Browsing by Subject "turvallistamisen purkautuminen"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Perun ja Ecuadorin välistä aluekiistaa on kutsuttu läntisen maailman pitkäkestoisimmaksi kansainväliseksi konfliktiksi. Kiista juontaa juurensa 1800-luvulle, ja aseellisia konflikteja maiden välillä oli vuosina 1941, 1981 ja 1995. Vuonna 1998 valtiot allekirjoittivat rauhansopimuksen, ja 1999 raja-alue määritettiin ja merkittiin. Konfliktia ja rauhanprosessia on tutkittu paljon, mutta rauhansopimuksen jälkeistä aikaa vähän. Ecuadorin ja Perun välisissä suhteissa alkoi uusi ajanjakso vuonna 2007, kun toimintansa aloitti Gabinete Binacional, jossa presidentit tapaavat vuosittain yhteistyön kehittämisen merkeissä. Tässä työssä tutkitaan, millaisia diskursseja turvallisuudesta ja identiteeteistä Ecuadorin ja Perun valtionjohdossa vuosina 2007–2017 käytetään. Työn teoreettinen viitekehys on konstruktivistisen Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen teoria. Teorian mukaan puheakteilla turvallistetaan asioita, ja eksistentiaalisen uhkakuvan luomisen kautta tapahtuu turvallistamisen prosessi, joka voi johtaa erityislaatuisiin vastatoimiin – jopa sotaan. Rauhanprosessi nähdään tässä teoriassa turvallistamisen purkamisena, jolloin ongelman turvallistaminen puretaan puheaktein. Tutkimuksen analyysi pohjautuu Lene Hansenin turvallistamisen purkamisen malleihin, jotka ovat stabilisaatio, korvaaminen, reartikulaatio ja hiljentäminen. Lisäksi analyysissa hyödynnetään Alexander Wendtin teoriaa kollektiivisten identiteettien syntymisestä sekä Bahar Rumelilin teoriaa ontologisesta ja fyysisestä turvallisuudesta. Analyysissa tutkitaan Ecuadorin ja Perun presidenttien virallisia puheita kansakunnalle ja vuosittaisten Gabinete Binacional -tapaamisten yhteydessä pidettyjä puheita ja solmittuja sopimuksia. Aineistoja tutkitaan hyödyntäen teoreettista viitekehystä, diskurssianalyysia ja puheaktiteoriaa. Analyysi osoittaa, että Perun ja Ecuadorin presidenttien diskursseissa vuosina 2007–2017 ei ole jäljellä valtionvälisten suhteiden turvallistamista. Muihin uhkiin liittyen turvallistamisen liikkeitä löytyy niin Perun ja Ecuadorin valtiojohdon puheissa kansalle kuin Gabinete Binacional -tapaamistenkin yhteydessä. Valtiotapaamisten yhteydessä presidentit määrittelevät myös yhteisiä turvallisuusuhkia, ja puheiden keskiössä on diskurssi valtioiden välisestä samankaltaisuudesta ja onnistuneesta yhteistyöstä. Ecuadorilaisessa kansallisessa turvallisuusdiskurssissa suurin uhka löytyy valtion ulkopuolelta, perulaisessa diskurssissa valtion sisältä. Kollektiivisten identiteettien kaikkia päämuuttujia löytyy Ecuadorin ja Perun presidenttien puheista valtiotapaamisten yhteydessä. Tutkimus osoittaa, että kiistassa turvallistettu amazonilaisuus on edelleen vuosina 2007–2017 tärkeä osa Ecuadorin valtiojohdon identiteettidiskurssia. Perun vaatimukset kiistassa perustuivat suvereniteettiin ja rajan määrittämiseen vuoden 1942 Rion sopimuksen mukaisesti. Vuoden 1998 sopimus noudatti monilta osin näitä vaatimuksia, joten ratkaisu ei haastanut perulaista identiteettiä merkittävästi. Jäljelle jäi entisen vihollisen muuntaminen ystäväksi, ja tutkimus osoittaa tämän reartikuloivan diskurssin olemassaolon. Turvallistamisen purkaminen on tapahtunut etenkin reartikulaationa molemmissa maissa ja Ecuadorissa joissain määrin myös korvaamisena. 20 vuotta rauhansopimuksen jälkeen konfliktin uusiutuminen vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä. Tulokset antavat osviittaa siitä, että valtionvälisissä suhteissa on tapahtunut muutos ainakin hobbeslaisesta lockelaiseen anarkian kulttuuriin ja vuosien 2007–2017 aikana ehkä jopa kantilaiseen anarkian kulttuuriin. Ecuadorin ja Perun rauhanneuvotteluiden onnistunut prosessi ja rauhansopimuksen eri osat kuten myös Gabinete Binacional -yhteistyön malli antavat arvokasta tietoa rauhan- ja konfliktintutkimuksen teorioiden soveltamiseen ja kehittämiseen.