Browsing by Subject "terapiakulttuuri"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2017)Jaana Maksimainen toteaa väitöskirjassaan, että nykyaikainen käsitys parisuhteesta määrittyy niin sanotun terapeuttisen eetoksen kautta, jolla tarkoitetaan psykotieteistä peräisin olevien käsitteiden tulemista osaksi arkiajattelua ja joka on tullut osaksi länsimaista kulttuuria viime vuosikymmenten aikana. Vahvistava tai ennaltaehkäisevä parisuhdetyö tarkoittaa usein vapaaehtoisuuteen perustuvia pariterapiasta erillisiä toimintamuotoja, joiden tarkoituksena on nimityksensä mukaisesti vahvistaa parisuhdetta ja näin lisätä parisuhteissa elävien ihmisten onnellisuutta. Siinä missä esimerkiksi psykoterapeutti on vakiintunut nimikesuojattu ammatti, parisuhdeneuvoja saattaa olla täysin vapaaehtoinen leirin vetäjä tai jonkin menetelmän oppeja noudattava parineuvoja. Kataja parisuhdekeskus ry on kehittänyt kriisipareille tarkoitetun työskentelymallin nimeltään Solmuja parisuhteessa, ja tässä tutkimuksessa selvitetään, miten terapeuttinen parisuhdekäsitys ilmenee menetelmän opeissa ja käytännöissä, sekä millä keinoin neuvojan vertaista asemaa ja neuvottavan omaa vastuuta painottava neuvoja perustelee asiantuntijuuttaan. Tutkimusta varten on kerätty kaksiosainen aineisto: etnografiset havainnot keväällä 2014 toteutetusta Solmu parisuhteessa -menetelmän ohjaajakoulutuksesta sekä kyseiseen koulutukseen osallistuneiden haastattelut. Lisäksi aineistona on käytetty Arja Seppäsen kirjoittamaa kirjaa Solmu parisuhteessa – rakkauden mahdollisuus, joka sisältää menetelmän keskeiset opit. Aineistoja on lähestytty temaattisen sisällönanalyysin pohjalta. Kirjalliseen muotoon saatettu aineisto on koodattu ennalta määriteltyjen teemojen ja niiden alateemojen mukaan. Pääteemat ovat parisuhde, parisuhdetyö ja ammattilaisuus. Toisistaan erilaiset aineistolajit pystyvät tukemaan toisiaan, kun valmiiksi koodatusta aineistosta on ollut mahdollista suodattaa kunkin teeman mukaiset kohdat yhteistarkasteluun. Aineiston perusteella menetelmän näkökulmasta parisuhteen onnistuminen kiteytyy parin keskinäisiin vuorovaikutustaitoihin. Vaikka mitään selkeää hyvän tai huonon parisuhteen määritelmää ei voida asettaa, menetelmän näkökulmasta parisuhde ei saavuta täyttä potentiaaliaan, jos pariskunnan osapuolet eivät kykene kommunikoimaan avoimesti ja selkeästi. Terapeuttiseen eetokseen liittyvässä tutkimuskirjallisuudessa puhutaan ihanteesta, jossa puolisot toimivat ikään kuin toisilleen terapeutteina. Tähän ajatukseen nojaten on loogista, että menetelmän parisuhdeneuvonnassa vastuu työskentelyn onnistumisesta on nimenomaan asiakasparilla, jolloin itse neuvonnan päämääränä on ainoastaan tarjota työkalut ongelmien selvittämiseen. Neuvoja ei pyri kertomaan asiakasparille mitä heidän tulisi tehdä vaan miten. Solmuneuvojan rooli tilanteen ammattilaisena mielletään asiakaspariin nähden vertaiseksi henkilöksi, joka välittää hallitsemansa tiedot ja taidot näiden omaan käyttöön, jolloin neuvoja itse tukeutuu hyvin vahvasti menetelmään ja sen oppeihin omaa asiantuntijuuttaan perusteltaessa. Solmuja parisuhteessa -menetelmän näkemys parisuhteesta kuvastaa hyvin terapeuttisen kulttuurin luonnehtimaa nykykäsitystä. Parisuhdetta ja sen hoitamista pidetään äärimmäisen tärkeänä yksilön onnellisuuden takeena. Koska eetoksen mukaisesti yksilön vastuu on korostetussa asemassa, on neuvojan tehtävänä ensisijaisesti välittää osaamansa opit asiakasparin käyttöön ja pyrkiä juurruttaa nämä menetelmät osaksi parin keskinäistä vuorovaikutusta. Neuvojan asiantuntijuus on kontekstisidonnaista, eikä perustu esimerkiksi johonkin vakiintuneeseen ammattinimikkeeseen. Siispä vertaisajattelusta huolimatta neuvoja on tilanteen asiantuntija juuri asiayhteyden ansiosta, mutta pyrkii tekemään myös asiakkaista oman tilanteensa asiantuntijoita ajan eetoksen mukaisesti.
