Browsing by Subject "terminologia"
Now showing items 1-11 of 11
-
(2016)Pohjoissaamen-, suomen- ja englanninkielisen termistön kokoaminen vertailukorpuksen kautta on alun perin lähtenyt omasta opiskelusta saamen tutkimuksessa, kun huomasin pohjoissaamenkielisen kielitieteen termistön puuttuvan osittain sekä monikielisen termistön puuttuvan kokonaan. Tämä puute hankaloitti kielitieteellisten tekstien käännöstä pohjoissaamesta suomeen tai englantiin ja toisin päin. Näiden asioiden selvittämisestä syntyi minun kandidaattitutkielmani The Creation of a Glossary of Morphology Terms in Northern Sámi, Finnish, and English, jota laajensin sitten tässä pro gradu -tutkielmaksi. Tähän pro gradu -tutkielmaan on lisätty koltansaame neljänneksi kieleksi, koska tammikuusta 2015 alkaen on ollut mahdollista opiskella koltansaameksi koltansaamen kielen perusopintojen opintokokonaisuutta ja syksystä 2016 alkaen on mahdollista opiskella samalla kielellä myös aineopintoja. Perusopintojen opintokokonaisuuteen kuuluvista kursseista neljä käsittelee kielitiedettä ja yksi kääntämistä. Kieli- ja käännöstieteen termistöä tarvitaan paitsi näiden kurssien opetukseen ja opiskeluun myös sen takia, että näiden kurssien nykyopiskelijat ovat jatkossa he, jotka levittävät näitä termejä seuraaville sukupolville oman opetuksen tai käännösten kautta. Opetukseen liittyvän tavoitteen lisäksi toisena tavoitteena tässä tutkielmassa on tarjota koltansaamenkielisille kääntäjille työkaluja kääntää vieraskielisiä kielitieteen julkaisuja ja opetusmateriaalia, varsinkin niitä, joissa käsitellään koltansaamea ja sen rikasta morfologiaa. Kielikohtaiset käsiteanalyysit muoto-opin käsitteille osoittivat, että kielten käsitejärjestelmät ovat hyvin samanlaisia mutta eivät identtisiä. Tämän lisäksi analyysien perusteella oli mahdollista todeta, että pohjoissaamen- ja koltansaamenkielisistä teksteistä puuttui enemmän termejä tekstin käsitteille kuin suomen- ja englanninkielisistä teksteistä. Termittömille käsitteille ehdotetut termit noudattavat koltansaamen lautakunnan terminmuodostusstrategioita ja normituksia. Moni näistä neologismeista löytyi korpusten kokoamisen jälkeen laadituista tai julkaistuista teksteistä. Tulokset myös osoittivat, että kunkin kielen termistössä esiintyy variaatiota ja että sitä oli eniten pohjoissaamen termistössä. Variaation yleisyys voi johtua esimerkiksi siitä, että pohjoissaamea käytetään kolmessa eri maassa, joiden enemmistökielet kuuluvat kahteen eri kielikuntaan, tai siitä, että pohjoissaamen muoto-opin termit ovat nuorempia kuin suomen tai englannin kielen. Nämä asiat voivat myös olla pohjoissaamen näennäisen epäjohdonmukaisesti tehtyjen yhdyssanojen taustalla. Kuitenkaan koltansaamesta ei löytynyt niin paljon variaatiota kuin pohjoissaamesta, joten oletettavasti yleisyys johtuu siitä, että pohjoissaamea käytetään varsin laajasti kolmessa eri maassa, eikä niinkään termien iästä. Tämän tutkielman käsitejärjestelmät kattavat vain pienen osan muoto-opin käsitteistä, joten termistöä on laajennettava, jotta siitä olisi eniten apua. Sen jälkeen termit olisi harmonisoitava ja yhtenäistettävä koltansaamenkielisten terminologien ja lingvistien työryhmän yhteisvoimin. Sen lisäksi tämän tutkielman tuloksia voi käyttää hyväksi mm. inarinsaamen kielitieteen termistön luomisessa.
