Browsing by Subject "terveyspalvelut"
Now showing items 1-8 of 8
-
(2013)Background: Finland’s health care system has been internationally recognized. However, the issue of inequity in access to health care services has been an ongoing matter in recent years. The labor status is said to have an important impact on the level of physician visits. This thesis aims to examine the potential differences in physician visits among four groups in the structure of the labor market. Methods: The data was a postal survey in 2003 and was attracted from the Health and Social Support Project (HeSSup). Visits to physicians in public health care, occupational health care, and private health services during 12 months were used as indicators of service utilization. Respondents were categorized as employees who were full time employed, part time employed and those who experiencing short term and long term unemployment.Binary logistic regression was used to obtain odds ratio to examine for the differences in doctor visits among these groups of employees. Results: Full time participants visited a physician in occupational health care most often, whereas long term unemployed respondents had physician visits most often in public health care. An analysis based on labor market status showed that the lowest odds ratio in occupational health care for the unemployed and in particular among the long term unemployed (OR 0.368, 95% CI 0.247 – 0.547). Conclusion: The use of physician services varies based on labor market status. It is relative high among the full time employed and it is relatively low among the unemployed. The main reason for this variance lies in the existence of the three different pathways of the Finnish health care system.
-
(2018)Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta voidaan pitää tämän vuosikymmenen merkittävimpänä hallintoreformina Suomessa. Pääministeri Juha Sipilän hallitus on linjannut, että osana uudistusta säädetään valinnanvapauslainsäädäntö, joka antaa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaalle mahdollisuuden valita palvelunsa julkiselta, yksityiseltä tai kolmannen sektorin tuottajalta. Suunniteltu valinnanvapausuudistus kytkeytyy laajaan kehittyneissä maissa toteutuneeseen suuntaukseen, jossa julkisen terveydenhuollon uudistuksien lähtökohtana on ollut asiakkaan valinnanvapauden lisääminen ja palvelujen tuotannon avaaminen kilpailulle. Laaja valinnanvapaus on perustavanlaatuinen muutos palvelujen tuottamisen tavassa. Valinnanvapaus vaatii julkisesti ohjattujen markkinoiden luomista, ja uudistukseen sisältyy paljon epävarmuutta ja erimielisyyksiä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien, yksityisten palveluntuottajien, erikoissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitopiirien sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten käsityksiä asiakkaan valinnanvapaudesta ja tuottajien välisestä kilpailusta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Tutkimuksen aineisto koostuu valinnanvapauslain luonnoksesta marras-joulukuussa 2017 annetuista lausunnoista, joita tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Teorialähtöisen sisällönanalyysin lähtökohtana hyödynnetään brittiläisen sosiaalipolitiikan tutkijan ja professorin, Sir Julian Le Grandin jäsennystä julkisen palvelun tavoitteista, niihin pääsemisen keinoista ja valinnanvapauden ja kilpailun edellyttämistä olosuhteista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten Le Grandin jäsennyksen mukaiset näkökulmat ilmentyvät toimijoiden näkemyksissä, ja mitä mahdollisuuksia, haasteita ja ongelmia näihin näkökulmiin liitetään. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, antaako analyysiaineisto tukea Le Grandin esittämälle väittämälle, jonka mukaan asiakkaan valinnanvapaus ja palveluntuottajien välinen kilpailu edistävät parhaiten julkisen palvelun tavoitteita. Le Grandin jäsennyksen pohjalta julkisen palvelun tavoitteiksi määritellään laatu, tehokkuus, palvelujen reagointikyky käyttäjien tarpeisiin ja toiveisiin, vastuullisuus veronmaksajia kohtaan ja palvelujen oikeudenmukaisuus. Tarkasteltavista ryhmistä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, palvelujen käyttäjät, sairaanhoitopiirit sekä yliopistot ja tutkimuslaitokset eivät näytä pääasiassa uskovan valinnanvapausuudistuksen mahdollisuuksiin parantaa palvelujen laatua, tehokkuutta, reagointikykyä käyttäjien tarpeisiin ja toiveisiin ja oikeudenmukaisuutta. Yksityiset palveluntuottajat suhtautuvat tarkasteltavista ryhmistä kaikista myönteisemmin valinnanvapauden ja kilpailun mahdollisuuksiin edistää julkisen palvelun tavoitteita. Valinnanvapauslain luonnoksesta annetut lausunnot osoittavat, että suunniteltuun valinnanvapausmalliin liitetään monenlaisia mahdollisuuksia, haasteita ja ongelmia. Tavoitteiden näkökulmasta uudistuksella nähdään olevan eniten mahdollisuuksia edistää palvelujen reagointikykyä käyttäjien tarpeisiin ja toiveisiin, jota valinnanvapaudella on perinteisesti pyritty parantamaan. Suurimmat haasteet liitetään uudistuksen kykyyn parantaa palvelujen tehokkuutta, laatua ja oikeudenmukaisuutta. Ongelmia nähdään etenkin todellisen kilpailun, kuten julkisten ja yksityisten palveluntuottajien välisen kilpailuneutraliteetin, toteutumisessa.