-
(2020)Tässä Pro gradu -työssä tutkitaan parisuhteen keskiluokkaisuutta kotimaisen tositelevisiosarjan esityksessä ja sen vastaanotossa. Luokka ymmärretään bourdieulaisittain erontekojen kautta. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, onko nykyaikainen parisuhdeymmärrys lähtemättömästä keskiluokkaisuuden läpäisemä tarkastelemalla sellaista suhde-esitystä, jota ei parisuhteen rajojen sisään sallita. Parisuhteen idea pitää sisällään oletuksen kahdesta itsereflektiivisestä yksilöstä, jotka solmivat molemminpuoliseen haluun perustuvan rakkaussuhteen. Tällaisen vahvan individualistisen parisuhdeymmärryksen muotoutumisessa terapeuttisella eetoksella on ollut erityisen suuri merkitys. Terapeuttista eetosta määrittävä yksilöllistävä puhe sen sijaan on lähtökohtaisesti keskiluokkaista. Se sulkee ulos muunlaisia ymmärtämisen tapoja, jolloin terapeuttinen, keskiluokkainen parisuhde näyttäytyy kulttuurisissa jäsennyksinä ainoana mahdollisena tapana jäsentää parisuhde. Parisuhde muotoutuu näin ollen paitsi terapeuttiseksi, myös keskiluokkaiseksi ja sellaisena eksklusiiviseksi. Tositelevision merkitys luokkaerontekojen paikkana on kasvanut sen räjähdysmäisen suosion myötä. Tositelevisio onkin kiinnostava areena parisuhteen ja luokan kytkentöjen tavoittamiseksi, sen tuottaessa valtavan määrän erilaisia samastumisen ja (erityisesti) erontekojen paikkoja. Samalle se kuitenkin tarjoaa usein myös valmiin tulkintakehyksen, jonka kautta tietynlaista katsomisen ja asemoitumisen tapaa katsojalle tarjotaan. Tutkimuksen empiirisenä aineistona toimii Muuttopäiväkirjat -sarja ja sarjasta käyty verkkokeskustelu. Muuttopäiväkirjat on kymmenosainen dokumentaarinen tositelevisiosarja, jota esitettiin Yle TV2-kanavalla syys-marraskuussa 2019. Sarja kuvaa neljän suomalaispariskunnan elämää yhteenmuuton kynnyksellä. Tässä tutkimuksessa keskitytään yhteen sarjan esittämistä pariskunnista ja heistä käytyyn keskusteluun. Verkkokeskusteluaineisto on kerätty vauva.fi-keskustelufoorumin kahdesta eri keskusteluketjusta. Tutkimusmenetelmänä toimii laadullinen sisällönanalyysi ja aineistoa analysoidaan diskursiivisesti. Analyysissa on hyödynnetty aiemmissa sosiologisissa tositelevision tutkimuksissa kuvailtua työväenluokkaista eksessiivisyyttä, joka antoi suunnan aineistosta löydettyjen valittua pariskuntaa kohtaan esitettyjen torjumisen perusteiden kokoamiseen kolmen kattokäsitteen alle. Nämä kattokäsitteet ovat holtittomuus, ylettömyys ja järjettömyys. Ne kuvastavat pariskunnan elämänhallintaan, liialliseen kulutuskäyttäytymiseen ja järjettömänä pidettyyn käytökseen perustuvia torjunnan perusteita. Muuttopäiväkirjat -sarjaa tulkitaan tunnustuksellisena paikkana, jossa valitun pariskunnan tarina joutui taipumaan tietynlaisen työväenluokan esittämistavan alle. Aineiston verkkokeskustelua sen sijaan tarkastellaan yhtenä toimintaympäristönä, jossa omaa paikkaa haetaan sosiaalisessa tilassa. Oman paikan ymmärtäminen edellyttää sen suhteuttamista toisten täyttämiin paikkoihin. Tämä tapahtuu yhtäältä samastumisen ja toisaalta eronteon kautta toisiin. Aineiston analyysin