Browsing by Subject "testamentin tulkinta"

Tutkielmassa käsitellään motiivierehdystä Suomen testamenttioikeudessa kolmen tutkimuskysymyksen kautta. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä tarkastellaan motiivierehdyksen määrittelyä ja ominaispiirteitä. Motiivierehdystä verrataan kahteen muuhun testamenttioikeuden erehdystyyppiin, ilmaisuerehdykseen ja rauenneiden edellytysten tilanteeseen, ja eritellään erehdystyyppien tunnistamiseen ja erottamiseen liittyviä haasteita. Toisena tutkimuskysymyksenä käsitellään motiivierehdyksen vaikutusta testamentin toimeenpanon kannalta testamentin moiteprosessissa, testamentin tulkinnassa ja testamentin saajien välisessä riidassa. Kolmantena tutkimuskysymyksenä selvitetään testamenttioikeuden motiivierehdyssääntelyn laajempaa teoreettista kontekstia varallisuusoikeudellisiin erehdysoppeihin ja erityisesti tahtoteoriaan verraten, ja hahmotellaan testamenttioikeudellista erehdysoppia. Johtopäätöksissä analysoidaan tutkimuksen tuloksia ja esitetään ratkaisuehdotuksia havaittuihin oikeudellisiin ongelmiin. Työn metodi on kahden ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta käytännöllinen lainoppi, kolmannen osalta teoreettinen lainoppi. Motiivierehdys on säännelty perintökaaren 13:1:ssä, ja kuvataan erehdykseksi, joka on määräävästi vaikuttanut testamentin tekijän tahtoon. Kyse on testamentin tekijän tahdonmuodostusprosessissa tapahtuneesta virheestä: testamentin tekijällä on ollut virheellinen mielikuva testamentintekotahdon kannalta olennaisesta seikasta ja tämä seikka on vaikuttanut testamenttimääräyksen sisältöön siten, ettei lopputulos vastaa sitä, mitä testamentin tekijä olisi määrännyt, jos hän ei olisi erehtynyt. Motiivierehdys eroaa ilmaisuerehdyksestä siten, että ilmaisuerehdyksessä on kyse tahdon ilmaisemisessa tapahtuneesta häiriöstä, mutta itse tahdonmuodostumisprosessi on virheetön. Motiivierehdys eroaa rauenneiden erehdysten tilanteesta erehdyksen ajallisen kohdistumisen suhteen: rauenneet edellytykset koskevat tulevaisuuden tapahtumien virheellistä ennakointia, kun taas motiivierehdykset testamentin tekohetken aikaisia tai sitä edeltäviä seikkoja. Määritelmien osalta eri erehdykset on helppo tunnistaa, mutta käytännön tilanteissa niiden erotteleminen voi olla hankalaa tai mahdotonta. Ratkaisu siitä, mikä erehdyksistä on kyseessä, voi riippua tilanteen tulkitsijasta. Motiivierehdys on säädetty testamentin moiteperusteeksi. Moiteprosessissa keskeistä on näyttää motiivierehdyksen olennaisuus: motiivierehdyksen tulee olla vaikuttanut siten, että testamentin tekijä on antanut eri sisältöisen testamenttimääräyksen, kuin hän olisi ilman erehdystä antanut. Motiivierehdyksen näyttämisen kannalta keskeistä on todistelu siitä, mikä on ollut testamentin tekijän käsitys erehdyksen kohteena olevasta seikasta. Jos testamentin tekijä tulee myöhemmin tietoiseksi motiivierehdyksestään, voi hänen toimillaan testamentin muuttamisesta tai ennalleen jättämisestä olla ratkaiseva merkitys. Motiivierehdys voi vaikuttaa testamentin tulkinnassa erityisesti silloin, jos testamenttia ei ole moitittu esimerkiksi moiteajan umpeen kulumisen vuoksi. Tällaisen tilanteen varalta ei ole lainsäännöksiä eikä korkeimman oikeuden ratkaisuja. Ruotsalaisissa perintökaaren esitöissä motiivierehdysten tulkinnalliseen korjaamiseen on suhtauduttu kielteisesti, mutta Ruotsin korkein oikeus on omaksunut päinvastaisen linjan ja ratkaissut useita motiivierehdystapauksia testamentin tulkintakysymyksinä. Samoin ruotsalaisessa oikeuskirjallisuudessa on yleisesti katsottu motiivierehdykset testamentin tulkintaongelmiksi ja rauenneiden edellytysten erityistapauksiksi. Tutkielmassa puolletaan ruotsalaisen