-
(2021)Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tarkastella sitä, mitä ihmiset kertovat asioinneistaan Suomen sosiaali- ja terveyspalveluissa covid-19 pandemian alkuvaiheessa. Tutkielmaa kehystämässä on Suomea ja koko maailmaa kuormittanut koronaviruksen tuottama pandemiatilanne. Tutkielmassa aineisto muodostui ihmisten omista kirjoituksista ja näkemyksistä heidän asioinneistaan palveluissa tämän pandemian aikana. Tutkielman teoreettinen taustoitus käsittelee Suomen aiempia epidemia- ja pandemiatilanteita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden näkökulmasta. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään lisäksi aiemmissa tutkimuksissa esille nostettua kokemuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista sekä pohditaan asiakkuuksien tai potiluuksien määritelmää ja muodostumista. Tutkimuksen aineisto on kerätty verkossa kaikille avoimena olevalla kirjoituskutsulla. Kirjoitusten jättäminen Tietoarkiston ylläpitämän Pennan verkkosivuilla oli avoinna kaikille täysi-ikäisille suomalaisille huhtikuusta heinäkuuhun vuonna 2020. Kirjoituskutsua jaettiin eteenpäin verkossa sosiaalisessa mediassa sekä suomalaisten potilasjärjestöjen avustuksella. Tutkimukseen osallistuvalta kysyttiin muutamia esitietoja, joiden jälkeen tutkimukseen osallistuva pääsi jättämään tutkimukseen kirjoituksensa omaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa asiointiaan koskien. Kerätty aineisto (n=17) analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimukseen vastanneet toivat esille näkökulmiaan liittyen ajan saamiseen haluttuun palveluun, tapahtuneeseen asiointiin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelussa, tyytyväisyyteen tai tyytymättömyyteen saatuun palveluun nähden sekä palveluissa oleviin puhtaustoimiin ja varautumiseen liittyen. Haluttu aika sosiaali- ja terveydenhuollon palveluun saatiin pääsääntöisesti hyvin. Koronavirustilanne aiheutti myös joitakin aikojen peruutuksia. Asioinnit tapahtuivat yleisimmin julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa joko käyntinä tai etäasiointina. Palvelusta saatu asiointikokemus oli useimmiten myönteinen. Tutkimukseen osallistuneet toivat esille kielteisinä piirteinä tilanteet, joissa etäyhteys ei korvannut asiointia, henkilökunta tuntui kiireiseltä tai stressaantuneelta ja julkisen puolen hoidon saanti oli hankalaa. Terveydenhuollossa havaittiin lisäksi useita koronavirustilanteeseen liittyviä puhtaus- ja varautumistoimia. Näistä keskeisimmät olivat luodut turvavälit, henkilökunnan antamat ohjeistukset, koronaviruksen ennaltaehkäisy eri muotoineen sekä suojainten ja desinfektion käyttö. Tutkimuksen keskeisin tulos ja uusi löydös oli tutkimukseen vastanneiden esille tuomat vahvat näkökulmat covid-19 pandemian aikaisia asiointeja kuvanneisiin puhtaus- ja varautumistoimiin. Vaikka asioinnin syynä ei useimmiten ollut koronavirustilanne, väritti pandemian mukanaan tuomat seikat kuitenkin sosiaali- ja terveyspalvelussa asioinnista saatua kokemusta.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan ja analysoidaan varhaisen kotoutumisen vaiheessa olevien pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä. Palvelujen käyttöä kuvataan yleisellä tasolla, mutta vertaillaan myös eroja niiden käytössä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään terveyspalvelujen käyttöä selittäviä tekijöitä. Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on pirstaleinen ja palvelujärjestelmän integrointiin on kohdistunut painetta jo useiden vuosien ajan. Palvelujärjestelmän hajanaisuus aiheuttaa, että palvelujen saavutettavuuteen liittyy haasteita. