Browsing by Subject "toisen kielen oppiminen vuorovaikutuksessa"

Tutkielma on pitkittäistutkimus erään venäjää äidinkielenään puhuvan oppilaan suomen kielen oppimisesta valmistavan opetuksen oppitunneilla. Tutkimuskohteena ovat kielen ymmärtämisessä tapahtuvat muutokset, joita tarkastellaan pitkittäisen aineiston avulla. Aineisto koostuu litteroiduista nauhoituksista, jotka on kuvattu kahtena ajankohtana: opiskelun alkuvaiheessa, syksyllä, ja noin neljä kuukautta myöhemmin, eli talvella. Tutkimuksessa tarkastellaan vieruspareja, joiden etujäsen on opettajan esittämä suomenkielinen kysymys tai direktiivi. Oppilas muodostaa jälkijäsenen joko englanniksi tai suomeksi. Englannin kieli toimii oppilasryhmän lingua francana. Tutkimuksessa huomioidaan sekä kielellinen että ei-kielellinen vuorovaikutus. Tutkimusmetodina käytetään keskustelunanalyysia ja multimodaalista vuorovaikutusanalyysia. Analyysin ensimmäisessä osassa keskitytään opetuksen alkuvaiheen vuorovaikutukseen. Tarkasteltavana ovat ymmärryksen edellytykset ja toisaalta vuorovaikutuksessa esiintyvät ymmärrysongelmat, joita oppilas tuo ilmi avoimilla korjausaloitteilla. Se, että opettaja syksyn oppitunneilla muokkaa kysymyksiään sanallisesti, ei auta oppilasta kysymysten tulkitsemisessa. Sen sijaan tulkinta tukeutuu ei-kielelliseen viestintään, fyysiseen ympäristöön ja toiminnan ennakoitavuuteen. Nämä tekijät auttavat oppilaita ja opettajaa yhteisen ymmärryksen rakentamisessa. Tutkimuksessa havaitaan myös se, että syksyllä oppilaan vastaukset eivät välttämättä ole muotoilultaan etujäsenen projisoimia eivätkä ne mukaile opettajan esittämien kysymysten rakennetta. Analyysin toinen osa keskittyy opetuksen myöhemmän vaiheen, talven, vuorovaikutukseen ja siihen, miten oppilas osoittaa ymmärtävänsä suomea. Keskeinen ero syksyn vuorovaikutukseen on se, että talvella oppilas muotoilee vastauksensa opettajan kysymysten projisoimalla tavalla. Talven oppitunneilla oppilas osoittaa myös ymmärtävänsä opettajan kysymyksen rakenteen. Toinen vuorovaikutuksessa selvästi näkyvä muutos on se, että talvella oppilas vastaa yleensä sujuvasti, ilman korjausaloitteita, eikä hän jätä vastaamatta opettajan kysymyksiin. Jälkijäsenten lisäksi oppilas tuo suomen kielen ymmärrystä esille aloitteellisilla vuoroillaan. Niissä esiintyy samaa sanastoa ja samanlaisia rakenteita kuin oppilaan vuoroa edeltävässä suomenkielisessä puheessa. Tutkielmassa tarkastellaan siis pitkittäisiä muutoksia ja nostetaan esille se, millaisia oppimistilanteita valmistavassa luokassa oppilaille tarjoutuu ja millaisia ymmärrystä ylläpitäviä keinoja valmistavan opetuksen tunneilla hyödynnetään.