Browsing by Subject "tasa-arvosuunnitelma"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastelen perusopetuksen koulukohtaisten tasa-arvosuunnitelmien sukupuolidiskursseja, sekä niissä ilmeneviä ja uudelleenluotuja vallan ja sorron käsitteitä sukupuolen moninaisuuden subjektien lähtökohdasta. Nojaan tutkielmassa Foucault’n subjektin rakentumisen teoriaan, Butlerin teoriaan sukupuolistettujen subjektien tuottamisesta ja uudelleentuottamisesta toiston kautta, sekä Kumanshiron sorronvastaisen pedagogiikan käsitteelliseen lähestymistapaan. Tutkielma sijoittuu feministisen tutkimuksen kentälle, lähennellen myös queerfeminististä lähestymistapaa käsitellen perusopetuksen tasa-arvotyön suunnittelun sukupuolidiskursseja erityisesti sukupuolivähemmistöjen kannalta. Etsin tutkielman aineistosta sukupuolten ilmaisutapoja, joilla sukupuolen moninaisuus tuodaan suunnitellussa tasa-arvotoiminnassa näkyväksi, tai toisaalta jätetään huomiotta. Tarkastelussa nousee esille myös kysymyksiä siitä, minkälaisena tasa-arvosuunnitelmien kirjaukset näyttäytyvät lakisääteisiä vaateita vasten, huomioidaanko sukupuolen moninaisuutta koulujen tasa-arvosuunnitelmissa, ja minkälaiseksi sukupuolen moninaisuuden subjektipositiot rakentuvat analysoimissani tasa-arvosuunnitelmien sukupuolidiskursseissa. Tavoitteenani on analysoida ja valottaa sellaisia tasa-arvotyön suunnitteluun liittyviä käsityksiä, oletuksia, ristiriitaisuuksia ja paradoksaalisuuksia, joita sukupuolikäsitykset ja niihin linkittyvät sukupuolidiskurssit ilmentävät ja tuottavat. Tunnistan analysoidusta materiaalista kolmenlaisia sukupuolidiskursseja: binääriä sukupuolijärjestelmää toistavan sukupuolidiskurssin, marginalisoivan sukupuolidiskurssin, sekä kriittisen sukupuolidiskurssin. Keskeisessä asemassa analysoidussa materiaalissa näyttäytyi hegemoninen, eli toisiin nähden hallitsevassa asemassa oleva, binääriä sukupuolijärjestelmää toistava sukupuolidiskurssi, joka hiljaisuuksien ja eksplisiittisen ilmaisun kautta väittää binäärin sukupuolen olevan ”luonnollisesti” kaksinapainen. Eksplisiittisesti binääriä sukupuolijakoa ja -käsitystä vahvistettiin ja toistettiin oppilaiden eksplisiittisellä jaolla tyttöihin ja poikiin, sekä implisiittisellä viittauksella ”molempiin” sukupuoliin. Tutkielmani keskeisin johtopäätös on, että perusopetuksen tasa-arvosuunnitelmat ovat usein lähtökohtaisesti binääriin sukupuolikäsitykseen nojaavia. Vain noin kolmasosassa materiaalina käytetyistä koulukohtaisista suunnitelmista sukupuolen moninaisuuden huomioi eksplisiittisesti, vaikka siihen on jokaisella koululla velvoite niin tasa-arvolain kuin opetussuunnitelman perusteidenkin kautta. Väitän, että binääriä sukupuolijärjestelmää toistava sukupuolidiskurssi lähtökohtaisesti kieltää – tiedostaen tai tiedostamatta – sukupuolivähemmistöihin kuuluvalta subjektilta kontekstissa lähtökohtaisen position. Näin ollen suunnitelmissa tuotetaan ja toistetaan tasa-arvotyön tuottamisen nimessä myös epätasa-arvoista ja sortavaa diskurssia. Analyysini asettuu kontekstiin, jossa suuri osa koulujen tasa-arvosuunnitelmista ei käsittele koulukohtaista tasa-arvotilannetta, ja/tai ei määritä toimintoja, joilla tasa-arvotilanteeseen pyritään parantavasti vaikuttamaan. Moni tutkielman tutkimusmateriaalina käytetty tasa-arvosuunnitelmaksi nimetty dokumentti hahmottuukin ”suunnitelman suunnitelmana” varsinaisen toiminnallisen suunnitelman sijaan.