-
(2017)Tämä tutkielma tarkastelee termejä, joita evidentiaalisuuskategorioista on käytetty kieliopeissa ja muissa kielten kuvauksissa. Evidentiaalisuus on funktionaalinen domeeni, joka tarkoittaa tiedonlähteen tai tiedon saannin il-maisua: puhuja on voinut saada tietonsa esimerkiksi näkemällä tapahtuman, päättelemällä sen jäljelle jääneistä merkeistä tai kuulemalla siitä muilta. Kaikki kielet voivat ilmaista evidentiaalisuutta, mutta vain joissakin sen kieliopillistunut omaksi kategoriakseen. Tutkielma tarkastelee juuri kieliopillisia evidentiaalisuuskategorioita ja niistä käytettyjä termejä. Aihetta lähestytään niin kieltenvälisen vertailun kuin terminologian näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa esitellään myös evidentiaalisuutta ilmiönä sekä sen tutkimushistoriaa: erityisesti keskitytään evidentiaalisuuden määrittelyn näkökulmiin ja ongelmiin. Kielten vertailuun vaikuttaa näkemys kategorioista. Universalistisen näkö-kulman mukaan kielten kategoriat ovat pohjimmiltaan samoja, mutta partikularistisen näkemyksen, jota tässä tutkielmassa noudatetaan, kielten kategoriat ovat aina erilaisia, mutta voivat olla samankaltaisia. Tällöin vertailu toteutetaan käyttämällä vertailukäsitteitä, jotka perustuvat semanttisiin ja funktionaalisiin ominaisuuksiin. Kiel-ten yksilölliset kategoriat, jotka on kuvattu ja määritelty kunkin kielen omilla ehdoilla, ovat sen sijaan kuvauska-tegorioita. Käytännön syistä olisi hyvä, jos vertailukäsitteistä ja kuvauskategorioista käytettäisiin samoja termejä, mutta toisaalta on toivottavaa, että kuvauskategorioiden termit kuvastaisivat juuri kyseistä kategoriaa. Lisäksi on yleisiä terminologisia ihanteita, kuten erottuvuus ja monosemia, eli termien tulisi erottua toisistaan ja kutakin käsitettä tulisi vastata yksi termi ja kutakin termiä yksi käsite. Tutkielma tarkastelee myös tällaisten kriteerien toteutumista evidentiaalisuuden terminologiassa. Tutkielman aineistona on 51 kielen evidentiaalisuusjärjestelmät, joiden tiedot on kerätty 57 eri kieliopista tai muusta kuvauksesta. Kieliopeista poimitaan evidentiaalisuuskategorioiden termit ja niiden määritelmiä verra-taan eri evidentiaalisuuskategorioiden vertailukäsittesiin, minkä jälkeen kuhunkin vertailukäsitteisiin sopivien kategorioiden termit kerätään yhteen ja niitä verrataan toisiinsa. Tutkielmassa selviää, että evidentiaalisuuskategorioista käytetty terminologia on runsasta ja vaihtelevaa. Polysemiaa ja etenkin synonymiaa esiintyy paljon, mikä haittaa termien ymmärrettävyyttä ja erottuvuutta. Ter-mien runsaus selittyy osittain evidentiaalisuuden lyhyehköllä tutkimushistorialla, jonka takia termit eivät ole ehti-neet vakiintua. On myös mahdollista, että evidentiaalisuus ilmiönä on edelleenkin heikommin tunnettu kuin jotkin toiset kieliopilliset ilmiöt, jolloin myös käsitteistön vakiintumattomuus synnyttää terminologista vaihtelua. Toi-saalta, kielten kategorioissa on eroja, minkä on syytä heijastua myös terminologiaan. Runsasta terminologista vaihtelua löytyykin ei-visuaalisen sensorisen evidentiaalisuuden sekä eri päättelytyyppien kategorioissa, jotka ovat semanttisesti monitahoisia. Tutkielman aineistosta löytyi myös yllättävän monta yleistiedon ja ego-evidentiaalisuuden kategoriaa, vaikka näitä kategorioita ei välttämättä ole otettu huomioon evidentiaalisuustypo-logioissa.
-
(2020)Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on sekä esitellä terminologian teorian ja menetelmien perusteita ja soveltaa niitä käytännössä määrittelemällä kolme elokuvatuottamiseen liittyvää englanninkielistä termiä, analysoimalla niiden olemassa olevia suomenkielisiä termivastineita ja muodostamalla niille uusia vastineita. Tutkielman tarkoitus on myös selvittää, miksi ja millä perustein kieliyhteisö ottaa käyttöön tai hylkää termivastineita. Aineisto koostuu elokuvatuottamiseen ja elokuvarahoittamiseen liittyvistä englanninkielisistä termeistä ja niiden suomenkielisistä vastineista, joita käytetään elokuviin ja elokuvatuottamiseen liittyvässä tekstimateriaalissa, kuten lopputeksteissä, tiedotteissa ja hakemuksissa, sekä muissa viestintätilanteissa. Suomalaisella elokuva-alalla käytetään termivastineita, jotka eivät ole syntyneet tavoitteellisen termityön tuloksena. Termivastineet saattavat olla puutteellisen käännöstyön tuloksia, tai ne saattavat olla sekakielisiä yhdyssanoja, jotka eivät välttämättä kuvaa niiden takana olevia käsitteitä kovin tarkasti. Tämä tutkielma tarkastelee näitä termivastineita ja ehdottaa niille tarvittaessa vaihtoehtoja. Tutkielman löydökset tukevat väitettä siitä, että puutteellisesti tehty termityö hankaloittaa viestintää. Ne myös osoittavat terminologian olevan tärkeä työkalu kääntäjälle. Löydökset myös tukevat väitettä siitä, että erityisalan asiantuntijoiden apu on termityössä korvaamatonta. Löydöksiin sisältyi myös havainto siitä, kuinka kieliyhteisö saattaa hylätä toimivalta vaikuttavan termin ja ottaa käyttöön termin, joka ei täytä termeille asetettuja vaatimuksia. Tutkielmassa esitetään myös keinoja, joilla kieliyhteisöä voidaan motivoida muodostamaan ja ottamaan käyttöön asianmukaisia termejä. Tutkielman aineiston koko on liian pieni, jotta löydösten perusteella voitaisiin tehdä laajempia yleistyksiä elokuva-alan termistöstä, mutta ne viittaavat siihen, että alalla tehty tavoitteellinen termityö olisi välttämätöntä, jotta asianmukaisten ja toimivien termien käyttö alalla lisääntyisi.
