Browsing by Subject "toisinajattelija"

Vlasta Chramostován Huoneistoteatteri (Bytové Divadlo Vlasty Chramostové) oli ainutlaatuinen yhteiskunnallinen ja teatterihistoriallinen ilmiö, joka toiminnallaan vuosina 1976–1980 jatkoi Tšekkoslovakian alueella esitetyn laittoman teatterin perinnettä. Teatterihistoriallinen termi bytové divadlo (huoneistoteatteri) viittaa nykyisin ennen kaikkea juuri Vlasta Chramostován huoneistoteatteriin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa Vlasta Chramostován huoneistoteatterin ajallinen ja tapahtumallinen elinkaari suhteessa 1970-luvun yhteiskuntaan ja sen ajan tšekkoslovakialaiseen teatterikenttään. Tutkimus vastaa kysymykseen, minkälainen toisinajattelijoiden vastakulttuurin ilmentymä Huoneistoteatteri oli, ja käy läpi sen toiminnan ominaispiirteitä sekä sen osuutta tšekkoslovakialaisessa teatterihistoriassa. Huoneistoteatterin laittomasta luonteesta johtuen sen historiaan on vaikea päästä käsiksi muuten kuin muistitiedon kautta. Tutkimuksen tärkein lähdeaineisto on näyttelijä Vlasta Chramostován omaelämäkertateos. Hänen muistelmiaan luetaan työssä realistisen lukutavan kautta. Tämä tarkoittaa, että kirjoitettua muistitietoa käsitellään dokumentaarisena kuvauksena tapahtuneesta tiedostaen, että elämäkertatekstissä on aina kyse muistelijan valinnoista mitä kertoa ja mitä jättää kertomatta. Tutkimuksessa Chramostován muistelmat asetetaan dialogiin toisen huoneistoteatterilaisen, kirjailija Pavel Kohoutin muisteluromaanin sekä muun lähdeaineiston kanssa. Lähdeaineiston niukkuuden vuoksi tutkimuksessa kuuluu eniten Chramostován ääni. Tämä on silti perusteltua, sillä Huoneistoteatteri oli erityisesti hänen oma projektinsa. Huoneistoteatterissa esitettiin neljä eri näytelmää, joiden ensi-illat ajoittuivat noin vuoden välein. Esitykset syntyivät pienissä työryhmissä, ja kaikissa niissä kantavana voimana oli Chramostová itse. Esityksiä järjestettiin Chramostován kodin lisäksi muissa yksityisasunnoissa Prahassa, Brnossa, Olomoucissa ja maaseudulla rajatulle yleisölle mahdollisimman huomaamattomasti. 1970-luvun loppua kohden salaisen poliisin toiminta vaikeutti esitysten toteuttamista, ja katsojiin kohdistunut uhka sai Chramostován lopettamaan teatteri-illat. Huoneistoteatteriin kulminoitui niin kutsutulle ”normalisaatioajalle” tyypillinen ajankuva. Teatterin historia peilasi maassa vallinnutta yhteiskunnallista tilannetta: Prahan kevään jälkeiset muutokset ja murrokset ovat nähtävissä teatterin elinkaaressa. Vlasta Chramostován huoneistoteatteri syntyi osana liikehdintää, joka vaati 1970-luvun puolivälissä Tšekkoslovakiaan yhteiskunnallisia muutoksia. Vaikka teatterin poliittisesti luettavissa oleva kannanotto rajoittui lähinnä kiellettyjen taiteilijoiden mukanaoloon, Huoneistoteatteri kehittyi ja vakiintui osaksi toisinajattelijoiden vastakulttuuria. Tälle oli ominaista muun muassa osallistujien ainutlaatuinen yhteisöllisyys salaisen poliisin jatkuvan painostuksen alla.