perusteella individualistisen ja terapeuttisen eetoksen merkitsemä elämäntapa näyttäytyy valitulle pariskunnalle monella tapaa mahdottomuutena. Heidän suhteensa on lukuisten kolmansien läpäisemä, mikä pakottaa heidät usein asettamaan parisuhteen täyttymyksellisyyden arkisen selviytymisen suhteen toissijaiseksi. Pariskunnan tullessa tulkituiksi kontrolloimattomiksi ja holtittomiksi, myös heidän keskinäistä suhdettaan arvioidaan yhtenä holtittomuuden muotona. Suhde tulee edustaneeksi kahden kontrolloimattoman yksilön osaamatonta päätöstä. Tätä suhdetta ei täydellisesti torjuta, mikä johtuu erityisesti siitä, että eronteko siihen on niin suurta. Parisuhteen ideasta sitä kuitenkin toistuvasti ja intohimoisesti ulossuljetaan, mikä osaltaan vahvistaa parisuhteen keskiluokkaisuutta. Muunlaiset kuin keskiluokkaiset esitykset parisuhteesta tulevatkin tämän tutkimuksen perusteella edustaneeksi eräänlaista epäsuhdetta. Sitä, mitä parisuhteen ei pitäisi olla. Parisuhde ei saa olla tarvitsevaa, irrationaalista tai harkitsematonta, mikä käänteisesti tekee siitä näiden vastakohdan.
-
Työelämävalmentajien käsitykset hallitusta elämästä ja heidän tarjoamansa keinot sen saavuttamiseen (2020)Tämän maisterintutkielman tehtävä on tutkia, millaisena hallittu elämä näyttäytyy työelämävalmentajien työssä ja mitä valmennukset kertovat nykyisen työelämän vaatimasta itsesuhteesta. Maisterintutkielma sisältää kahdeksan lukua. Ensimmäisessä osiossa selvitän millaisena coaching-palvelut esiintyvät tutkimuskirjallisuudessa. Tuon ilmi valmentajien käyttämiä keinoja sekä valmennukselle tyypillisiä piirteitä. Toisessa kappaleessa tutkin elämänhallinnan termin käyttöä yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa. Jaan elämänhallinnan käsitteen psykologiseen ja sosiologiseen teoriaperinteeseen. Avaan molempien tarjoamia selityksiä hallinnan tunteesta, sekä tuon ilmi yleisimmät kirjallisuudessa käytetyt määritelmät elämänhallinnasta. Kolmannessa osuudessa keskityn terapiakulttuurin kritiikkiin ja siihen liittyvään jännitteeseen. Neljäntenä perustelen sisällönanalyysin tutkimusmetodina ja kerron käyttämästäni yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston aineistosta. Viimeisessä osiossa analysoin aineiston kahden eri tutkimuskysymyksen avulla ja esittelen saamani tulokset. Lopussa pohdin vielä tutkielman luotettavuutta ja sen onnistumista tutkimuskysymyksiin vastaamisessa. Tutkimus osoittaa työelämävalmentajien pitävän elämänhallintaa valmennuksen ihanteellisena lopputuloksena. Aineistossa korostuu valmentajan ammattitaito tukea valmennettavaa edistämään omaa ajatteluprosessiaan, itsensä johtamista ja tavoitteiden asettamista. Valmennuksen tavoitteena on edistää valmennettavan kykyä kokea voimaantumista ja elämänhallintaa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää työelämän tarpeisiin, jossa valmennuksesta otettuja keinoja tahdotaan liittää ihmisten työhyvinvoinnin tukemiseen. Tutkielma luo uutta ja täydentävää tietoa elämänhallinnan ja työelämävalmennuksen yhteydestä, mutta jatkotutkimus on edelleen aiheellista.
Now showing items 1-3 of 3