-
(2016)Tutkimuskohteina tässä työssä ovat naisten jalkineiden nimitykset suomen ja venäjän kielissä. Teoriataustana on uuden terminologisen tutkimustiedon ohella käytetty perinteistä sanastotyön teoriaa käsitejärjestelmistä, vastineista ja termeistä. Työ on diakroninen ja siinä yhdistyvät nimitysten alkuperä, kenkämuodin historia ja sitä kautta termistön muotoutuminen sellaiseksi, kuin se nykyään on. Aineistona tässä työssä käytetään vuoden 2011 vuosikertaa Venäjän Vogue-lehdestä. Menetelmänä on käsiteanalyysi, eli aineistosta kerättyjen kenkien nimitysten käsitepiirteitä analysoidaan ja käsitteet jaotellaan käsitekaavion avulla. Jalkineiden käsitepiirteiden vertailun avulla saadaan selville erikielisten käsitejärjestelmien väliset erot ja yhtäläisyydet. Käsitejärjestelmät ovat pääpiirteissään yhteneväiset, mutta erojakin löytyy, sillä sanasto on rakentunut suomessa ja venäjässä osittain toisistaan riippumattomasti. Kielten väliset erot käsitteiden määrittelyssä tuovat esiin myös kulttuurieroja. Erityisen tarkastelun kohteina ovat nykymuodin mukaisten naisten jalkineiden venäläiset nimitykset, joille ei löydy suoraa suomenkielistä vastinetta, sekä englannista suomeen ja venäjään lainatut sanat. Tämän työn sivutuotteena syntyneessä sanastossa ehdotetaan venäjänkielisille nimityksille vastineita määritelmineen. Muotiin liittyvä erikoissanasto muuttuu nopeasti ja monet lainasanat ja nimitysten sekalainen käyttö voivat haitata kahden eri kielen välistä kommunikaatiota. Tämä nimitysten käyttöä selkeyttävä sanasto soveltuu kääntäjien, sisäänostajien ja muiden muotialalla toimivien tahojen sekä tavallisen kuluttajan käyttöön. Sanaston yhteydessä havainnollistetaan suomenkielisten ja venäjänkielisten nimitysten eroja ja yhtäläisyyksiä ja pohditaan erilaisten vastineiden muodostusta, synonyymejä ja polysemiaa.
-
(2018)Tutkielmassani tarkastelen laintarkastuksessa tehtyjä korjausehdotuksia legaalimääritelmiin. Analysoin ensinnäkin, millaisia korjauksia ja kommentteja laintarkastajat ovat legaalimääritelmiin tehneet. Toiseksi selvitän, miten näitä korjauksia on noudatettu lopullisessa hallituksen esityksessä. Tarkastelua varten olen jaotellut korjaukset viiteen luokkaan: teksti-, syntaksi-, sana-, morfologia- ja sisältötason muutoksiin. Tämän lisäksi kuvaan niitä normeja, joihin kommenttien tekeminen ja niiden noudattaminen perustuvat. Tutkimusaineistonani on vuosina 2016 ja 2017 annettuja suomenkielisiä hallituksen esityksiä ja niiden luonnoksia, joissa on erilliset määritelmäpykälät. Tarkasteltavassa aineistoissa on yhteensä 108 legaalimääritelmää. Legaalimääritelmä tarkoittaa laissa olevaa käsitteen määritelmää. Laintarkastus on yksi lainvalmistelun vaiheista. Siinä oikeusministeriön laintarkastusyksikkö käy läpi luonnoksen hallituksen esityksestä ja pyrkii korjaamaan siinä olevat virheet. Tutkimustuloksenani on, että noin puoleen legaalimääritelmistä tehtiin jonkinlaisia korjauksia laintarkastuksessa. Määrä on sinänsä korkea, kun otetaan huomioon, että laintarkastukseen lähetettävien versioiden tulisi periaatteessa olla niin valmiita, että ne voitaisiin antaa eduskunnalle. Etenkin konjunktioiden käyttöä on usein tarkennettu, jotta määritelmä olisi mahdollisimman tarkka. Tekstitasolla on tehty ennen kaikkea typografiaan liittyviä muutoksia, jotta muoto vastaisi lakitekstin konventioita. Sanatason muutokset liittyivät ennen kaikkea tekstin tiivistämiseen sekä vakiintuneiden ilmaisujen ja kirjoitustapojen käyttöön. Näin ollen isoimmassa osassa muutoksia kyse on pohjimmiltaan tyylillisistä muutoksista sekä lainkirjoittajan oppaassa mainittujen kirjoitusohjeiden noudattamisen valvonnasta. Normeista nousevatkin esille ennen kaikkea täsmällisyyden, tiiviyden ja kaavamaisuuden vaatimukset. Tämä on linjassa niiden aiempien tutkimustulosten kanssa, ettei oikeuskielenhuolto tähtää pelkästään kirjakielen normien noudattamiseen, vaan siinä tarkastellaan myös niiden konventioiden noudattamista, joita säädöskielellä on erikoiskielenä. Tällaisia