ratkaisutavan omaksumista myös Suomen oikeudessa huomioon ottaen tiukahkot kriteerit testamentin tekijän tahdon selvittämisasteesta ja sanarajaperiaatteen noudattamisesta. Testamenttioikeudessa on katsottu testamenttien oikeudellisen sitovuuden perustuvan testamentin tekijän tahtoon, ja viitattu tältä osin yleisen varallisuusoikeuden tahtoteoriaan. Tahtoteorian erehdysoppi kuitenkin poikkeaa testamenttioikeudessa tehdyistä ratkaisuista erityisesti sen osalta, että testamenttioikeudessa motiivierehdys on testamentin pätemättömyysperuste, mutta yleisessä varallisuusoikeudessa motiivierehdys on lähtökohtaisesti vaikutukseton, elleivät oikeustoimilain kunnianvastaista ja arvotonta menettelyä koskevat tunnusmerkit täyty. Tutkielmassa todetaan testamenttien sitovuuden perustuvan varallisuusoikeudellisesta tahtoteoriasta eroavaan tahdon määrittelyyn: testamenttioikeudessa sitovuuden perustana on testamentin tekijän oikeiden tietojen pohjalta vapaasti muodostama tahto. Johtopäätöksenä todetaan kirjoittajan kantana, että koska motiivierehdys muistuttaa erittäin läheisesti rauenneita edellytyksiä ja ilmaisuerehdystä sekä ilmenemisessään käytännön oikeuselämässä että teoreettiselta kannalta katsottuna, olisi syytä harkita kaikkien testamentin erehdyslajien katsomista testamentin tulkintakysymyksiksi.

Testamentilla tekijä määrää omaisuudestaan kuoleman varalle. Testamentin tekijä saattaa olettaa, että testamentin tekoaikana vallitsevat olosuhteet säilyvät samanlaisina hänen kuolemaansa asti tai, että olosuhteet muuttuvat tietyllä tavalla. Olosuhteet voivat kuitenkin testamentin teon jälkeen muuttua tavalla, johon testaattori ei ole osannut varautua, eikä testamentti tämän vuoksi enää vastaa tekijänsä tahtoa. Tällöin puhutaan testamentin rauenneista edellytyksistä tai toisin sanoen erehtymisestä vastaisten tapahtumien suhteen. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin selvittää, mitä rauenneet edellytykset ovat. Lisäksi pyritään systematisoimaan rauenneiden edellytysten paikkaa oikeusjärjestelmässä. Määrittelyn yhteydessä tehdään rajanvetoa testamentin rauenneiden edellytysten, motiivierehdyksen ja ilmaisuerehdyksen välillä, mikä myös korostaa rauenneita edellytyksiä omana erehdystyyppinään. Toiseksi tutkitaan, miten laissa säännellyt rauenneiden edellytysten tapaukset eroavat laissa sääntelemättömistä tilanteista. Niistä on löydettävissä myös yhteisiä piirteitä, joista tärkein koskee olosuhteiden muutosta. Kolmanneksi tutkitaan, kuinka testamenttia tulkitaan rauenneiden edellytysten tilanteissa käytännössä. Tulkitsijana voi toimia niin tuomioistuin, pesänselvittäjä ja -jakaja kuin myös kuolinpesän yhteishallinto. Kun tutkitaan tuomioistuinten roolia testamentin tulkitsijana, keskiöön nousee testamentin tulkintakanne. Lain tulkintaohjeiden voidaan havaita koskevan hyvin yksityiskohtaisia tilanteita ja siksi kutakin tulkintaohjetta on tutkittava erikseen. Tulkintaohjeista voidaan poiketa, mikäli testamentin tekijäntahdosta on saatavissa riittävä selvitys, mutta tulkintaohjeilla on silti olennainen merkitys. Sääntelemättömiä rauenneiden edellytysten tapauksia voidaan havainnollistaa jaottelemalla ne neljään tyyppitilanteeseen: 1) omaisuuden arvonmuutokseen liittyvät tilanteet, 2) omaisuuden erilaisiin omistus- ja hallintamuotoihin perustuvat tilanteet, 3) säätiön perustamiseen liittyvät tilanteet ja 4) muut rauenneiden edellytysten tilanteet. Testamentin tulkinnassa tärkeimmäksi kaikissa tapauksissa voidaan havaita nousevan testamentin tekijän otaksuttava tahto. Näin on riippumatta siitä, koskeeko jokin lain tulkintaohje kyseistä tapausta vai lukeutuuko tilanne sääntelemättömien rauenneiden edellytysten joukkoon.