Browsing by Subject "tukkimiehentäi"

Tukkimiehentäi (Hylobius abietis) on merkittävä metsänuudistamisvaiheen tuhohyönteinen Pohjois- Euroopassa. Se aiheuttaa syönnillään tuhoa etenkin istutetuille havupuun taimille. Näin ollen Suomen istutusta suosiva metsätalous on erityisen herkkä tukkimiehentäituhoille. Tukkimiehentäituhojen torjuntaan on perinteisesti käytetty kemiallisia kasvinsuojeluaineita, joilla taimet on käsitelty ennen istutusta. Torjunta-aineilla on saatu helposti ja edullisesti vähennettyä taimien tukkimiehentäituhoja. Torjunta-aineisiin liittyvien ympäristö- ja terveysriskien takia niiden käyttö on kuitenkin kyseenalaistettu tai jopa kielletty monissa maissa viime aikoina. Vaihtoehtoisten torjuntatapojen kehitys ja tutkimus on noussut yhä tarpeellisemmaksi. Maanmuokkauksen tukkimiehentäituhoja pienentävä vaikutus on todistettu useaan otteeseen aikaisemmissa tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää, voisiko maanmuokkaus olla sellainen metsänhoitotoimenpide, joka laadukkaasti tehtynä suojaisi taimia tukkimiehentäituhoilta niin, että torjunta-aineilla tehtävää suojausta ei tarvittaisi lainkaan. Laadukkaan maanmuokkauksen ja torjunta-ainekäsittelyn vaikutuksia tukkimiehentäituhoihin tutkittiin keväällä 2012 perustetulla maastokokeella. Koe koostui 11:sta uudistusalasta. Uudistusaloille istutettiin torjunta-aineella käsiteltyjä ja käsittelemättömiä yksivuotiaita kuusen paakkutaimia laikkumättäisiin. Torjunta-ainekäsittely tehtiin 0,75 % Karate Zeon tukkimiehentäin torjunta-aineliuoksella, jossa oli tehoaineena lambda-syhalotriini. Taimia seurattiin yhden kasvukauden ajan siten, että istutuksen jälkeisenä syksynä taimien kasvu, kunto ja tukkimiehentäin syönti kartoitettiin. Lisäksi mitattiin taimien maatakertuma, etäisyys hakkuutähteisiin ja etäisyys humusreunaan. Näin voitiin tutkia maanmuokkauksen ja torjunta-ainekäsittelyn lisäksi myös muiden mahdollisten ympäristötekijöiden vaikutuksia tukkimiehentäituhoihin. Ensimmäisen kasvukauden jälkeen kaikista taimista laskettu tukkimiehentäin kokonaissyönti oli 12 % ja tukkimiehentäin syönnin seurauksena vakavasti syötyjä taimia oli 3 % (kuolleita tai vakavasti heikentyneitä taimia). Sekä kokonaissyönnissä että vakavassa syönnissä käsittelemättömiä taimia oli syöty enemmän kuin käsiteltyjä taimia. Vakavasti syötyjä oli käsittelemättömistä taimista 5 % ja käsitellyistä taimista 1 %. Kun taimen etäisyys humusreunaan kasvoi syönnin todennäköisyys laski. Myös taimen runkoon tarttunut maa, maatakertuma, pienensi tukkimiehentäin syönnin todennäköisyyttä. Tutkimuksen perusteella tyydyttävä uudistamistulos voidaan saada aikaan Keski-Suomen ilmasto-oloissa ilman torjunta-aineiden käyttöä, kun taimet istutetaan laadukkaisiin kivennäismaapintaisiin mättäisiin tarpeeksi etäälle humusreunasta.