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden palvelujen käytöstä tietoa on vähänlaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena on avata PROMEQ-hankkeen kyselyaineistoa, jossa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden palvelujen käyttöä on analysoitu 6 kk ajanjaksolta. Palvelujen käyttöä vertailtiin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä. Vertailua tehtiin sen suhteen, oliko henkilö käyttänyt palvelua kertaakaan viimeisen 6 kk aikana. Tähän vertailuun käytettiin khiin neliötestiä sekä laskettiin riskivetosuhteet jokaisen palvelun kohdalta. Terveyspalvelujen käytön määrään yhteydessä olevia tekijöitä varten tutkielmassa tehtiin lineaarinen regressiomalli. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja palvelujen käytössä. Nämä oikeudelliset luokittelut eivät olleet mielekkäitä luokkia terveyspalvelujen käyttöä tarkastellessa. Kielitaito oli yhteydessä terveyspalvelujen käytön määrään. Mitä paremmaksi vastaaja koki kielitaitonsa, sitä enemmän hän käytti terveyspalveluja. Tilastollisesti melkein merkitsevällä tasolla vaikutti myös vastaajan arvio vuosittaisesta rahatulosta. Pienimpään tuloluokkaan kuuluneet (alle 5000 € vuodessa) käyttivät vähemmän terveyspalveluita, kun sitä verrattiin suurimpaan tuloluokkaan (yli 15 000 €) vuodessa.
-
(2012)Tutkimus käsittelee sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista palvelusetelimallin avulla. Tutkimuksen tavoite on selvittää, miksi palvelusetelin käyttöönotto ei ole yleistynyt kunnissa 1990 ja 2000 luvuilla tehdyistä lakiuudistuksista huolimatta. Palvelusetelin käyttöönottoa tarkastellaan työssä empiirisesti Sitran vuonna 2008 käynnistyneen palvelusetelihankkeen tapaustutkimuksella. Tutkimuksessa selvitetään aineistolähtöisesti palvelusetelihankkeen tärkeimmät onnistumistekijät. Aineistona käytetään haastatteluja ja Sitran palvelusetelihanketta käsitteleviä raportteja sekä selvityksiä. Aineiston ja aiemman tutkimuksen pohjalta muodostetaan teoria siitä, miksei käyttöönotto ole ollut kuntien kannalta houkuttelevaa. Tutkimuksessa käytetty teoria käsittelee palveluseteliä hyvinvointitaloustieteen näkökulmasta. Palveluseteleiden vaikutuksia on tutkittu kansainvälisesti paljon, mutta tutkimusten tulokset ovat osittain ristiriitaisia. Taloustieteen teorian ja aiemman tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että palvelusetelimallin onnistuminen riippuu valitun palvelualan kilpailutilanteesta, sääntelystä ja toteutukseen liittyvistä yksityiskohdista, kuten palvelusetelin hinnoittelusta ja palveluntuottajien sekä palvelusetelin saajien valinnasta. Aineiston perusteella palvelusetelihankkeen tärkeimmät tavoitteet ovat valinnan vapauden, tuotannollisen tehokkuuden, palveluiden saatavuuden ja laadun sekä yrittäjyyden ja työpaikkojen lisääminen. Palvelusetelihankkeen onnistumistekijät voidaan jakaa kolmeen tasoon: paikalliseen toteutukseen, koko palvelusetelijärjestelmän onnistumiseen ja markkinoiden syntymiseen liittyviin haasteisiin. Onnistumisen kannalta olennaista ovat kuntien vaikutusmahdollisuudet kolmella eri tasolla. Kuntien vaikutusmahdollisuudet ovat suurimmat paikallisen toteutuksen tasolla ja heikkenevät järjestelmän tasolta kohti markkinoiden syntymistä. Päiväuni palvelusetelistä kuvaa toteutuksen, jossa palvelut tuotetaan tehokkaammin, palveluiden laatu on parempaa, jonot purettu ja asiakkaista kilpailee useita yrityksiä, joiden synty on lisännyt työllisyyttä kunnissa. Lisäksi kuntalaisilla on suuremmat mahdollisuudet valita käyttämänsä palvelut. Palvelusetelipainajaisessa kunta on sijoittanut palvelusetelin käyttöönottoon paljon, mutta todellista kilpailua ei ole syntynyt. Palveluiden laatu on samalla tasolla kuin ennen, mutta oman tuotannon ja yksityisen tuotannon ylläpito sekä palvelusetelin hallinnolliset kustannukset ylittävät moninkertaisesti setelistä saatavat