Browsing by Subject "turpeenotto"

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin mustaliuskepitoisen maaperän metallipitoisuuksia ja turpeenoton vaikutusta metallien liukoisuuteen. Tutkimusalue oli Joensuun Pyhäselässä sijaitseva jo turvetuotannosta poistunut Pärnänsuo, jolla harjoitettiin turvetuotantoa vuosina 1975-2005. Pärnänsuon kallioperässä on mustaliusketta (FeS2), minkä hapettumisen seurauksena alueen maaperä on happamoitunut. Suon ojittaminen ja turvekerroksen poistaminen mahdollistaa mustaliuskeen hapettumisen. Alueelta kerättiin maa- ja kasvinäytteitä kesällä 2013 ja niistä analysoitiin useita metalleja (Fe, Cu, Cd, Ni, Cr, Zn, Mn) sekä kasviaineksen koostumusta kuvaavia ravinteita (Ca, P, K). Metallien liukoisuutta ja jakautumista maan eri komponentteihin tutkittiin peräkkäisten uuttojen menetelmällä, jossa uuttoliuokset olivat: 1) etikkahappo, 2) hydroksyyliammoniumkloridi, 3) vetyperoksidi + ammoniumasetaatti, 4) kuningasvesi. Kyseistä uuttomenetelmää ei ole tiettävästi ennen käytetty turvemaanäytteille. Tutkimuksen tulokset osoittivat menetelmän soveltuvan myös turvemaille. Tätä tukee muun muassa havainto siitä, että orgaanisen aineksen sitomaksi luonnehditut metallien fraktiot olivat pieniä kivennäismaan syvemmissä kerroksissa, joissa orgaanista ainesta ei juuri esiintynyt, eikä vastaavasti kuningasvesiuuttoisia, maan mineraaliainekseen sitoutuneita metallien muotoja juuri esiintynyt turvekerroksesta otetuissa näytteissä. Pärnänsuon timoteinäytteiden ravinne- ja metallipitoisuudet olivat jonkin verran alhaisempia kuin tyypillisessä kasvustossa. Etenkin sinkkipitoisuudet olivat huomattavan pieniä ja lähellä puutosrajaa. Kivennäismaan pinnalla oleva turvekerros laski timoteissä esiintyvän kuparin, sinkin ja nikkelin pitoisuuksia ja puolestaan nosti kalsiumin, raudan ja mangaanin pitoisuuksia. Maan metallien mobilisoituminen mineraalirakenteista muihin fraktioihin lisääntyi liikuttaessa maan syvemmistä kerroksista kohti pintaa. Metalleja kertyi erityisesti turpeen ja kivennäismaan rajalle. Tämä antoi tukea hypoteesille, jonka mukaan turpeenoton lisäämä maan happamoituminen lisäisi metallien liukoisuutta. Turvetuotannon piiristä poistuneiden alueiden maaperän tilan kartoittaminen on tärkeää ennen niiden maatalouskäyttöön ottoa. Viljelymaan ravinnetalouden, sadon laadun ja pellon vesistövaikutusten tunteminen mahdollistaa alueen tehokkaan kunnostamisen maataloudellisesta, ympäristönsuojelullisesta sekä ekonomisesta näkökulmasta. Entisen turpeenottoalueen maaperän mustaliuskepitoisen pohjamaan aiheuttaman ympäristöriskin tunnistaminen ja huomioonottaminen on tärkeää alueen jälkikäyttöä suunniteltaessa.