erityispiirteitä sisältyy esimerkiksi tapaan kirjoittaa luetelmat. Toisaalta tutkimustuloksissani sisällölliset muutokset korostuvat verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin lakikielen huollosta. Sisällöllisiä muutoksia on aineistossani toiseksi eniten yhdessä sanatason muutosten kanssa. Vaikuttaakin siltä, että sisällöllisiin seikkoihin kiinnitetään legaalimääritelmissä enemmän huomiota kuin muissa säännöksissä. Sisällölliset muutokset ovat pääsääntöisesti poistoehdotuksia. Laintarkastajan tekemät korjaukset hyväksyttiin hallituksen esitykseen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta teksti-, syntaksi-, sana- ja morfologiatasolla. Korjausten noudattamisessa nousevat esille samat normit kuin korjaamisessa. Pyrkimyksenä on täsmällisyys, yksitulkintaisuus, tiiviys sekä konventioiden noudattaminen. Kun normit ovat yhteiset sekä laintarkastajalle että lainlaatijalle, korjaukset johtavat muutoksiin. Sitä vastoin korjauksia ei noudateta, kun lainlaatijan toiminnassa korostuu muu normi ohi edellä mainittujen normien. Tämä näkyy sisällöllisten muutosten kategoriassa, johon sisätyvistä muutosehdotuksista vain noin puolet hyväksytään. Tämä selittyy sillä, että systeemisyyden normin noudattaminen menee laintarkastuksen korjausten noudattamisen edelle. Kun legaalimääritelmä perustuu EU-oikeuteen, lainlaatija haluaa usein ottaa määritelmän sellaisenaan sen puutteista huolimatta.
-
(2022)Sekä Suomessa että Venäjällä uudistetaan parhaillaan jätelainsäädäntöä. Uudistuksilla tähdätään erityisesti kierrätyksen lisäämiseen, ja yksi kierrätyksen kiinnostavimmista osa-alueista on muovin kierrätys. Tämä sanastotyötutkielma keskittyy muovijätteen mekaanisen kierrätysprosessin yhteen vaiheeseen, muovien erotteluun. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vastineita venäjän kielessä on suomenkielisille muovien erotteluun liittyville käsitteille ja termeille. Tutkimuksen ohella laadin kaksikielisen deskriptiivisen sanaston muovijätteen erotteluun liittyvistä käsitteistä ja termeistä. Sanaston lähdekielenä on suomi ja vastinekielenä venäjä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii terminologian teoria sanastotyön näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen käsiteanalyysi, joka on perinteisen terminologian teorian mukaisen sanastotyön tärkein menetelmä. Käsiteanalyysi mahdollistaa käsitteiden sisällön ja käsitesuhteiden selvittämisen sekä käsitejärjestelmien rakentamisen, mikä on edellytyksenä määritelmien laatimiselle ja vieraskielisten vastineiden löytämiselle. Tutkimusaineisto koostuu internetistä kerätyistä suomen- ja venäjänkielisistä muovijätteen kierrätystä käsittelevistä julkaisuista. Näihin kuuluu muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksiä, opetusmateriaaleja, lehtiartikkeleita ja standardeja. Sanastotyön aluksi tein aineistoon termi-inventaarion, jossa poimin teksteistä manuaalisesti termiehdokkaat. Varsinaisen aineiston lisäksi käytin määritelmätiedon ja vastineiden etsimiseen myös täydentäviä lähteitä. Suomenkielisille muovien erotteluun liittyville käsitteille ja termeille löytyi melko helposti venäjänkieliset vastineet, eikä käsitejärjestelmiin jäänyt aukkoja. Synonymia oli yleistä sekä suomen- että venäjänkielisissä termeissä, joten suurelle osalle suomenkielisistä termeistä löytyi useampi venäjänkielinen vastine. Vaikka muovin kierrätys onkin Venäjällä vasta alussa, alan erikoiskieli vaikuttaisi siis olevan samalla tasolla kuin Suomessa. Tämä johtunee siitä, että muovin kierrätykseen liittyvä käsitteistö ja termistö on pitkälti yhteistä koko kierrätysalalle, ja kierrätysalan erikoiskieli on alkanut muotoutua jo kauan ennen muovin kierrätyksen alkamista. Tutkimuksen ohella laaditusta sanastosta voivat hyötyä niin kääntäjät ja tulkit kuin kierrätysalan toimijat ja aiheesta kiinnostuneet kuluttajatkin. Tulevaisuudessa sanastoa voidaan laajentaa esimerkiksi muihin muovin mekaanisen kierrätyksen vaiheisiin tai vähitellen yleistyvän kemiallisen kierrätyksen puolelle.