-
(2020)Objectives. The equality act was reformed in 2015. With the reform of the law, the obligation of equality planning and the prohibition of discrimination and harassment based on sexuality and gender were extended to educational institutions providing basic education. The purpose of my research is to find out what the first equality plans written by primary schools are like. I study the processes of forming equality plans, described by schools in their plans, the objectives set for the promotion of equality and non-discrimination, and the concrete measures that schools intend to take to achieve these objectives. This fall, the National Board of Education has published a nationwide report on equality and non-discrimination planning in basic education institutions. The results of the report are in many respects consistent with this study. The equality plans have not always been formulated on a school-by-school basis and based on an assessment of the school’s equality situation as required by the equality act. Regarding to nationwide SetStop project, the equality plans of the City of Oulu’s primary schools have also recently been evaluated. Methods. The material of this study consists of a total of 14 equality plans. The material includes municipal educational institutions that provide basic education in Finnish. Seven are primary schools, four upper schools and three comprehensive schools. The material was analysed by qualitative content analysis methods. In addition, the analysis has been influenced by the perception of language in the discourse studies as a context-bound, reality-constructing phenomenon. This study is a continuation of my bachelor’s thesis completed as a literature review in March 2020. Results and conclusions. Only about 71% of the schools in my material had made a plan as required by the equality act. One of the most significant areas for development was the offensive name-calling experienced by the students. Typically, name-calling focuses on appearance and includes suggestions related to gender or sexuality. Most of the inappropriate treatment experienced by students does not come to the attention to the attention of adults. To address these grievances, it was decided in the plans to increase the opportunities for interaction between students and teachers in order to lower the threshold for reporting harassment to an adult. Interventions and exercises for student interaction were also presented in many plans. The formation of teaching groups as mixed groups and the so-called unisex toilets were already being implemented in several schools to promote gender equality.
-
(2021)Tässä tutkielmassa selvitän, minkälainen on työnantajan velvollisuus edistää tasa-arvoa työelämässä, ja miten erityisesti tasa-arvosuunnitelma on tämän perus- ja ihmisoikeuksiin pohjautuvan velvollisuuden käytännön ilmentymä. Tutkielmassa tasa-arvosuunnitelmaa tarkastellaan työoikeudellisena normina. Tutkielmassa otetaan selvää siitä, miten tasa-arvosuunnitelma sijoittuu työoikeudellisten normien järjestelmään, ja minkälainen sen normiluonne on. Lisäksi tarkastellaan, miten sen normityyppi vaikuttaa sen velvoittavuuden arviointiin. Koska tasa-arvo ja sen edistämisvelvollisuus ovat yhtä aikaa sekä perusoikeustaustaisia, melko abstrakteja kokonaisuuksia, sekä työpaikkakohtaisia käytäntöjä, tutkielmassa selvitetään, miten tasa-arvosuunnitelma toimii työpaikkakohtaisena normina, eli kenelle se luo oikeuksia ja ketä se sitoo. Lisäksi selvitetään, miten tasa-arvosuunnitelma toimii osana työehtojen määräytymisjärjestelmää. Tarkastelun kohteena ovat lisäksi tasa-arvon edistämistä ja tasa-arvosuunnitelmaa koskevat valvonta- ja sanktiokeinot. Tutkielmassa tulee selvitetyksi, että tasa-arvoa voidaan pitää niin kansallisena perusoikeutena, kuin kansainvälisenä ihmisoikeutenakin. Tasa-arvon edistäminen on työnantajalle lainsäädännöstä seuraava velvollisuus ja tasa-arvosuunnitelman laatiminen on pakollista yli 30 hengen työpaikoilla. Tasa-arvosuunnitelmasta normina esitetään johtopäätös, minkä mukaan kyseessä on pyrkimyksenomaisesti velvoittava, suunnitelmatyyppinen ryhmänormi. Normin velvoittavuutta arvioidaan soft law-käsitteen ja tosiasiallisen sitovuuden periaatteen kautta, ja päädytään johtopäätökseen siitä, että tosiasiallinen tasa-arvon toteutuminen vaatisi tasa-arvosuunnitelman näkemistä nykyistä velvoittavampana normina. Oikeusvaikutusten osalta tutkielmassa todetaan johtopäätöksenä, että ei voida suoraan sanoa tasa-arvo-suunnitelman luovan yksittäiselle työntekijälle oikeuksia, tai määrittävän tämän työehtoja, vaan suunnitelman vaikutus perustuu ryhmäsitovuuteen ja se määrittää ensisijaisesti henkilöstösuhteen ehtoja. Työnantajaa tasa-arvosuunnitelma velvoittaa vahvasti suhteessa henkilöstöön. Työnantajan velvollisuuksien valvonta ja sanktiointi on kuitenkin melko heikolla tasolla osin resurssien puutteen, osin lainsäädännöllisten ratkaisujen vuoksi. Yleisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että tämänhetkinen sääntely-ympäristö tekee tasa-arvosuunnitelmasta liian heikon välineen toteuttaa tasa-arvoa lain vaatimusten mukaisesti.
