Browsing by Subject "tuottavuus"

Hakkuutyön tuottavuus on merkittävä tekijä puunkorjuun kokonaiskustannuksien muodostumisessa. Harvennushakkuiden tuottavuuskehitys on viime vuosina ollut maltillista, mikä on johtanut puunkorjuun positiivisen kustannuskehityksen taittumiseen. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia harvennusvoimakkuudeltaan vaihtelevan harvennustavan mahdollisuuksia hakkuutyön tuottavuuden ja korjuujäljen parantamiseksi. Vyöhykeharvennusmenetelmässä hakkuutyötä tehostetaan pienentämällä hakkuulaitteen työskentelyetäisyyttä, jolloin harvennusvoimakkuus laskee edettäessä kauemmaksi ajouralta. Puunkorjuun tuottavuuden ja puuston erirakenteisuuden lisäämiseksi jätetään ensiharvennuksessa ajourien välimaastoon käsittelemätön vyöhyke, johon toisessa harvennuksessa ajoura avataan. Toisessa vyöhykeharvennuksessa ei käsitellä ensiharvennuksessa avatun ajouran lähialuetta, sillä se on jo ensiharvennusvaiheessa harvennettu myöhemmän harvennuksen jälkeiseen tavoitetiheyteen. Aika- ja tuotostutkimus toteutettiin vertailevana aikatutkimuksena, jossa mukana oli kaksi vaihtoehtoista vyöhykeharvennusta ja vertailu toteutettiin harvennusmallin mukaiseen harvennustapaan. Ajouravälit vyöhykeharvennuksilla olivat 24 m sekä 30 m ja harvennusmallin mukaisella 20 metriä. Vyöhykeharvennuksissa kolmannes ajouravälistä jätettiin käsittelemättömäksi vyöhykkeeksi. Kaikkiin kolmeen käsittelyketjuun sisältyi ensiharvennus ja toinen harvennus. Tutkimusaineisto kerättiin Ponsse-metsäkonesimulaattorilla, johon luotiin ennakkoleimatut virtuaalileimikot tutkimusasetelman mukaisilla puustoilla. Neljä ammatikseen hakkuukoneella ajanutta koekuljettajaa käsitteli samat työmaat kahdessa osassa. Työskentely videoitiin simulaattorin ruudulta ja mittalaitteelta tallennettiin hakkuun toteumatiedot. Korjuujäljen tarkastelua varten simulaattorista kerättiin jälki-inventointina tieto kosketuksen saaneista puista. Tutkimusaineisto käsitti 48 ajotapahtumaa, joissa kaadettiin yhteensä 3 565 runkoa. Harvennushakkuutyön tuottavuutta selittivät kuljettaja, keskijäreys, harvennustapa sekä kuljettajien kehittyminen tutkimuksen aikana. Lineaarisen regressioanalyysin mukaan vyöhykeharvennustapa pienensi ensiharvennuksella hakkuutyön tehoajanmenekkiä saman kokoisella rungolla keskimäärin 8 % ja toisella harvennuksella keskimäärin 9 %. Kahden harvennuksen yhdistetty hehtaarikohtainen tuottavuus oli vyöhykeharvennusmenetelmällä 17–21 % korkeampi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmä kasvatti kaadettujen runkojen keskitilavuutta 11–14 %, sillä suurempi osuus rungoista kaadettiin toisessa harvennuksessa. Harvennusmenetelmien välillä työvaiheiden tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi leimikkotasolla siirtymisessä ja hakkuulaitteen eteen tuonnissa. Kuljettajatasolla myös viennin, kaato-siirron ja prosessoinnin tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan leimikoiden välillä. Kosketuspuiden osuus jäävästä puustosta oli ensiharvennusvaiheessa vyöhykeharvennusmenetelmällä 50 % pienempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmän etuna ensiharvennuksella ovat pienempi kosketuspuiden uranvarsitiheys sekä suurempi jäävä puusto ja ajouraväli. Toisessa harvennuksessa ei harvennusmenetelmien välillä ollut merkitsevää eroa puukosketusten esiintymistiheydessä. Poistuma ajourametriä kohden oli vyöhykeharvennusmenetelmän ensiharvennuksessa -6–23 % ja toisessa harvennuksessa 64–111 % suurempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Suurin puutavaran ajouranvarsitiheys oli vyöhykeharvennuksessa 30 metrin ajouravälillä. Maastovaurioiden oletetaan vähenevän poistuman kasvaessa, kun maaperää suojaavan hakkuutähteen määrä lisääntyy. Vyöhykeharvennusmenetelmän jatkotutkimustarpeita todettiin olevan hakkuu- ja lähikuljetustyön maastokokeissa sekä metsikön kehityksen seurannassa käsittelyn jälkeen. Metsikön kehitystä tulisi seurata vaihtoehtoisilla puulajeilla, kasvupaikoilla, puuston tiheyksillä ja tilajakaumalla, jolloin jokaiseen metsikköön voidaan luoda metsätaloudellisesti optimaalinen kiertoaika ja ajouraväli sekä poistuman ja jäävän puuston tiheys eri vyöhykkeillä.