-
(2021)Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Nelli Loppinen Työn nimi: Perintöoikeuden termejä Espanjassa ja Suomessa: vertaileva käsiteanalyysi ja kääntäjän vastinestrategiat Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 52 Avainsanat: perintöoikeus, terminologia, oikeuskielen kääntäminen, vastinestrategiat, käsiteanalyysi Ohjaaja tai ohjaajat: Päivi Pasanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tarkastelen maisterintutkielmassani perintöoikeuden käsitteitä ja termejä Espanjassa ja Suomessa. Tavoitteenani on selvittää, kuinka hyvin tietyt espanjalaisen ja suomalaisen perintöoikeuden käsitteet ja niitä nimeävät termit vastaavat toisiaan. Tarkastelen termejä kääntäjän näkökulmasta, joten selvitän myös, millaisia suomenkielisiä vastineita on käytetty espanjankielisille termeille espanjasta suomeen käännetyllä perintöoikeutta koskevalla verkkosivustolla. Lähestyn aihettani terminologian tieteenalan teoriaa ja menetelmiä hyödyntäen. Menetelmäni on deskriptiivinen käsiteanalyysi ja sen perusteella tehty käsitteiden vertailu ja vastinestrategioiden kuvaus. Tutkielmani aineistona on Euroopan unionin oikeusportaalin perintöasioita koskeva osio ja sieltä poimitut espanjankieliset perintöoikeuden termit ja niistä käytetyt suomenkieliset vastineet. Espanjan ja Suomen perintöoikeuden käsitteiden ja termien vertailun aloitan tekemällä suppean oikeusvertailun, jossa esittelen perintöoikeutta Suomessa ja Espanjassa, ja tuon esiin kääntämiseenkin vaikuttavia eroja ja yhtäläisyyksiä. Kuvaan oikeuskäsitteiden ja oikeuskielen termien ominaispiirteitä ja niiden vaikutusta oikeuskielen kääntämiseen. Tämän jälkeen selvitän käsiteanalyysin avulla, millaisia vastinestrategioita kääntäjä on käyttänyt hakiessaan suomenkielisiä vastineita aineistossa esiintyville espanjankielisille termeille. Olen jakanut kääntäjän vastinestrategiat vastineenhakuun ja vastineenmuodostukseen. Vastineenhakua kääntäjä käyttää silloin, kun tulokielessä on lähdekielen käsitettä täysin tai osittain vastaava käsite, ja vastineenmuodostusta silloin, kun vastaavaa käsitettä ei ole. Suurin osa analysoiduista perintöoikeuden käsitteistä osoittautui täysiksi vastineiksi Espanjassa ja Suomessa, ja silloin kääntäjä on käyttänyt funktionaalista vastinetta, eli tulokielen termiä nimeämään lähtökielen käsitettä. Silloin kun suomen kielestä on löytynyt vain osittain vastaava termi espanjankieliselle käsitteelle, on kääntäjä käyttänyt keinotekoista vastinetta vakiintuneen suomalaisen termin sijaan, eli strategiaksi on valittu pääsääntöisesti vieraannuttava vastinestrategia.