-
(2021)Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmat sekä työsuojelun toimintaohjelma ja työterveyshuollon toimintasuunnitelma muodostavat työoikeuden normijärjestelmässä oman erityisen kokonaisuutensa, jota voidaan kutsua työnantajan lakisääteisiksi henkilöstösuunnitelmiksi. Sillä suunnitelmat laaditaan ja niitä käsitellään työnantajan ja henkilöstön välisessä yhteistoiminnassa, voidaan suunnitelmia pitää yhteistoiminnan neuvottelutuloksina ja yhteistoiminnan tavoitteita toteuttavina normeina. Tutkielmassa selvitetään, mistä työnantajan suunnitteluvelvoitteissa on kyse, mikä on suunnitteluvelvoitteiden merkitys yhteistoimintavelvoitteina ja millaisia oikeusvaikutuksia suunnitelmiin voi liittyä. Suunnitteluvelvoitteiden avulla lainsäätäjä pyrkii ohjaamaan työnantajan toimintaa tärkeäksi katsomissaan asiaryhmissä. Lailla asetetaan suunnitelmien laatimismenettelyä ja vähimmäissisältöä koskevat väljät puitteet, joiden nojalla suunnitelmat saavat tarkemman sisältönsä kussakin yrityksessä. Suunnitteluvelvoitteet toteuttavat työnantajan yhteistoimintavelvoitteina henkilöstön osallistumisoikeuksia. Ne korostavat muutosten hallinnan ohella proaktiivisia muutosten ennakoinnin tavoitteita. Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma myös varhentaa yhteistoimintaa tuoden työnantajan ennakoitavissa olevat muutostoimet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhteistoiminnan piiriin. Näin työnantaja ja henkilöstö voivat yhdessä varautua muutoksiin ja lieventää niiden vaikutuksia. Suunnitelmat kohdistuvat työnantajan ja koko henkilöstön tai henkilöstöryhmien välisiin kollektiivisiin relaatioihin. Ne eivät tuota ehtoja yksittäisiin työsuhteisiin. Suunnitelmat eivät aseta yksiselitteisiä käyttäytymisvelvoitteita työnantajalle, mutta työnantajan tulee pyrkiä ottamaan suunnitelmat huomioon toteuttaessaan johtamistaan. Kun yhteistoimintaneuvotteluissa on päästy yksimielisyyteen suunnitelman tarpeeksi yksityiskohtaisesta sisällöstä, on suunnitelmien sitovuutta voitu arvioida sopimusoikeudellisten periaatteiden avulla. Suunnitelmia ei kuitenkaan ole pidettävä velvoiteoikeudellisina sopimuksina, ellei näin ole nimenomaisesti neuvotteluissa tarkoitettu. Vaikka suunnitelmat eivät ole sopimuksia, saattaa henkilöstölle syntyä odotuksia, että työnantaja noudattaa niitä. On kuitenkin kysyttävä, kenelle voi suunnitelman perusteella syntyä sellainen aineellinen intressi ja oikeussuojan tarve, jonka nojalla olisi mahdollisuus esittää vaatimuksia tuomioistuimessa. Suunnitelmiin ei lähtökohtaisesti näytä liittyvän yksilöllisiä oikeussuojakeinoja, joiden perusteella voitaisiin ajaa suorituskannetta. Kysymys suunnitelmien noudattamisen potentiaalisista oikeudellisista tehosteista jää lopulta avoimeksi. Suunnitelmien tosiasiallista velvoittavuutta voidaan lähestyä soft law’n näkökulmasta. Soft law -sääntelyn noudattaminen perustuu ennen kaikkea odotukseen ja luottamukseen sääntelyn vapaaehtoisesta noudattamisesta. Myös soft law -normeille on toisaalta voitu antaa normatiivista merkitystä oikeuslähteinä. Näin suunnitelmat voitaisiin todisteluun liittyvän näyttövaikutuksen ohella ottaa tuomioistuimessa huomioon yhtenä mahdollisena tulkintaperusteena joustavia normeja sovellettaessa. Lähtökohtaisesti suunnitelmien toteutuminen jää kuitenkin työnantajan ja henkilöstön aktiivisuuden ja neuvottelusuhteiden varaan.
Now showing items 1-4 of 4