hyödyt. Tutkimuksen johtopäätös on, että palvelusetelin käyttöönotto ei lisäänny niin kauan kuin painajainen näyttää todennäköisemmältä kuin päiväuni. Tilanne säilyy niin kauan kuin palveluissa ei ole aitoa kilpailua, kuntien resurssit ja vaikutusmahdollisuudet säilyvät samoina. Jos palvelusetelin käyttöönottoa halutaan lisätä, on kasvatettava toteuttavan yksikön kokoa tai lisättävä ylemmän tason koordinointia ja rahoitusta. Kuntien vaihtelevat käytännöt palvelusetelin käyttöönotossa, puutteelliset resurssit ja osaaminen eivät edistä palvelusetelin laajaa toteutusta eivätkä toteutuksen onnistumismahdollisuuksia.
-
(2021)Suomen valtiosääntöön lisättiin useita sosiaalisia perusoikeuksia vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten yhtä näistä, perustuslain 19.3 §:n terveyspalveluiden turvaamisvelvoitetta, tulkitaan lainsäätämisvaiheessa. 2010-luvun sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistusten eduskuntakäsittelyssä säännös on noussut keskiöön. Syntynyttä tulkintakäytäntöä ei ole aiemmin tutkittu. Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on turvattu terveyteen liittyviä oikeuksia. Perustuslain 19.3 §:n terveyspalveluiden turvaamisvelvoitteen juuret ovat vahvemmin suomalaisessa hyvinvointivaltiossa kuin ihmisoikeuksissa. Vaikkei Suomen voitaisi todeta loukanneen sopimusvelvoitteitaan, sopimusten tulkintakäytännöstä voidaan silti hakea yleisiä periaatteita siitä, miten terveydenhuolto tulee järjestää. Perustuslain 19.3 §:n sisältämä turvaamisvelvoite ei tehokkaasti velvoita lainsäädäntövallan käyttäjää antamaan perusoikeutta toteuttavaa lainsäädäntöä, mutta vaikuttaa tällaisen lainsäädännön sisältöön. Perusoikeus edellyttää terveydenhuollon lainsäädäntöä, mutta tuo lainsäädäntö ei tule sillä tavoin perusoikeuden osaksi, että perusoikeus estäisi sen muuttamisen. Turvaamisvelvoitteen, toimeksiantovaikutuksen ja sääntelyvarauksen kehittely on jäänyt suomalaisessa valtiosääntöoikeudellisessa tutkimuksessa vähäiseksi. Sosiaalisten perusoikeuksien rajoittamista on käsitelty kirjallisuudessa heikennyskieltovaikutuksen kautta, mutta perustuslakivaliokunnan heikennyksiä koskeva käytäntö on hajanaista. Heikennyskieltodoktriini ei näyttäisi kovin hyvin soveltuvan terveyspalveluiden turvaamisvelvoitetta toteuttavan lainsäädännön arviointiin. Terveyspalveluiden erityispiirre on lääketieteellisen asiantuntemuksen itsenäisyys, jonka vuoksi hoitopäätöksiä ei pidetä hallintopäätöksinä, vaikka kyse on perusoikeuksien toteuttamisesta. Tämä rajoittaa lainsäätäjän liikkumavaraa: terveydenhuollon lainsäädäntö ei saa estää yksilöllistä lääketieteellistä arviota ja päätöstä potilaan hoidosta. Ihmisoikeussopimusten valvontakäytännössä huomiota on kiinnitetty terveydenhuoltopalveluiden saatavuuteen ja laatuun. Perustuslakivaliokunnan perustuslain 19.3 §:ää koskevassa käytännössä palveluiden laatu on jäänyt vähälle huomiolle. Sen sijaan valiokunta on asettanut palveluiden alueellisesti ja taloudellisesti yhdenvertaista saatavuutta koskevia vaatimuksia. Alueellinen yhdenvertaisuus on toiminut periaatteena, jota on punnittu vasten alueellisia eroja korostavia näkökohtia, erityisesti kunnallista itsehallintoa. Taloudellisen yhdenvertaisuuden minimivaatimuksena on ollut, etteivät palvelusta käyttäjälle aiheutuvat kustannukset saa siirtää palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin. Tämän ohella taloudellinen yhdenvertaisuus on toiminut periaatteena, jonka mukaan maksukyvyn vaikutus palveluiden saatavuuteen ja laatuun tulisi minimoida. Perustuslakivaliokunta ei ole edellyttänyt terveyspalveluiden ulottamista yhdenvertaisesti kaikkiin maassa oleskeleviin, vaan muun kuin perustuslain 19.1 §:ää toteuttavan kiireellisen hoidon edellytykseksi on voitu