Browsing by Subject "terveysviestintä"

Yksi vuoden 2009 suurimpia mediailmiöitä oli H1N1-viruksen aiheuttama sikainfluenssapandemia. Meksikosta huhtikuussa 2009 maailmalle levinnyt influenssavirus virisi muutamassa kuukaudessa mittavan kansallisen ja kansainvälisen mediahuomion saattelemana paikallisesta epidemiasta maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Lopulta neljätoista kuukautta kestäneen pandemiaajanjakson aikana influenssavirus heijastui suomalaiseen yhteiskuntaan sekä välittömästi että välillisesti median kautta lukemattomin eri tavoin, joista kymmenet tuhannet sairaustapaukset ja 44 kuolemantapausta olivat vain jäävuoren huippu. Tutkimuksen tavoite on tehdä näkyväksi miten ja minkälaiseksi Helsingin Sanomien sikainfluenssauutiskuvat konstruoivat laajan ja moninaisia vaikutuksia omanneen yhteiskunnallispoliittisen ilmiön. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta: todellisuus muodostuu sosiaalisissa määrittelyprosesseissa, joista yhä suurempi osa pohjautuu välittömän kokemuksellisuuden sijaan mediarepresentaatioihin. Median uutisointi vaikuttaa siis paitsi arkitodellisuutemme rakentumiseen myös yhteiskunnallisten ilmiöiden käsittelyyn ja ratkaisuun sekä konkreettisemmalla tasolla esimerkiksi terveydenhuollon piirissä noudatettuihin käytänteisiin ja priorisointeihin. Sikainfluenssauutisoinnin yhteiskunnallispoliittisen merkittävyyden vuoksi sitä on myös syytä tutkia yhteiskunta- ja viestintätieteellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisen konstruktivismin, semiotiikan ja myytti-käsitteen varaan. Postmoderneissa mediatodellisuuden kuvauksissa mediarepresentaatioiden ja todellisuuden välisen suhteen on koettu muuttuneen entistä ohuemmaksi, mihin viittaavat teoreettiset näkemykset esimerkiksi yhteiskuntien medialisoitumisesta ja Jean Baudrillardin hypertodellisuudesta. Kärjistetysti ilmaistuna uutisrepresentaatioon vaikuttaa korostuneesti ilmiön muoto todellisuuden tapahtumien ja sisällön sijaan. Edellä mainituista näkökulmista kumpuaa tutkimuksen tavoite tutkia uutiskuvien pintarakenteen lisäksi niiden kulttuurista muotoa myytti-käsitteen avulla. Roland Barthesin mukaan myytti on kertomus, jonka avulla kulttuuri jäsentää ajatteluamme, mutta samalla esittää pikkuporvarillisen kulttuurin naturalistisena olemisen tilana. Demystifioimalla kulttuurisidonnaisesti värittynyt representaatio on mahdollista tehdä näkyväksi myyttien salatun historian ja niiden yhteiskunnallispoliittisen toiminnan vaikutus sikainfluenssauutiskuvien taustalla. Tutkimusaineisto on pandemia-ajanjaksona Helsingin Sanomissa julkaistut sikainfluenssaa käsitelleet uutiskuvat välittömine tekstuaalisine konteksteineen (N=73). Tutkimuksen metodologia on kaksivaiheinen: Ensiksi sisällönanalyysin avulla luokiteltiin tutkimusaineisto ensisijaisen kuva-aiheen mukaan luokiksi ja ryhmiksi. Toisessa vaiheessa yleisimpiä ja merkityksellisimpiä kuvateemoja analysoitiin semioottisen analyysin avulla tavoitteena myyttien nimeäminen ja niiden historian näkyväksi tekeminen. Tutkimusaineiston yleisin kuva-aihe on resurssipulan uhka (15 uutiskuvaa). Representaatiot potilaista ja terveydenhuollon asiakkaista joko jonottamassa tai odottamassa hoitoa sisältävät implisiittisesti viestin hoidon tai rokotteen riittämättömyydestä kaikille tarvitseville. Valtaosassa tutkimusaineiston uutiskuvissa (38 uutiskuvaa) biolääketieteellinen eetos ja näkökulma korostuvat jättäen marginaalin yksilön kokemuksellisen ulottuvuuden ja taudin potemuksen. Kokonaan uutiskuvastosta jää uupumaan ilmiön konstruointi poliittisesta näkökulmasta. Uutiskuvien hallitseva myyttinen perustarina jäsentää yhteiskuntaa jatkuvasti kehityksen tilassa olevana järjestelmänä, joka (biolääke)tieteen kumulatiivisen luonteen vuoksi on alati vastustuskykyisempi luonnon ilmiöitä vastaan. Edistysmyytille jännitteen luo sen binaarinen vastakohtapari yhteiskunnan pysähtyneisyydestä ja rappiosta. Tutkimusaineiston uutiskuvat sisältävät myös edistysmyytille vaihtoehtoisia joskin alisteisia näkemyksiä. Esimerkiksi viidesti uutiskuvissa toistunut kuvateema äidistä lapsineen arkisissa askareissa korosti äidin roolia ja velvollisuuksia yhteiskunnallisen ilmiön ratkaisussa.

