Browsing by Subject "terveyden eriarvoisuus"

Taloudellinen eriarvoisuus on viime vuosien aikana ollut kiivaan yhteiskunta- ja talouspoliittisen keskustelun aiheena. Sen on laajan tutkija- ja asiantuntijajoukon keskuudessa katsottu heikentävän niin yhteiskunnallista kuin myös yksilön hyvinvointia. Keskustelussa tunnetuimpia näkemyksiä on edustanut brittiläisten epidemiologien Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin tuloerohypoteesi, jonka mukaan eriarvoisuus heikentää eri väestöryhmien välistä tasa-arvoa suhteessa esimerkiksi terveyteen, koulutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan taloudellisen eriarvoisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin mahdollisia yhteyksiä suomalaiskunnissa. Taloudellista eriarvoisuutta analysoidaan sekä tuloeroina että suhteellisena köyhyytenä. Teoriaosuudessa kuvataan tuloerojen ja köyhyyden ajallista kehitystä sekä luodaan kuvaa niihin vaikuttaneista ja vaikuttavista asioista. Esiin nostetaan myös Wilkinsonin ja Pickettin tutkimuksiin ja johtopäätöksiin kohdistu-nutta kritiikkiä, joka koskee suurimmaksi osaksi varsin yksinkertaisia regressiomallinnuksia sekä maa- ja osavaltiotasoisista aineistoista saatujen tulosten yksioikoista ulottamista yksilötasoa koskeviin yleistyksiin. Paneeliaineisto on muodostettu Sotkanet-indikaattoripankista kerätyistä kuntakohtaisista tilastoista, ja se ulottuu vuosille 1995-2015. Psyykkisen hyvinvoinnin kuvaamiseen käytetään mielenterveyden avohoitokäyntien mää-riä, psykiatrian laitoshoidon potilasmääriä sekä depressiolääkkeistä Kela-korvausta saaneiden määriä ilmaisevia indikaattoreita. Selittävät muuttujat ovat tuloeroja ilmaisevan Gini-kertoimen ja suhteellista köyhyyttä kuvaavan kunnan yleisen pienituloisuusasteen lisäksi kunnan työttömyysprosentti sekä kuntalaisten koulutustasoa, avioerojen määriä ja yksinasumista mittaavat indikaattorit. Havaintojen lukumäärä on enimmillään 5647 havaintoa, ja tarkastelussa ovat mukana yli 2000 asukkaan kunnat (267-280 kuntaa vuodesta ja muuttujasta riippuen). Analyysit suoritetaan kiinteiden vaikutusten regressiomallinnuksella. Tutkielman tulokset kumoavat osittain tuloerohypoteesin. Vaikka Gini-kertoimella mitattujen tuloerojen ja kun-talaisten psyykkistä hyvinvointia kuvaavien selitettävien muuttujien väliset yhteydet osoittautuivat positiivisiksi, eivät ne psykiatrista laitoshoitoa lukuun ottamatta olleet tilastollisesti merkitseviä. Pienituloisuusasteen tilastolli-nen merkitsevyys korostui sen sijaan liki kaikissa regressiomalleissa. Laitoshoidon kohdalla Gini-kertoimen ja vasteen välinen yhteys muodostuu pienituloisuusasteen muodostamaa yhteyttä suuremmaksi. Gini-kertoimen saamat regressiokertoimet ovat muiden kahden vasteen kohdalla suurimmillaan silloin, kun se on ainoana selittä-vänä muuttujana mallissa. Muista muuttujista työttömyysprosentti muodostaa tilastollisesti merkitsevän, mutta negatiivisen yhteyden sekä laitoshoidon että depressiolääkityksen suhteen. Myös koulutustason sekä avohoitokäyntien ja laitoshoidon välille muodostuu tilastollisesti merkitsevä, mutta negatiivinen yhteys. Avioerojen määrää kuvaava muuttuja ei muodostunut tilastollisesti merkitseväksi selittäväksi tekijäksi yhdenkään vasteen kohdalla, yksinasumisen regressiokerroin oli tilastollisesti merkitsevä ainoastaan suhteessa laitoshoitoon. Tutkielman johtopäätöksissä todetaan, että maa- ja aluetasoisista tutkimusasetelmista johdetut tulokset eivät ole kaikissa yhteyksissä keskenään vertailukelpoisia. Pelkästään maa- tai aluetason indikaattoreiden käyttämisen ohella hyötyisi tutkimus monitasomallinnuksiin perustuvista asetelmista. Tutkimusta taloudellisen eriarvoisuuden ja terveyden välisistä yhteyksistä tarvitaan myös jatkossa, etenkin Suomen kontekstissa.