Wood reserves and growth in Finland’s forests are greater than ever. The 12th National Forest Inventory (NFI12) 2014–2017 measured the volume of trees at 2.5 billion cubic meters and the annual growth rate at 107 million cubic meters. The results showed that forest regeneration was well managed, but there was room for improvement in the care of seedlings and young stands. The late tending of seedling stands increased about 11% compared to the previous NFI11 inventory in 2009–2013. Costs of tending seedling stands and for first thinning in young stands are high. Harvesting costs for thinning from below methods including forest haulage constitute over half of all expenses. Reducing forest management costs is one of the most important goals in Finnish forestry. Using a boom-corridor thinning method would improve the cost-effectiveness of harvesting timber and wood bioenergy. The purpose of this study was to examine the time required for boom-corridor thinning methods and productivity of the mechanical first thinning in young pine forests in the existing harvesting technologies and well as to compare the productivity and costs of harvesting to the traditional practice of thinning from below. The study was performed for a project of the Natural Resources Institute Finland (LUKE) that studied boom-corridor thinning as a harvesting method for the first mechanical thinning of young Scots pines. The boom-corridor thinning development project was implemented in 2017–2018 as part of the rural development plans for North Karelia, Central Finland, and Northern Finland in 2014–2020. The objective was to sustainably manage forest resources and support renewable energy production. Study was made of Konnevesi test stands’ time study material and the tree database. The study compared the time required by three thinning methods: boom-corridor thinning in which the corridor location was tagged beforehand, boom-corridor thinning in which the operator selected the corridor location, and traditional thinning from below. A Ponsse Beaver harvester equipped with a Ponsse H6 harvester head was used in the Konnevesi test stands to thin by single tree harvesting. Time study and comparative research shows that boom-corridor thinning was more productive and economical than traditional thinning from below. For boom-corridor thinning method M2, in which the location of a corridor was tagged, the productivity E₀ was 18% higher than the traditional thinning from below method, when the average density of the removed trees were18 % bigger than harvesting from below. For boom-corridor thinning method M3, in which the operator chose the location of a corridor, the productivity E₀ was 4,5% lower than the traditional thinning from below method, when the average density of the removed trees was 26% lower than the other thinning methods. For boom-corridor thinning methods M2 and M3, productivity E₀ was 6,7% higher than the traditional thinning from below method. The statistical analysis shows that the differences between the harvesting methods correlate with the stem size, which was bigger in the boom-corridor thinning methods than the thinning from below, especially in the treatment M2.The boom-corridor thinning method M2 unit costs €/m³ were 15% lower than those of the traditional thinning from below method. For boom-corridor thinning method M3, joint average unit costs €/m³ were 5% higher than those of traditional thinning from below method M1 and 20 % higher than boom-corridor thinning method M2. The study concluded that boom-corridor thinning is a productive harvesting method worth developing for the first thinning of young forests. Using boom-corridor thinning methods will reduce costs of first thinning forests significantly. Compared to previous research, the main results of this study were similar, with a 16% increase in productivity. Other studies suggest productivity could be doubled with technology developed for boom-corridor thinning.

