Browsing by Subject "toimitusvarmuus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2016)Viimeaikaiset muutokset, kuten talouden epävarmuus ja kiristynyt hintakilpailu, ovat vaatineet kaupan alan etsimään kustannussäästöjä ja toisaalta testanneet sen sopeutumiskykyä. Tehokkaalla ja tarkalla kysynnän ennustamisella päivittäistavarakauppa voi esimerkiksi säästää varastointikuluissa ja taata asiakastyytyväisyyden tiukassa kilpailutilanteessa. Kysynnän ennustamisen optimointi on oleellista, jotta toimitusketjun kustannukset pysyisivät mahdollisimman pieninä. Kaupan alalla on herätty siihen, että tehokkaaseen kysynnän ennustamiseen tarvitaan saumatonta yhteistyötä tavarantoimittajien kanssa. Tutkimuksessa kysyttiin, miten toimivaa ennusteyhteistyö on tällä hetkellä, ja miten yhteistyötä voitaisiin parantaa tulevaisuudessa. Toisaalta haluttiin selvittää, takaako syventynyt ennusteyhteistyö tavarantoimittajan paremman toimitusvarmuuden. Ja lopuksi pohdittiin, mitkä tekijät vaikuttavat ennusteyhteistyön onnistumiseen. Tämän pro gradun tutkimusote on kvantitatiivinen. Kysely lähetettiin sähköisesti suuren kotimaisen tukkukaupan tavarantoimittajille kesäkuussa 2015. Vastauksia saatiin 58 kappaletta. Tuloksia analysoitaessa huomattiin, että kehittämistä riittää erityisesti tavarantoimittajien informoinnissa, vastavuoroisen tiedonkulun parantamisessa ja toisaalta tietojen vaihdon ajoituksessa. Näiden samojen asioiden todettiin myös vaikuttavan suuresti ennusteyhteistyön onnistumiseen tietojen vaihdon vaivattomuuden ohella. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää, tuottaako ennusteyhteistyö oikeasti konkreettisia hyötyjä toimitusketjulle. Indikaattorina käytettiin esimerkiksi toimittajan toimitusvarmuutta. Toimitusvarmuus mittaa, miten hyvin tavarantoimittaja on pystynyt toimittamaan tilatut tuotteet. Syvemmän yhteistyösuhteen ei todettu takaavan parempaa toimitusvarmuutta. Tavarantoimittajat olivat kuitenkin lähes yksimielisiä, että ennusteyhteistyöllä on suuri tai erittäin merkittävä vaikutus yrityksen toimintaan ja tulokseen.
-
(2023)Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti parrasvaloihin pitkään kyteneet heikkoudet eurooppalaisessa puolustuskyvykkyydessä. Budjettileikkauksista, päällekkäisyyksistä ja yleisestä tehottomuudesta kärsinyt eurooppalainen puolustus on muodostunut heterogeeniseksi ja osiensa summaa heikommaksi kokonaisuudeksi. EU:n pyrkimys kehittää vapaalle kilpailulle perustuvia yhteiseurooppalaisia puolustusmarkkinoita on nojannut vuodesta 2011 lähtien puolustus- ja turvallisuushankintoja säätelevään ”PUTU-direktiiviin” 2009/81/EY, jonka soveltamista jäsenvaltiot ovat kuitenkin tehokkaasti kiertäneet vetoamalla perussopimusten määräykset ohittavaan SEUT 346 artiklan turvallisuuspoikkeukseen. Tutkielmassa analysoidaankin lainopillisesti ja sisämarkkinaintegraation teleologiset tavoitteet huomioiden EU:n puolustusmateriaalimarkkinoiden sisäistä jännitettä selvittämällä SEUT 346 artiklan soveltamisalaa puolustushankinnoissa. Tutkielman alussa SEUT 346 artiklan tulkintataustaa pohjustetaan perehtymällä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden oikeuttamisperusteisiin sisämarkkinoilla. EUT:n tulkintalinjan kehitystä jatketaan analysoimalla SEUT 346 artiklan rajallinen oikeuskäytäntö, jonka jälkeen kriittinen huomio kiinnitetään PUTU-direktiivin relevantteihin säännöksiin sekä erityisesti sen puutteisiin suomalaisen huoltovarmuusajattelun näkökulmasta. Lopuksi analyysi tuodaan menneisyydestä nykyisyyteen ja teoriasta käytäntöön käsittelemällä Puolustusvoimien strategisia suorituskykyhankkeita SEUT 346 artiklan soveltamiskäytännön näkökulmasta. Tutkielman johtopäätöksenä SEUT 346 artiklan soveltamisala todetaan de jure varsin suppeaksi, mutta jäsenvaltiot voivat de facto vedota siihen yhä jatkuvalla menestyksellä. EUT:n voidaankin olettaa puuttuvan ainoastaan jäsenvaltioiden selkeästi suhteettomiin toimenpiteisiin, mistä syystä PUTU-direktiivin vaikutus yhteiseurooppalaisten puolustusmarkkinoiden avaamisessa on jäänyt torsoksi. PUTU-direktiivin epäonnistuminen sekä SEUT 346 artiklan kestosuosio on moderni ilmentymä Euroopassa vuosikymmeniä kuiskitun puolustusintegraation perusongelmasta, jossa omien kansalaistensa turvallisuuden priorisoivat jäsenvaltiot eivät ole valmiita tätä perusvelvoitetta uhkaaville integraatiomyönnytyksille. Ilman epätodennäköistä vastuunvaihtoa kansallisen turvallisuuden järjestämisvelvoitteessa jäsenvaltioiden ja hypoteettisen EU-liittovaltion välillä SEUT 346 artiklan rooli puolustushankinnoissa tulee pysymään siis olennaisena myös tulevaisuudessa.
Now showing items 1-2 of 2