Browsing by Subject "tukiverkosto"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos/Institution– Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä/Författare – Author Sari Anne Maria Seppälä Työn nimi / Arbetets titel – Title Kokemuksia sijaishuollosta itsenäistymisestä ja vanhemmuussuhteiden merkityksistä Oppiaine /Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji/Arbetets art – Level Pro gradu - tutkielma Aika/Datum – Month and year Joulukuu 2017 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 75 + lähteet ja liitteet Tiivistelmä/Referat – Abstract Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on tutkia sijaishuollosta aikuistuneiden nuorten kokemuksia sijaishuollosta itsenäistymisestä ja biologisen vanhemmuuden merkityksellistämisestä. Huostaanotto ja sijaishuollosta kasvaminen eroavat lähtökohdiltaan merkittävästi lapsen ja nuoren tavanomaisesta kasvuympäristöstä, joka voi olennaisesti muuttaa aikuistuvan nuoren itsenäistymisvaihetta. Sijaishuolto ja sieltä itsenäistyminen asettavat poikkeavat olosuhteet myös biologiselle vanhemmuussuhteelle ja sen merkityksellisyyden rakentumiselle sijaishuollosta aikuistuessa. Aihe on merkityksellinen, sillä sijaishuollosta itsenäistyneiden entisten nuorten kokemuksia tutkimalla on mahdollista tuoda ilmi uutta tietoa aiheesta. Biologisen vanhemmuussuhteen merkityksellisyyden rakentumista tutkimalla on mahdollista arvioida biologisen vanhemmuussuhteen merkitystä nuoren aikuisen elämässä sijaishuollosta itsenäistyessä. Tutkimuksen tavoitteena on sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten kokemusten kautta tuoda ilmi tietoa sekä mahdollisia tuen ja kehittämisen tarpeita. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda tietoa sijaishuollosta itsenäistymisen kokemuksista ja biologisen vanhemmuussuhteen merkityksellistämisestä. Fenomenologia toimii tutkimuksen teoreettis-metodologisena viitekehyksenä. Tutkimuksessa haastateltiin fenomenologisen haastattelumetodin mukaisesti kuutta sijaishuollosta itsenäistynyttä aikuista. Tutkimus rakentuu kahdesta tutkimuskysymyksestä: 1) Millaista on aikuistua sijaishuollosta? ja 2) Miten suhdetta biologisiin vanhempiin merkityksellistetään sijaishuollon päättymisen jälkeen? Tutkimuksen haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen perusteella vapauden, koulutuksen ja riittävän tuen saannin merkitys korostuvat sijaishuollosta itsenäistymisen kokemuksissa. Koulutuksella ja riittävällä tukiverkostolla koettiin olevan itsenäistyvän nuoren hyvinvointia ja yhteiskuntaan kiinnittymistä vahvistava vaikutus. Haastateltavien kokemusten perusteella lastensuojelun jälkihuollon järjestämisessä ja tuen kohtaavuudessa näyttäytyi useita haasteita. Biologisten vanhemmuussuhteiden merkityksellistämistä tutkittaessa ilmeni, että vanhemmuussuhteiden merkityksellistäminen muuttui sijaishuollosta itsenäistyneen nuoren tullessa itse vanhemmaksi. Lapsen saamisen ja oman perheen perustamisen arvioitiin herättävän ajatusprosesseja liittyen omiin vanhempiin ja lapsuushistoriaan sekä oman vanhemmuuden rakentumiseen. Jälkihuollon kehittäminen ja tuen tarjoaminen sijaishuollossa kasvaneen nuoren tullessa itse vanhemmaksi ilmenivät merkityksellisenä teemoina esiin tuoduissa kokemuksissa. Haastateltavien kokemuksia tarkastellessa aiheeseen liittyvän teoriakirjallisuuden valossa kävi ilmi, että sijaishuollosta aikuistuvan nuoren tuen tarve ja jälkihuollon merkitys aikuiselämän hyvinvoinnin rakentumiselle on suuri. Sijaishuollossa kasvaminen luo keskimääräistä suuremman riskin