pyrki laajentamaan varsin rajoittunutta vaikuttavuussijoittamisen tutkimuskenttää, sekä vastaamaan tarpeeseen vastuullisen liiketoiminnan aiempaa monitieteisemmälle tutkimukselle.