-
(2004)Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida eräitä lakitermejä, jotka esiintyvät papyruksessa P. Petra inv. 83. Kyseinen dokumentti, joka sisältää sopimuksen kahden naapuruksen välisen kiistan lopettamiseksi, ajoittuu todennäköisesti vuodelle 574 jKr. ja se kuuluu Jordanian Petrasta vuonna 1993 löydettyyn hiiltyneeseen papyrusarkistoon. Papyrus on tällä hetkellä vielä julkaisematon, ja tämä työ on osa siihen liittyvää perustutkimusta, jonka tarkoituksena on toisaalta selittää tekstin itsensä sisältö, toisaalta arvioida sen antaman informaation merkitystä laajemmassa historiallisessa kontekstissa. Papyrus on kirjoitettu kreikaksi, Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan virallisella kielellä, mutta itse lakitermeistä suurin osa liittyy alun perin latinan kielellä luotuun roomalaiseen oikeuteen. Paikallinen väestö puolestaan oli seemiläistä alkuperää, jolla ei ainoastaan ollut oma kieli, vaan jolla oli ollut ennen valtakuntaan liittämistä omat oikeustraditionsakin. Niinpä papyruksessa esiintyvien termien tutkimuksen kautta nousevat esille monenlaiset laajemmatkin kysymyksenasettelut. Lakitermejä analysoidaan pääasiassa kolmesta näkökulmasta. Ensisijaisena pyrkimyksenä on selvittää niiden tarkka merkitys asiayhteydessään, joka papyruksen fragmentaarisuuden vuoksi ei ole etukäteen selvä, ja siten edistää tekstissä puheena olevien asianhaarojen ymmärtämistä. Toiseksi termien käyttöä koskevat tulokset suhteutetaan yleiseen oikeushistoriaan ja pyritään arvioimaan niiden merkitystä Petrassa käytössä olleen oikeusjärjestelmän kannalta. Kolmas näkökulma on kielitieteellinen, sillä termien käyttö papyruksessa on nähtävä osana laajempaa kehitystä, jossa roomalaisen oikeuden vähittäinen muuttuminen bysanttilaiseksi johti kielten vaihtumiseen ja koko juridisen käsitteistön siirtymiseen latinasta kreikkaan. Siksi tässä työssä käytetään itse papyruksen analyysin lisäksi laajaa vertailumateriaalia, joka koostuu ennen kaikkea roomalaisesta ja bysanttilaisesta lakikirjallisuudesta sekä dokumentaarisesta lähdeaineistosta, etenkin egyptiläisistä papyruksista. Niin tässä papyruksessa kuin muissakin kreikankielisissä lähteissä esiintyvät roomalaiseen oikeuteen liittyvät termit voidaan jaotella suoriin lainoihin, käännöslainoihin sekä komparaatiolainoihin. Jälkimmäisillä tarkoitetaan kreikan kielessä jo aiemmin käytössä olleita termejä, jotka eivät sananmukaiselta merkitykseltään vastaa latinalaisia, mutta joita alettiin käyttää jonkin latinalaisen termin vastineina. Tutkimus tekee selväksi, että olipa kyse mistä lainakategoriasta tahansa, lakitermien siirtyessä kielestä toiseen tapahtui yleensä semanttisia muutoksia eikä termejä aina käytetty samalla tavalla kuin alkukielessä. Merkityskenttä saattoi esimerkiksi supistua taikka laajentua tai sanalle saattoi kehittyä lainautumisen jälkeen täysin uusiakin merkityksiä. Oikeushistorian suhteen on huomioitava ero virallisten säännösten ja provinsseissa noudatettujen käytäntöjen välillä. Kaiken kaikkaan Petra näyttää kuitenkin olleen kiinteä osa Bysantin valtakuntaa, jonka lakeja ainakin pääpiirteissään noudatettiin. Kaikkien termien käytötavat eivät tosin ole johdettavissa suoraan virallisiin lakikorpuksiin, mutta ne eivät myöskään sodi niitä vastaan. Roomalaisen oikeuden tuntemus näyttää olleen Petrassa jopa parempaa kuin esimerkiksi Egyptissä. Mitä tulee papyruksessa puheena oleviin konkreettisiin asianhaaroihin, termien merkityksen ymmärtäminen selventää joidenkin aspektien pääpiirteitä, kun taas yksityskohdat jäävät tekstin fragmentaarisuuden takia useimmiten epäselviksi.
-
(2019)Tutkielman tavoitteena oli löytää suomenkieliset vastineet keskeisille venäjänkielisille kiinteistökaupan termeille. Koska kiinteistökaupan käsitteet eroavat jonkin verran suomalaisessa ja venäläisessä järjestelmässä, kaikille termeille ei ole mahdollista löytää täyttä vastinetta. Työn liitteenä syntyi suppea kiinteistökaupan venäjä–suomi-sanasto, jonka on tarkoitus toimia käytännöllisenä työkaluna kääntäjille, jotka työssään kääntävät kiinteistönkauppaan liittyviä asiakirjoja, kuten kauppakirjoja tai tuomioistuinten päätöksiä. Työni teoriaosassa esittelen kiinteistökaupan säädöksiä Venäjällä ja Suomessa ja vertailen järjestelmiä keskenään, esittelen oikeusalan tekstien piirteitä ja niiden kääntämistä sekä määrittelen terminologian keskeisimmät käsitteet. Terminologia voidaan jakaa teoreettiseen terminologiaan ja kääntäjän terminologiaan. Kääntäjän