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on ollut selvittää suunnitelmataloudellisten marxisti-leninististen valtiojärjestelmien toteuttamien kollektivisointiprosessien aiheuttamia vaikutuksia maataloustuotannon tuottavuudelle, sekä seuraavasti vertailla näitä vaikutuksia eri tapausvaltioiden välillä. Tutkielmaan on valittu 3 tapausvaltiota: Saksan demokraattinen tasavalta, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto, sekä 6 analysoitavaa tuotantokasvia: vehnä, ruis, ohra, kaura, peruna ja sokerijuurikas. Tavoitteeseen vastaamiseksi on tutkielmassa valittu tutkimusmenetelmäksi ekonometrinen regressioanalyysi, jonka keinoin tapausvaltiokohtaiset tulokset on määritetty autokorrelaation korjaavalla Cochrane-Orcutt muunnetulla pienimmän neliösumman menetelmällä (OLS), sekä yhdistettyjen analyysien tulokset kiinteiden vaikutusten regressiolla. Tutkimusaineisto on tutkielmaan johdettu toissijaisesta datasta, ja se on muodoltaan epätasapainoinen paneeliaineisto. Aineistonkäsittelyyn on tutkielmassa hyödynnetty sekä interpolointia että MICE-algoritmia. Tulosten osalta on tapausvaltiokohtaisissa analyyseissä havaittu täydellisen (100%) kollektivisoinnin aiheuttavan tuotannollisia vaikutuksia, jotka vastaavat viljakasveille arvoja väleiltä -770 - +20 kg/ha sekä perunalle ja sokerijuurikkaalle arvoja väleiltä -12420 - +3670 kg/ha, sekä näiden vaikutusten olevan keskiarvollisesti negatiivisia. Laadittujen yhdistettyjen analyysien tulokset ovat vastaavasti saaneet negatiivisia arvoja. Kokonaisuutena nämä tulokset on tutkielmassa havaittu tilastollisesti merkitsevimmiksi tapausvaltioiden osalta Saksan demokraattiselle tasavallalle, sekä analysoitujen tuotantokasvien osalta kauralle, perunalle sekä sokerijuurikkaalle. Johdannaisesti näiden tuloksien on tutkielmassa havaittu tukevan myös aihealueesta aiemmin laadittua tutkimusta, jossa yhteisomisteisten tuotantoyksiköiden heikompaa tuottavuutta on perusteltu esimerkiksi omistusoikeuksien puutteella, heikolla panoskäytön tehokkuudella, toimimattomilla institutionaalisilla rakenteilla, sekä alenneilla kannustimilla tehdä työtä. Johtopäätöksenä marxisti-leninistisin periaattein toteutetun kollektivisoinnin on tutkielmassa todettu aiheuttavan merkittäviä maataloustuotannon tuottavuutta heikentäviä vaikutuksia, sekä marxisti-leninistisen valtiojärjestelmien edesajaman yksityisomistuksen poistamisen olevan ristiriidassa tehokkaasti tuottavan maataloustuotannon kanssa.

Prices of different products are followed by statistical offices in order to produce price indices. The quality of products is constantly changing due to creative destruction. When a product leaves market, its price is computed with a method called imputation. Recent studies in United States and France have found that use of imputation may lead to upward bias in inflation. Since price indices are used as deflators when calculating economic growth, such a bias would mean that some of the growth is missed. The aim of this thesis is to study whether such a bias exists in Finland and how large it is. In addition, the channels of innovation induced growth are studied in order to determine from where the potentially missed growth originates. Creative destruction has been incorporated into economic growth models in the early 1990s. In its centre, are firms at the microlevel that innovate and create new products and improve existing ones. It has been shown that it is a key element when economic growth is concerned. New products and improving quality of old varieties is, however, widely recognised problem for price indices. Sources of bias for price statistics has been studied a lot and the changing quality of products is one of the greatest of them. This thesis contributes to this field by recognising a new possible source of bias and its magnitude in Finnish economy. The model used in this thesis is from 2017 paper by Aghion, Bergeaud, Boppart, Klenow and Li. The model is a new keynesian DSGE model with exogenous innovation and it provides an accounting framework which enables the quantification of missing growth. The missing growth is estimated using a so-called market share approach, where market shares of incumbent and entrant producers are exploited to quantify the share of growth that is missed yearly. Another method, namely indirect inference, relies on simulation of the economic growth model. It infers the arrival rates and step sizes of different types of innovations: incumbent of innovation, creative destruction and new product varieties. The simulation also enables for finding the contributions of those innovation types for the economic growth. The contributions provide information on from which type of innovation the majority of growth comes. Both methods use data provided by Statistics Finland. They use micro level data on private enterprises in Finland during the years 1989 – 2016. The market share approach requires establishment level data and information on the revenue and employment. The indirect inference method uses the same data aggregated on firm level for the years 1993 – 2013. In addition, the simulation requires total factor productivity growth rate for the given years. The results suggest that 0.489 percentage points of growth has been missed yearly in Finland during the years 1989 – 2016 when calculated with revenue data. The missed growth was estimated to be 0.532 percentage points per year with employment data. The results are comparable in magnitude with the results from the United States and France. The magnitude has remained stable over the years. The indirect inference method suggests that most of the growth comes from incumbent own innovation: 59.3% in 1993 – 2003 and 57.8% in 2003 – 2013. The rest is due to creative destruction and new product varieties either by incumbents or entrants. If 0.5 percentage points of growth is missed every year, it would have had significant effects on the economy. For example, many social benefits are tied to price indices and over estimation of them would mean that the benefits have not risen as much as they should have. Given the systematic nature of the bias, the central bank should consider increasing its inflation target. The statistical offices that produce the price statistics may be able to lower the bias if they manage to keep up to date with incumbent own innovations, since the majority of growth is originating from it. Also chain linked index helps lowering the bias by updating the sample and weights on a yearly basis. Additional research is needed in order to find solutions to overcome the bias caused by creative destruction and imputation of missing prices.

