Browsing by Subject "tilusrakenne"

Suomen maatalouden rakenne muuttuu vuodesta toiseen: pääosin pieniä ja heikon kannattavuuden omaavia tiloja lopettaa tuotannon keskimäärin kolme päivässä ja suuret yli 75 hehtaarin tilat laajentavat toimintaansa. Kannattavuutta pyritään parantamaan tehokkuuden kasvattamisen, viljelymenetelmien kehittämisen sekä lisäpellon hankinnan avulla, jolloin päästään alempiin yksikkökustannuksiin. Viljelyalan kasvattamiseen ja viljelymenetelmien kehittämiseen liittyy myös ongelmia. Joista merkittävimpänä on se, että suurten ja kalliiden koneiden sekä työajan säästön tuomat hyödyt pienenevät, jos viljellään pieniä ja kaukana sijaitsevia peltolohkoja. Keskimääräisissä kustannuslaskelmissa ei huomioida eroja peltolohkoalueen koossa, lohkokoissa eikä etäisyyksissä tilakeskukseen tai kuivurille. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on selvittää lohkokohtaisesti laskemalla, kuinka peltolohkojen pinta-ala vaikuttavat peltotöiden työsaavuuksiin ja -kustannuksiin. Viljankuljetukseen ja siirtoajoihin kuluvat ajat ja kustannukset lasketaan myös lohkokohtaisesti. Tutkimuksessa lasketaan kustannuslaskelmat myös kuorma-autoille ja täysperävaunuyhdistelmälle sekä selvitään, kuinka paljon niillä voidaan tehostaa viljankuljetuksia. Peltotöiden kustannukset kasvavat nousevasti peltolohkojen pienentyessä, koska päistekäännöksien määrä suhteessa pinta-alaan kasvaa. Peltotyövaiheiden siirtoajojen hehtaarikohtaiseen kustannukseen vaikuttaa peltolohkojen etäisyys, mutta sitäkin enemmän peltolohkoalueen kokonaispinta-ala, koska siirtoajojen kustannukset jaetaan tutkimuksessa tasaisesti lohkoalueen hehtaarien kesken. Viljan kuljetuskustannuksiin vaikuttavat satotaso hehtaarilla, etäisyys kuivaamolle sekä käytettävä kuljetusmuoto. Kuorma-autoilla ja täysperävaunuyhdistelmillä on korkeiden kuljetuskapasiteettien ansiosta mahdollisuus alentaa kuljetuskustannuksia sekä kuljetuksiin kuluvaan aikaa.