Joukkotiedotusvälineissä julkaistuilla ruoka- ja ravitsemusaiheisilla viesteillä on vaikutusta ruoankäyttöön ja siten myös ravintoaineiden saantiin ja kansanravitsemukseen. Joukkotiedotusvälineitä voidaan käyttää ravitsemusvalistuksen välineinä. Suuri osa ravitsemusuutisoinnista on kuitenkin yksipuolista tai jopa sensaatiohakuista. Sirpaleinen, yksittäisiä tutkimustuloksia korostava uutisointi hämärtää kuluttajien näkemyksiä terveellisestä ruokavaliosta. 1900-luvun aikana suomalainen yhteiskunta kehittyi voimakkaasti, mikä heijastui myös ruoankulutukseen. Elintarvikevalikoima kasvoi, kansanravitsemusongelmat muuttuivat ja tieto ravintoaineiden vaikutuksista terveyteen lisääntyi. Kaupan ja sen asiakaslehtien rooli kansanterveystyössä mainittiin kansanterveyden edistämiseksi laadituissa toimenpideohjelmissa. Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on, minkälaista ravitsemustietoa Yhteishyvä-lehdessä julkaistiin 1900-luvun jälkipuolen Suomessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia ravintoaineaiheisia kirjoituksia Yhteishyvä-lehdessä on julkaistu vuosina 1955–2000. Kiinnostuksen kohteena oli, kuinka ravintoaineiden käsittely on muuttunut ja minkälaisia ilmiöitä kirjoittelun taustalta voidaan tunnistaa. Työssä tarkasteltiin myös, kuinka kaupan tekemä ravitsemusvalistustyö näkyy Yhteishyvässä. Tutkimuksen aineisto koostui vuosien 1955-2000 Yhteishyvä-lehdistä. Lähempään tarkasteluun valittiin joka viidennen vuoden lehdet ja näistä vuosikerroista tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuun numerot (n=107). Lehdistä kerättiin kaikki tekstit, joissa mainittiin jokin ravintoaine. Aineisto analysointiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Ravintoaineaiheisista viesteistä muodostettiin pelkistettyjä ilmauksia (n=398). Ilmaukset luokiteltiin samankaltaisuuden perusteella neljään pääluokkaan. Analyysissä muodostetut pääluokat olivat ravintoaineiden lähteet, ravintoaineiden vaikutukset elimistön toimintoihin ja yleiseen hyvinvointiin, ravintoaineiden yhteydet kansanravitsemusongelmiin sekä keinot kansanravitsemuksen parantamiseksi. Kirjoitusten sisällöissä erottui kullekin ajalle tyypillisiä piirteitä, jotka heijastelivat yhteiskunnan muuttumista. Ravintoaineaiheisten kirjoitusten määrä lisääntyi tutkimusjakson loppua kohden. Erityisesti ravitsemustiedon lisääntyminen ja tarkentuminen sekä ravintoaineperusteisen ajattelun yleistyminen näkyivät kirjoituksissa. Valistuksellista materiaalia oli aineistossa vain vähän. Tämä tutkimus avaa taustoja nykytilanteelle, jossa monet kuluttajat kokevat hämmennystä ravitsemustiedon äärellä. Ravitsemusuutisoinnissa käsitellään usein yksittäisiä tutkimustuloksia ja ravintoaineita. Terveyden edistämistyössä korostetaan nykyään ruokavalion kokonaisuuden merkitystä. Myös mediavälitteisessä terveysviestinnässä tulisi panostaa aiheiden taustoittamiseen ja kontekstointiin. Kaupan tekemän ravitsemusvalistustyön arvioimiseksi kattavasti tarvitaan lisää tutkimusta.