Browsing by Subject "tehostettu kisällioppimismenetelmä"

Ohjelmoinnin oppiminen ja opettaminen ovat osoittautuneet hankaliksi tehtäviksi. Erityisesti perinteistä luentoja laskuharjoituspohjaista opetusmenetelmää on kritisoitu useissa tutkimuksissa toimimattomaksi. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osastolla on kehitetty vertaisoppimiseen pohjautuva tehostettu kisällioppimismenetelmä, jossa vanhemmat opiskelijat opettavat aloittelevia ohjelmoinnin opiskelijoita ohjelmoinnin perus- ja jatkokursseilla. Menetelmällä on saavutettu hyviä tuloksia opiskelijoiden kurssisuorituksissa. Tehostettu kisällioppimismenetelmä perustuu kognitiiviseen kisällioppimismenetelmään, jonka lähtökohta on Vygotskin ajatus lähikehityksen vyöhykkeestä. Kognitiivinen kehitys aktivoituu, kun oppijoiden välille muodostuu jaettu ymmärrys, ja taitavampi osapuoli tukee aloittelevaa osapuolta. Lähikehityksen vyöhyke on ajatuksellisesti lähellä scaffoldingin käsitettä, joka voidaan määritellä oppimisen oikea-aikaiseksi tukemiseksi. Tehostetussa kisällioppimisessa opiskelijoita pyritään ohjaamaan oikea-aikaisen tuen periaatteiden mukaan siten, että ohjelmointitehtäviin annetaan apua vain juuri sen verran, että opiskelija pääsee tehtävässä eteenpäin, eikä hänelle tarjota suoria vastauksia. Tässä tutkimuksessa selvitetään vertaisoppimisen toteutumista Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osaston kahdella ohjelmoinnin kurssilla. Tavoitteena oli tutkia, millaisia kokemuksia ja odotuksia kurssille osallistuvilla opiskelijoilla on vertaisoppimisen käytännön toteutustavoista. Myös vertaisohjaajina toimivien opiskelijoiden ajatuksia ja kokemuksia on selvitetty. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin, miten yliopisto on onnistunut tehostetun kisälliopetuksen viemisessä käytäntöön. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena verkossa loppuvuodesta 2019 ja kevään 2020 aikana. Kahteen ensimmäiseen kisällikyselyyn tuli yhteensä 48 vastausta ja opiskelijoiden kyselyyn 1065 vastausta. Tutkimus osoitti, että ohjaajina toimivat kisällit olivat hyvin innostuneita tehtävästään. Ohjaaminen auttoi heitä oman ohjelmointiosaamisen sekä ohjaamistaitojen kehittämisessä. Kisällien tärkeänä ominaisuutena pidettiin kykyä selittää asioita selkeästi, asettua muiden opiskelijoiden asemaan, ymmärtää opiskelijoiden erilaisia tapoja lähestyä ohjelmointiongelmia sekä antaa oikea-aikaista tukea. Opiskelijat kokivat saavansa paljon apua ohjauksesta. He pääsivät tuen avulla eteenpäin ongelmatilanteista, saivat uusia näkökulmia ohjelmointiongelmaan ja kokivat ratkaisevansa vaikeampia tehtäviä kuin yksin opiskellessaan. Monet opiskelijat eivät olleet tietoisia kurssin tukimahdollisuuksista. Tietojenkäsittelytieteen osaston tulisi markkinoida ohjauksen mahdollisuutta nykyistä tehokkaammin. Opiskelijoiden erilaiset taustat aiheuttavat ilmeisen tarpeen virtuaalipajojen järjestämiseen. Opiskelijoiden kannalta myös muiden virtuaalisten osallistumismuotojen pohtiminen ja kehittäminen olisi aiheellista.