Browsing by Subject "tokenisaatio"

Tutkielman aiheena on tavanomaisen irtaimen esineen omistusoikeuden jakaminen tokenisaation keinoin. Tokenisaatio on lohkoketjuteknologiaan perustuva toimenpide, jossa omaisuuteen kohdistuva oikeus kytketään lohkoketjuun siten, että oikeudenhaltijan oikeus perustuu lohkoketjussa sijaitsevaan tokeniin liittyvän niin sanotun yksityisen avaimen hallintaan. Tokenisaation eduksi on kat-sottu muun muassa se, että aikaisemmin suurta alkupääomaa edellyttäneiden omaisuuskohteiden, kuten tutkielmassa esimerkkinä käytetyn taloudellista arvoa sisältävän taide-esineen, likviditeetti paranee ja samalla aiempaa useammat ihmiset voivat sijoittaa kyseiseen omaisuuslajiin. Suomalaisessa oikeusjärjestyksessä tokenisaatio törmää yhtäältä omistusoikeuden jakamattomuuden periaatteeseen ja toisaalta esineoikeudellista sivullissitovuutta luovan julkivarmistuksen riittävyyteen. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, voidaanko tavanomaisen irtaimen esineen omistusoikeus jakaa tokenisaatiolla, millainen on tokeninhaltijan ja esinettä hallussaan pitävän henkilön oikeusasema ja saako token-oikeudeksi tutkielmassa kutsuttavan oikeuden haltija sivullissuojaa kollisiotilanteessa. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella vaikuttaa siltä, että omistusoikeuden jakaminen on mahdollista yhteisomistuslain mukaisesti. Yhteisomistuslain voitaneen mahdollisesti katsoa soveltuvan tokenisaatiolla perustettuun yhteisomistukseen, sillä kyseessä on nimenomaan jaettu yhteisomistus, jossa omistusosuudet käyvät selkeästi ja yksiselitteisesti ilmi lohkoketjumerkinnöistä. Tavanomaisen irtaimen esineen jaettu omistus on oikeudellisesti mahdollista, mutta sitä ei ole oikeuskirjallisuudessa juuri käsitelty kuin lähinnä perheoikeudellisessa yhteydessä. Sillä token-oikeuden keskiössä on sijoittajan kannalta nimenomaan esineen taloudellisen arvon säilymisestä ja kehityksestä hyötyminen, eikä tokeninhaltijoilla ole muuta intressiä esineeseen, voidaan token-oikeutta jossain tapauksissa mahdollisesti käsitellä jonakin muuna kuin omistusoikeutena esineoikeudellisessa mielessä. Mikäli token-oikeutta ei jostain syystä tuomioistuimessa katsottaisi omistusoikeudeksi, olisi sitä arvioitava rajoitettuna esineoikeutena. Kyseeseen tulisi jonkinlainen arvo-oikeus, jonka tarkempi sisältö on kuitenkin vaikeaa ennalta määritellä, kun osapuolten tavoitteena on joka tapauksessa token-oikeuden määrittely nimenomaan omistusoikeudeksi. Tällainen rajoitettu esineoikeus voidaan aina perustaa inter partes sitovasti, mutta oikeuden sivullissitovuus tulee erikseen tarkasteltavaksi tilannekohtaisesti. Tokenisoidun esineen haltijan oikeus on riippuvainen siitä, millaiseksi tokeninhaltijoiden oikeus katsotaan. Esineen haltija voitaneen katsoa hallinta-apulaiseksi, mikäli tokeninhaltijat katsotaan esineen omistajiksi. Jos token-oikeus katsotaan rajatuksi esineoikeudeksi, on mahdollista, että joukkolainanhaltijoiden edustajaa koskeva sääntely koskien vakuusagenttia tulee sovellettavaksi esineen haltijaan. Todennäköisesti tärkein tokenisaatioon liittyvä esineoikeudellinen kysymys lienee, voidaanko lohkoketjumerkintä hyväksyä esine-oikeudellista suojaa luovaksi julkivarmistuskeinoksi sellaisten esineiden osalta, joita ei koske mikään esineoikeudellinen erityislainsäädäntö. Irtainten esineiden osalta tärkein esineeseen kohdistuvia oikeuksia koskeva julkivarmistuskeino on pitkään ollut ja on edelleen hallinta. Esineoikeudellisen suojan perustuminen johonkin muuhun julkivarmistuskeinoon kuin hallintaan on irtaimiston osalta edelleen poikkeuksellista ja perustuu erityislainsäädäntöön. Token-oikeuden sivullissitovuus edellyttää, että lohkoketjumerkinnälle annetaan ainakin jonkinasteinen asema julkista luotettavuutta luovana tekijänä. Nykytilanteessa token-oikeuden haltija ei voi täysin turvautua pelkkään lohkoketjumerkintään sivullissitovuutta luovana toimenpiteenä. Voidaan kuitenkin katsoa, että token-oikeudesta tietävälle sivulliselle ei ole syytä antaa suojaa kollisiotilanteessa edes silloin, kun token-oikeus katsotaan rajatuksi esineoikeudeksi.