asettaa laillinen ja vakituinen maassa asuminen tai työskentely. Perustuslain 19.3 §:stä on johdettavissa vaatimuksia terveydenhuoltojärjestelmän rakenteelle. Rakenteeseen ei saa sisältyä merkittäviä riskejä, jotka vaarantaisivat perusoikeuden toteutumisen. Perustuslakivaliokunta on viime aikoina tiukentanut suhtautumistaan terveyspalveluiden yksityistämiseen ja voidaan puoltaa tulkintaa, jonka mukaan julkisten toimijoiden tulisi tuottaa suurin osa terveydenhuollon palveluista. Perustuslakivaliokunnan terveyspalveluiden turvaamisvelvoitetta koskeva käytäntö ilmentää oikeuden hyvinvointivaltiollista paradigmaa ja irtaantumista valtiosääntöisestä managerialismista.
-
(2023)Kuluttajille tarjottavien yksityisten terveyspalveluiden markkinointiin sovelletaan kuluttajansuojalain (38/1978, KSL) 2 luvun (561/2008) markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa koskevaa sääntelyä. Kuluttajansuojalain markkinointisääntely perustuu yleislauseketyyppisille säännöksille, joiden sisältö ja soveltumisalan rajat täsmentyvät vähitellen muodostuvassa soveltamiskäytännössä. Lain 2 luvun 1 §:n mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Tämän lainopillisen tutkielman tavoitteena on selvittää terveyspalveluiden markkinointisääntelyn sisällöllisiä rajoja eli sitä, minkälainen terveyspalveluiden markkinointi on kuluttajansuojalain tarkoittamalla tavalla hyvän tavan vastaista tai kuluttajien kannalta sopimatonta. Edellä mainitussa tarkoituksessa tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, minkälaisesta hyödykkeestä terveyspalvelussa on kysymys. Kuluttajille tarjottaviin terveyspalveluihin liittyy erityispiirteitä, jotka erottavat ne muista kulutushyödykkeistä. Nämä erityispiirteet tulee ottaa huomioon myös silloin, kun arvioidaan terveyspalveluiden markkinoinnin lainmukaisuutta. Tutkielmassa käytetään tutkittavan aiheen havainnollistamiseksi Helsingin Sanomista kerättyä terveyspalveluiden sanomalehtimainontaa koskevaa aineistoa. Aineisto koostuu 1.7.–30.11.2015 sekä 1.7.–30.11.2022 välisinä ajanjaksoina Helsingin Sanomissa julkaistuista terveyspalvelumainoksista. Vastauksen saamiseksi tutkitaan terveyspalveluiden markkinointiin sovellettavaa kuluttajansuojalainsäädäntöä ja siihen perustuvaa markkinaoikeuden ja sen edeltäjän markkinatuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytäntöä. Oikeudellisen sääntelyn lisäksi tarkastellaan terveyspalveluiden markkinointia koskevaa itsesääntelyä, joka on tarkoitettu täydentämään lainsäädäntöä. Tältä osin tarkastelu painottuu Keskuskauppakamarin yhteydessä toimivan markkinoinnin itsesääntelytoimielimen mainonnan eettisen neuvoston terveyspalveluiden markkinointia koskevaan lausuntokäytäntöön. Neuvosto antaa lausuntoja siitä, onko markkinointimenettely hyvän tavan vastaista. Lausuntojen ratkaisuperustana ovat kansainvälisen kauppakamarin markkinointisäännöt sekä neuvoston omat hyvää markkinointitapaa koskevat periaatteet. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Suomen Lääkäriliitto ry:n lääkäreitä ja lääkärinpalveluja koskevia markkinointiohjeita, jotka ovat osa toimialan yksityiskohtaisempaa itsesääntelyä. Lääkäriliiton markkinointiohjeilla on keskeinen rooli, kun arvioidaan sitä, minkälaista terveyspalveluiden markkinointia on pidettävä KSL 2 luvun 3 §:n tarkoittamana sopimattomana menettelynä. Ratkaisukäytäntöä tutkimalla voidaan havaita, että kuluttajansuojalain vastaista markkinointia on ilmennyt silmälääkäri-, hammaslääkäri- ja plastiikkakirurgisten palveluiden markkinoinnissa. Kuluttajansuojalain vastaisessa markkinoinnissa on ollut pääsääntöisesti kysymys lain tarkoittamasta sopimattomasta menettelystä, jolla tarkoitetaan epäasiallista vaikuttamista kuluttajien kulutushyödykettä koskevaan