terminologialla tarkoitetaan kääntäjän termityötä, jonka tavoitteena on analysoida lähtökielisen käsitteen ja sen tulokielisen vastineen sisältöä ja vertailla käsitteitä keskenään. Pääpaino teoriaosuudessa on erilaisilla vastinetyypeillä, joita tässä tutkielmassa ovat täysi vastine, funktionaalinen vastine, muodollinen vastine, laina ja parafraasi. Täysi vastine on vastine, jonka määritelmä vastaa lähtökielisen vastineen määritelmää. Funktionaalisen vastineen määritelmä taas vastaa vain osittain lähtökielisen käsitteen määritelmää. Muodollinen vastine on lähtökielisen käsitteen sanasta sanaan käännetty vastine. Laina taas on lähtökielinen käsite sellaisenaan tai tarvittaessa transkriboituna. Parafraasi on lyhyt kuvaus lähtökielisen käsitteen sisällöstä. Tutkielmani menetelmänä on käsiteanalyysi. Aineistona on 10 venäläistä kiinteistökauppaan liittyvää oikeuden päätöstä, joista olen poiminut analysoitavat termit. Termien poiminnassa lähdin liikkeelle avaintermistä недвижимость (suom. kiinteistö). Aineistosta poimin termit, jotka esiintyvät avaintermin yhteydessä. Termin valintaan vaikutti myös se, kuinka usein termi esiintyy tekstissä ja kuinka hankala sille on löytää suomenkielinen vastine esimerkiksi sanakirjoista. Analyysiin valituista termeistä muodostui kolme kategoriaa: erilaiset kiinteistötyypit, kiinteistökaupan solmimiseen liittyvät termit ja kiinteistön rekisteröintiin liittyvät termit. Käsitteiden analyysin aloitin venäjänkielisen käsitteen määrittelemisestä. Tämän jälkeen pyrin löytämään venäjänkielisille käsitteille suomenkielisen vastineen esimerkiksi suomalaisesta lainsäädännöstä tai alan kirjallisuudesta. Määrittelin myös suomenkielisen käsitteen, ja tämän jälkeen vertailin venäläisen ja suomalaisen käsitteen yhtäläisyyksiä ja eroja. Mikäli suomenkielistä täyttä vastinetta ei löytynyt, muodostin vastineen erilaisia vastineenmuodostuskeinoja käyttäen. Joillekin käsitteille voi olla useita eri vastinevaihtoehtoja, joiden käyttö riippuu käyttötilanteesta. Kaikille termeille ei löytynyt täyttä vastinetta, vaikkakin myös joitain täysiä vastineita löytyi. Tämä selittynee sillä, että kiinteistökauppa on ilmiö, joka esiintyy sekä Venäjällä että Suomessa, mutta lainsäädäntö kuitenkin eroaa toisistaan jonkin verran näissä maissa. Osalle termeistä löytyi vastine useasta eri vastineluokasta. Tämä todistaa sen, että kääntäjällä on käytettävissään useita eri strategioita tilanteessa, jossa lähtökieliselle termille ei löydy täyttä vastinetta. Kaikkiin vastinekategorioihin kuuluvia vastineita esiintyi aineistossa. Tämän tutkielman aineiston valossa eniten käytetty vastinetyyppi on funktionaalinen vastine.
-
(2016)Pro gradu -tutkielmani aiheena on erikoiskielen käsitteiden sekä niitä nimeävien termien ja muiden leksikaalisten yksiköiden analysointi. Tutkielmani tavoitteena on selvittää perinteisen käsiteanalyysin tuloksena laaditun määritelmän ja sosiokognitiivisen näkökannan mukaan tehtävän määritelmän eroja, kun tunnistetaan ja nimetään termejä tai muita leksikaalisia yksiköitä ja etsitään niille kohdekielen vastineita kääntäjän tai asiantuntijan työkaluksi tulevaan sanastoon. Tutkielmani erikoisalana on logistiikka ja erityisesti sen alaan kuuluvat yhdistetyt kuljetukset. Yhdistetyllä kuljetuksella tarkoitetaan kuljetusta, jossa tavara kuljetetaan pääosin rautateitse tai vesiteitse ja kuljetusta täydennetään maanteitse kuljetuksen alku- ja loppuosassa. Yhdistettyjen kuljetusten aihealue on osoittautunut hyödylliseksi esimerkiksi erikoiskielestä, jolla ei kaikilta osin ole vakiintunutta termistöä suomen ja venäjän kielillä eikä suomi–venäjä-kieliparissa. Analyysin kohteena on 55 suomenkielistä käsitettä ja käsitteiden venäjänkielistä vastine-ehdokasta, jotka olen poiminut tutkimusaineistona käytetyistä auktorisoiduista lähteistä, kuten lainsäädännöstä ja kansainvälisistä konventioista. Tutkimusmenetelmänä käytän käsiteanalyysia ja sen tukena sosiokognitiivista lähestymistapaa sellaisten logistiikan alan erikoiskielessä käytettävien käsitteiden määrittelemisessä, joita ei ole selkeästi ja johdonmukaisesti määritelty tai käytetty auktorisoiduissa lähteissä tai joille ei löydy paikkaa perinteisin menetelmin koostetussa käsitejärjestelmässä. Näille käsitteille olen kirjoittanut joustavan määritelmän, jossa on sisältö- tai joukkomääritelmää laajempi näkökulma. Suomenkielisen ydinkäsitteen yhdistetty kuljetus ja siihen liittyvät muut käsitteet olen analysoinut ja erotellut toisistaan