Browsing by Subject "suupolte"

Lääkärin tulisi aina tutkia kieli, koska siinä nähtävät muutokset ja oireet voivat viestiä monista paikallisista ja systeemisairauksista. Kielen värin, rakenteen ja liikkuvuuden muutokset voivat olla normaalirakenteen variaatioita tai kertoa esimerkiksi infektioista, autoimmuunisairauksista, hormonaalisista muutoksista, puutostiloista tai kasvaimista. Muutokset kielessä voivat kertoa sairaudesta ja sen aktiivisuudesta sekä etenemisestä. Kaikki kielen pinnat tulisi tutkia sekä palpoida tarkasti ja muutokset dokumentoida. Verikokeista ja biopsiasta on usein apua diagnostiikassa. Kartta-, uurre- ja karvakieli ovat yleensä normaalirakenteen variaatioita mutta ne voivat myös liittyä useisiin tiloihin ja sairauksiin. Kielessä olevat rakkulat ja haavaumat voivat johtua infektioista, autoimmuunisairauksista, syövästä tai limakalvoja ärsyttävistä tekijöistä. Kielessä esiintyvät punaiset ja vaaleat leesiot voivat viitata infektioihin, immuunijärjestelmän tauteihin tai geneettisiin sairauksiin. Leesioita voivat aiheuttaa punajäkälä sekä kandidiaasi tai ne voivat olla suusyöpäriskiä lisääviä leukoplakioita tai erytroplakioita. Punoittava ja sileä kieli voi johtua kandidiaasista, kuivasta suusta tai puutostiloista, joista yleisimmin kobalamiinin tai raudan puutteesta. Kielen pigmenttileesiot voivat olla fysiologisia variaatioita mutta ne voivat johtua myös lääkeaineista tai tulehduksellisista muutoksista. Diffuusit pigmenttileesiot voivat viitata myös oireyhtymiin kuten Laugier-Hunzikerin oireyhmään tai Peutz-Jeghersin oireyhtymään. Yleisin suusyövän esiintymispaikka on kielen reuna, jossa syöpä voi esiintyä vaaleina, punaisina, haavaisina tai koholla olevina muutoksina. Joskus potilas voi kärsiä kiusallisesta kielikivusta ilman näkyviä muutoksia. Tämä saattaa liittyä suupoltteeseen, jonka diagnoosi perustuu muiden kielen kipuilua aiheuttavien syiden poissulkuun. Suupoltteen hoito vaatii usein moniammatillista yhteistyötä.