päätöksentekoon. Ongelmia ovat aiheuttaneet markkinoinnissa annetut totuudenvastaiset ja harhaanjohtavat tiedot sekä markkinoissa käytetyt lisäedut ja sattumanvaraiset edut. Sen sijaan terveyspalveluiden yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen vastainen markkinointi eli hyvän tavan vastainen markkinointi on tullut kysymykseen vain harvoin. Poikkeuksena tähän on alaikäisille kohdistettu plastiikkakirurgisten palveluiden markkinointi, jota voidaan arvioida KSL 2 luvun 2 §:n tarkoittamana hyvän tavan vastaisena markkinointina, mutta myös luvun 3 §:n tarkoittamana sopimattomana menettelynä.
-
(2014)The aim of this Master's Thesis was to assess experiences of access to medications and follow up services. The aspects studied were: access to medications from the public's perspective, also in relation to availability of follow-up services and support for self-management in long-term medications, and difficulty to buy necessary medicines due to economic reasons. The respondents were also asked to identify needs for developing new customer-oriented services for follow up of treatments. The data were collected during December 2013 and January 2014 by an email survey to those registered in the loyal customer program of University Pharmacy. The data were analyzed by using the statistical programme SPSS. Responses to open-ended questions were analyzed (a preliminary analysis). Respondents' age, gender, area of residency and financial situation were used as background variables. 606 responses were received (84% women, 16% men). The mean age of the respondents was 53.5 years and 91% had at least one disease or symptom diagnosed by a doctor. Almost all (93%) used some medicine or vitamin product. Eleven percent of the respondents reported that they had not been able to purchase a medicine they needed due to poor personal financial situation. A majority (85%) of the respondents perceived their health status as good. The average number of visits at the doctor during a one year period was 5.5. About 22 % of the respondents reported that they were not able to get an appointment when they needed it. About half of the respondents had regular health controls by a doctor. The respondents indicated a wish that getting the appointment regularly should be easier and that there should be time to have a holistic discussion on one's care. About half had a personal doctor and 42% had a medication card. The most common ways to self-monitor one's care were by observing general health status, measuring blood pressure and weight. Almost two-thirds (63%) discussed the monitoring results with their doctor. Many respondents reported in the open comments that they did not have instructions for self-monitoring and there was no healthcare provider to share the results with. The respondents wanted have more information concerning the reasons to use medicines, and the benefits of a long-term medicine use. They also wanted to know more about adverse effects and interactions, as well as about non-pharmacological treatment options. The prescriptions were most commonly renewed at the doctor's office (47%).The respondents also expressed a wish to have more options to contact their healthcare providers, e.g., though electronic services (online doctor, email counselling). There are limitations in the Finnish health care system from the medication management's perspective. Aspects needing improvement include access to regular controls and follow-up services, having more options to contact healthcare providers, also through electronic services, having better access to information on diseases and medication, and finally, improve caring for people's health concerns in a holistic way.
Now showing items 1-8 of 8