kahden eri näkökulman eli kuljetussopimukseen perustuvan ja kuljetusteknologiaan perustuvan näkökulman avulla. Olen luokitellut käsitteet geneeristen, koostumussuhteisten ja funktiosuhteisten käsitejärjestelmien avulla. Tutkimuksen tuloksena osan käsitteistä olen nimennyt termeillä ja osan muilla käsitteiden nimityksillä, kuten terminoideilla. Auktorisoiduista lähteistä poimimani venäjänkieliset vastineet olen analysoinut samalla tavalla, eli ne on kuvattu käsitejärjestelmien, sisältö- tai joukkomääritelmien sekä täydentävien joustavien määritelmien avulla. Tutkielmani päätelmänä on, että auktorisoiduista lähteistä poimittujen käsitteiden käsiteanalyysi ja sen tuloksena laadittu standardimääritelmä on tehokkain tapa tunnistaa ja nimetä termejä kääntäjän tai asiantuntijan työkaluksi tehtävään sanastoon, vaikka sanastoa varten ei voitaisikaan luoda laajaa asiantuntijaprojektia ja saada työn lopputuloksena julkaistuksi standardisoitua termistöä. Pelkkä sanastotyön oppaiden mukainen käsiteanalyysi standardimääritelmineen ei kuitenkaan yksin ole riittävä menetelmä selvittämään käsitteitä ja tunnistamaan termejä, koska auktorisoidutkaan lähteet eivät käytä termejä johdonmukaisesti, ja käsitteiden määritelmät voivat vaihdella eri lähteissä, mikä vaikeuttaa oikeiden kohdekielisten vastineiden löytämistä. Tutkielmani liitteenä on sanasto, joka sisältää tutkimuksessa analysoidut käsitteet ja näiden vastineet määritelmineen.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan terminologiaa sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta. Sitä, millaisia vaikutuksia termeillä voi olla käsitteisiinsä ja käsitteillä tarkoitteisiinsa, on terminologiassa tutkittu vähän. Kielen valta, vaikutus ja sosiaalista todellisuutta rakentava voima ovat kuitenkin kysymyksiä, joita voidaan tarkastella myös terminologiassa. Tämä on olennaista etenkin ihmiskeskeisillä yhteiskunnallisilla aloilla, minkä takia tutkielma lähestyy tavoitettaan maahanmuuton termien näkökulmasta. Maahanmuutto ja siirtolaisuus kasvavat maailmassa jatkuvasti, ja maahanmuutosta käyty vilkas keskustelu kohdistuu yhä useampaan ihmiseen. Tällöin sen merkitys, millaisilla termeillä näistä ihmisistä ja maahanmuuton käytänteistä ja ilmiöistä puhutaan, kasvaa entisestään. Vaikka termit ovatkin erikoiskielen piirre, termejä käytetään silti myös yleiskielessä, sillä myös media, poliitikot ja maallikot keskustelevat yhteiskunnassa pinnalla olevista aiheista kyseessä olevan erikoisalan termeillä. Sosiaalisen konstruktionismin keskiössä on todellisuuden rakentuminen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen konstruktionismi haastaa ajatuksen siitä, että havaintomme ympäröivästä maailmasta ovat objektiivisia ja kertovat sen todellisesta luonteesta. Kielellä on todellisuuden rakentumisessa keskeinen asema, sillä monet asiat yhteiskunnassamme ovat olemassa nimenomaan kielen kautta. Kieli representoi maailmaa, ja samaan aikaan sitä kuvaillessaan myös toteuttaa sitä. Terminologian näkökulma kieleen on hyvin toisenlainen, sillä termit nähdään neutraaleina, tai ainakin yleiskielen sanoja neutraalimpina, erikoiskielen käsitelähtöisinä sanoina. Tutkielman aineistona on Maahanmuuttoviraston sanastosta ja Tilastokeskuksen maahanmuuttoaiheisilta sivuilta poimittuja keskeisiä termejä. Termistä maahanmuuttaja on myös suoritettu käsitteen saamia käsitesuhteita ja -piirteitä valottava kehysanalyysi, jonka aineistona on kymmenen Helsingin Sanomissa julkaistua maahanmuuttoaiheista artikkelia. Tutkielmassa analysoidaan termien kielellistä muotoa ja sitä, millaisista osista ne koostuvat ja millaisia merkityksiä ne välittävät. Analyysi osoittaa, että termit saattavat antaa esimerkiksi virheellistä kuvaa merkityksestään tai että niiden kielellinen muoto saattaa olla ristiriidassa määritelmän kanssa. Termit ja käsitteisiin liitetyt piirteet saattavat myös olla luonteeltaan toiseuttavia, eli ne vahvistavat vastakkainasettelua ja kahtiajakoisuutta, tarkoitteiden vierautta ja erilaisuutta. Termejä on voitu myös kehittää neutraalimman ilmaisun tarpeessa, mutta ne voivat samalla vahvistaa tietynlaista tulkintaa maailmasta, vaikka vaihtoehtojakin on olemassa. Analyysi osoittaa, että terminologiaa voi tarkastella sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta ja että termien antamaa kuvaa käsitteistään ja käsitteiden vaikutusta tarkoitteisiinsa olisi syytä tutkia tulevaisuudessa enemmän ja useamman erikoisalan piirissä.
Now showing items 1-11 of 11