Browsing by Subject "toisen äänen käyttö"

Tämä tutkielma on keskustelunanalyyttinen tutkimus, jossa tarkastelen kahdeksanvuotiaiden poikien keskinäistä vapaata vuorovaikutusta. Tutkin työssäni sitä, miten lasten vuorovaikutuksessa näkyy sisäinen puhe, toisen äänen käyttö ja ei-kielellinen ääntely. Tutkielmani aineisto koostuu kahdessa eri leikkitilanteessa tallennetuista videonauhoituksista, jotka olen litteroinut noudattaen keskustelunanalyyttistä litterointitapaa. Leikkitilanteissa informanttini, kaksikielinen Eino (suomi ja englanti) ja yksikielinen Niilo (suomi), pelaavat Uno-pelikorteilla ja leikkivät Legoilla. Videot ovat osa laajempaa aineistoa, jonka keräsin etnografisella otteella lasten ollessa noin kahdeksanvuotiaita. Sovellan tutkimuksessani keskustelunanalyysin metodia ja käytän lähinnä kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkielmaani kuuluu sisäisen puheen, toisen äänen käytön ja ei-kielellisen äänellisen viestinnän parissa aiemmin tehdyn tutkimuksen tarkastelua. Luon lisäksi laajan katsauksen viime aikoina tehtyyn lasten vuorovaikutuksen tutkimukseen. Tarkastelen omaa aineistoani ja omia tutkimuskysymyksiäni tätä viitekehystä vasten. Haen aineistoani analysoimalla vastausta seuraaviin kysymyksiin. Ensinnäkin olen kiinnostunut siitä, minkälainen puhe on tulkittavissa sisäiseksi puheeksi ja missä tilanteissa sitä lasten keskusteluissa esiintyy. Toiseksi tutkin sitä, miten toisen äänellä puhuminen lasten keskinäisessä vapaassa vuorovaikutuksessa ilmenee ja mikä on sen funktio. Kolmanneksi haluan selvittää, mitä kaikkea ei-kielellistä ääntelyä tässä tätä tutkimusta varten tarkkaan rajatussa, vain noin 20 minuutin videoaineistossa on havaittavissa ja mikä sen merkitys lasten välisen vuorovaikutuksen kannalta on. Pidän aineistoa analysoidessani jatkuvasti mielessä vuorovaikutuksen multimodaaliset ulottuvuudet. Aineistoanalyysissä selviää, että sisäistä puhetta on lasten keskusteluissa niukasti. Sitä on tilanteissa, joissa puhuja keskittyy ratkaisemaan jotakin keskustelun tai leikkitilanteen etenemisen kannalta keskeistä vuorovaikutuksen pulmaa. Toisen ääntä lapset taas käyttävät runsaasti. Siitä löytyy esimerkkejä niin keskustelukumppanin äänen matkimisesta kuin tunnistettavalla vauvaäänellä puhumisesta. Myös muunnetulla Lego-hahmon äänellä kommunikointia voi pitää toisen äänen käyttönä. Toisen äänen käytön funktioita on kolme: ääntä muuntamalla lapset pyrkivät viihdyttämään itseään tai muita. Se on siis huumorin keino. Lisäksi sillä pyritään etäännyttämään hankalaksi koettu aihe itsestä, eli se on etäännyttämisen keino. Kolmanneksi sillä luodaan yhteishenkeä esimerkiksi niin, että lapset lähtevät kierrättämään toistensa keskusteluun tuomia toisia ääniä omassa puheessaan ja lähentyvät näin toisiaan. Ei-kielellisiä ääniä on aineistossani huomattavan paljon ja todella erilaisia. Jo lyhyessä ajassa lapset käyttävät lukuisia eri ei-kielellisiä ilmauksia. Ei-kielellisten äänten funktiot ovat osin samoja kuin toisen äänen käytön funktiot: huumori ja yhteishengen luominen, tilanteessa viihtyminen. Lisäksi niillä imitoidaan eri asioita, mm. Lego-hahmojen liikkeiden ääniä. Iso osa informanttieni ei-kielellisestä ääntelystä on rallatusta, ja rytmikkäällä rallatuksella he sekä säestävät omaa toimintaansa että kirjaimellisesti hakevat yhteistä säveltä leikkikaverin kanssa. Tutkielmani asettuu osaksi sellaista lasten vuorovaikutuksen tutkimusta, jossa keskitytään tarkastelemaan nimenomaan lasten vuorovaikutukselle tyypillisiä piirteitä suhteuttamatta niitä aikuisten vuorovaikutukseen.