In this research, the productivity change of piglet production on ProAgria Annual Pig Accounting farms (Finnish pig farms exploiting this particular advisory service) is measured from 2003 to 2008, using Fisher productivity index. Moreover, an exact decomposition method is applied in order to obtain a more detailed picture of factors contributing to productivity change. The examined components are changes in technology, technical efficiency, allocative efficiency, scale efficiency and price effect. Indices are formed in two ways: as aggregated indices and geometric means of farmlevel indices. The two indices provide almost identical average annual productivity growth rates, 2.7 % and 2.8 %, respectively, although the growth patterns slightly differ. Scale efficiency is found to be the most important factor contributing to production growth. Aggregated scale efficiency improves by 1.6 % per annum and the mean scale efficiency by 2.1 % per annum. Another component having a remarkable effect on productivity growth is technical efficiency change. Both aggregated and mean index rise by 1.4 % per annum. On the contrary, technological change is slightly negative, on average -0.1 % per year. However, annual changes are noteworthy. Both allocative efficiency change and price effect have little impact on productivity change. Growing average number of sows seems to be a major cause contributing to productivity change, seeing that it is closely connected with improving scale efficiency. Regressive technological change is an alarming result because technological change is the most important element evoking productivity growth in the long term.

Suomen metsäteollisuus on pitkälle yli satavuotisen historiansa todennäköisesti vaikeimmassa murroksessa, kun perinteisten metsäteollisuustuotteiden kysynnän kasvu on pysyvästi heikentynyt, ja samaan aikaan uudenlaisin kilpailuedellytyksin markkinoille tulleet tuottajat ovat vallanneet markkinoita. Toimialan tilannetta on heikentänyt huomattava rakenteellinen ylikapasiteetti sekä yritysten kantokyvyn ylittävä kustannusinflaatio. Tutkielman tavoitteena on analysoida laajasti maamme metsäteollisuuden kilpailukykytekijöitä. Työ keskittyy erityisesti viiteen kilpailukyvyn peruspilariin: tuottavuuteen, yksikkökustannuksiin, yksikkötuottoihin, markkinaosuuteen sekä innovaatiokykyyn. Tuottavuutta, joka on viime kädessä kaiken taloudellisen kasvun perusta, on tarkasteltu kaikkein laajimmin; työssä on analysoitu tuottavuuskehitystä sekä sektoripohjaisesti että yritystalouden tasolla. Yritystasoinen analyysi on tehty vuosituhannen vaihteen jälkeisestä tilinpäätösaineistosta suurimmista pohjoismaisista metsäteollisuusyhtiöistä. Vaikka työn tuottavuus on parantunut Suomessa erityisesti vuosikymmenen jälkipuoliskolla, ovat tuotantokustannusten jatkuva nousu ja lopputuotemarkkinoiden heikkous pitäneet yritysten kannattavuuden poikkeuksellisen heikkona. Yritysten keskeisistä sidosryhmistä erityisesti henkilöstö ja metsänomistajat ovat saaneet kansainvälisesti vertaillen hyvän korvauksen tuotantopanoksistaan. Omistajien rooliksi on jäänyt lähinnä liiketoimintariskin kantaminen. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että Suomen kansantalous tarjoaa nykyisessä tilanteessa metsäteollisuudelle hyvin rajoitetusti kilpailuetua. Suurin ongelma toimialalla on raakapuun lähes systemaattisesti kilpailijamaita korkeampi hinta. Niinikään työvoiman hinta on perinteisesti ollut Suomessa muita kilpailijamaita korkeampi, mutta sen kustannusvaikutus on lähentynyt viime vuosina kilpailijamaita. Koska toimialan keskeiset lopputuotemarkkinat ovat kaukana, täytyy Suomeen sijoittuvan tuotannon pystyä jollakin tavoin kompensoimaan logistiikkakustannuksista syntyvä kilpailuhaitta säilyttääkseen kilpailukykynsä lähempänä markkinoita toimiviin kilpailijoihin nähden. Metsäteollisuuden piirissä syntyneet uudet innovaatiot pienentävät vähitellen suurimpien yritysten riippuvuutta paino- ja kirjoituspaperien valmistuksesta, mutta vielä pitkälle ensi vuosikymmenelle toimialan kohtalo on vanhojen tuoteryhmien varassa. Lisäksi yhtiöiden mahdollisuudet uusiin innovaatioihin riippuvat ratkaisevasti taloudellisesta suorituskyvystä niiden perinteisissä tuoteryhmissä. Teknisesti erittäin korkealaatuinen konekapasiteetti luo maassamme sinällään edellytykset menestykseen, vaikka lopputuotemarkkinoiden kasvu jäisikin lähivuosina vaatimattomaksi. Mittavat yritysjärjestelyt muuttavat lähivuosina toimialan rakenteita.