sosiaalisten ongelmien ilmenemiselle aikuisiässä. Kiinnipitävän ja riittävää tukea tarjoavan ympäristön merkitys sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren selviytymiselle on merkittävä. Lastensuojelun asiakkuuden ja sosiaalisten ongelmien periytyminen sukupolvelta toiselle näyttäytyivät tutkimustulosten ja teoriakirjallisuuden perusteella haasteena, johon voidaan pyrkiä vaikuttamaan riittävällä tuen tarjoamisella sijaishuollossa kasvaneen nuoren perustaessa omaa perhettä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Sijaishuolto, aikuistuminen, itsenäistymisvaihe, jälkihuolto, biologinen vanhemmuus, vanhemmuussuhteet, tukiverkosto, fenomenologia, kokemus
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen vuosina 1904–1915 syntyneiden aviottomien lasten ja heidän äitiensä asemaa Kymintehtaan paperitehdasyhdyskunnassa. Kymintehdas edusti aikanaan perinteistä metsäteollisuudesta elävää tehdasyhdyskuntaa, jonka väestö kasvoi pääosin lähiseudulta alueelle muuttaneista työntekijöistä ja heidän perheistään. Selvitän tutkimuksessa aviottomien lasten ja heidän äitiensä määrää sekä taustoja. Tarkastelen myös lapsille annettuja nimiä verraten niitä ajan yleisiin nimenantoperusteisiin. Äitien ja lasten tukiverkostoja hahmotan kummien ja asumisjärjestelyjen pohjalta. Käsittelen myös yhteisön ja seurakunnan roolia sekä äitien avioitumismahdollisuuksia aviottoman lapsen syntymän jälkeen. Avioton raskaus herätti häpeän ja epävarmuuden lisäksi myös huolta taloudellisesta toimeentulosta, mikä saattoi äärimmäisissä tapauksissa johtaa köyhäinhoidon piiriin joutumiseen. Tarkastelen tutkimuksessani rasittivatko Kymintehtaan aviottomat lapset äiteineen Valkealan kunnan köyhäinhoitoa 1900-luvun alkupuolella. Työnteko oli usein ainoa keino selviytyä taloudellisesti joutumatta yhteisön rasitteeksi, mutta tällöin ongelmaksi muodostui lapsenhoito. Mikäli äiti ja lapsi eivät taloudellisten syiden tai yhteisön suhtautumisen vuoksi löytäneet paikkaansa Kymintehtaalla, ainoana vaihtoehtona oli muutto muualle. Lähdeaineistona käytän Valkealan seurakunnan arkistolähteitä sekä Viipurin läänin henkikirjoja. Myös köyhäinhoitoon liittyvät asiakirjat muodostavat keskeisen osan tutkimustani. Graduni tulos on, että ainakaan Kymintehtaalla teollistuminen ei rappeuttanut työväestön moraalia. Kymintehtaalla syntyi aviottomia lapsia maan keskivertoa vähemmän ja heidän äitiensä taustat olivat moninaiset. Synnyttäjien keski-ikä oli kohtalaisen korkea ja monilla oli lapsia jo entuudestaan. Näin ollen naiset olivat pääsääntöisesti tietoisia avioliiton ulkopuolisen suhteen mahdollisista seuraamuksista. Lapsille annetut etunimet eivät suoranaisesti vihjanneet lapsen aviottomasta syntyperästä. Lasten ja äitien tukiverkostot olivat aineistoni pohjalta usein hyvät. Kummit edustivat suurelta osin äitien omaa sosiaalista asemaa ja asumisjärjestelyistä päätellen monilla äideillä oli perheen tuki taustalla. Useat äidit myös avioituivat lapsen syntymän jälkeen. Vain harvat muuttivat pois Kymintehtaalta vuoteen 1915 mennessä. Äitien suhde seurakuntaan oli vielä kohtalaisen vahva, mikä kertoo asenteiden pysyvyydestä. Köyhäinhoidon näkökulmasta Kymintehtaan aviottomat lapset tai äidit eivät olleet suuri rasite paikallisyhteisölle. Tutkimukseni vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että aviottomilla lapsilla ja heidän äideillään oli usein perheen tai yhteisön tuki taustalla. Aviottoman lapsen synnyttäminen ei pääsääntöisesti sulkenut äitejä yhteisön ulkopuolelle.
Now showing items 1-2 of 2