The empirical analysis of the impact of information and communications technology investments is an active field with continuing developments to try to better capture the practice of technology implementation. The research on ICT payoffs is complex. Many empirical studies performed by economists, management scientists and information field researches come to conflicting conclusions on whether ICT investment has positive correlation with productivity and economic growth. The purpose of this study is to provide additional descriptive information by conducting empirical research with measurement of the economic growth model and analysis of the relevant data. This study examines ICT investment impact on economic growth in a cross-section of EU-27 during 11 years starting from 1996 until 2007. The empirical study is based on an explicit model of economic growth, which has recently been applied in a number of studies exploring economic growth impacts of various components of capital. The work applies augmented version of Solow growth model, which includes accumulation of human capital and information technology capital as well as physical capital. The research is enforced by the analysis of the economy development in EU-27 during the last two decades, changes in labour market and organizational restructuring resulting from ICT investment. The study confirms that the use of ICT is only part of a much broader range of changes, such as labour market and organizational changes that help firms to enhance performance. The analysis shows that the recent technological change has been skill biased, enforcing inequality in wages and employment opportunities among people with different educational levels and shift in occupations. The investigation demonstrates the readiness of European companies to perform organizational changes as they see it to be a key source to competitiveness. The empirical analysis shows that information and communication technologies play a significant role in the recent economic growth of countries that invest sufficient amount in research and development activities, but it does not seem yet to have made a substantial contribution in all European Union 27 countries. The result is supported by the view that those 10 countries have build up a mature stock of physical infrastructure and human capital, which enhance and amplify the effects of investments in information and communication technology. The main results of the study are that physical capital is still a key factor of economic growth in the whole EU-27 country set; neither human capital nor ICT seems to have a significant impact on GDP growth during 1996-2007 in the whole EU-27 country set; improvements in measurement of inputs and outputs would definitely improve the result. The study points out areas for future research.

Unit labor costs have been a widely discussed topic in Finland as well as all around the world. Technically unit labor costs are calculated by a simple ratio of labor costs and output. There is a large divergency of opinion about how consistent measurement unit labor costs are for competitiveness of an economy or an industry, for example. There is no unambiguous answer how to measure cost competitiveness of a country or an industry and one should keep in mind what the unit labor costs do not measure. Also, it is two different cases to observe nominal or real unit labor costs. In the former denominator is in units of measurements, like meters or units, and in the latter is deflated by current prices. Also there is a difference in observation of development within the firms versus on the aggregate level. In the thesis the unit labor costs of Finnish industrial production are calculated from the firm specific micro data. Also, the part of the structural change and development within firms by decompositions is estimated based on microdata. Furthermore, markup of the firms is estimated by comparing price development to marginal costs of the firms, to this end there are estimated an industry specific production function, by using some micro econometric methods like fixed effects – regression. According to the results obtained the unit labor costs have increased by about two per cents in annual growth rates between 2007 and 2016. There has been lot of fluctuation in the development, especially in the beginning of the observation period. The unit labor costs increased a lot because of drop of the production caused by recession. During the following two years they decreased a little bit. After that the development has been steadier. The decomposition into the structural and within firms effect tells that the major part of the fluctuation were driven by the changes within the firms, when the structural effect was the driver of the moderate but steady increase and being actually more remarkable explainer of the annual growth rates. The markup within industrial firms decreased a little bit during the observation period. Although, should be pointed out that there is some uncertainty in production function estimates and firm specific prices and consequently markup estimates are suggestive.