Browsing by Subject "tvåspråkig elev"

Mediassa on viime vuosina käyty kiivaita keskusteluja kaksikielisten koulujen tarpeellisuudesta rinnakkaisen järjestelmän lisäksi. Kaksikielisten koulujen opetuskielet olisivat ruotsi ja suomi. Koulujen olisi määrä poistaa kaksikieliset oppilaat ruotsinkielisistä kouluista. Boyd & Sallinen (2015) ovat tutkineet kahdessa maamme kansallisessa sanomalehdessä käytyä kieli-ideologista väittelyä siitä, onko Suomessa tarvetta kaksikielisille kouluille. Sundman (2013) on pyrkinyt selvittämään, millaisia kaksikielisen koulun malleja olisi maassamme mahdollista toteuttaa, ja millaisia seuraamuksia kaksikielisillä kouluilla olisi ruotsinkielisten koulujen tulevaisuudelle. Tutkimusten mukaan kaksikielisinen koulu ei hyödytä ruotsinkielistä väestöä. Heidän näkökulmastansa kyseessä on enemminkin suunta huonompaan. Aiemmat tutkimukset väittävät, että ruotsinkielisissä kouluissa opiskelevat suomenkieliset ja kaksikieliset oppilaat ovat pedagoginen haaste opettajilleen. Suomenkielisiin oppilaisiin suhtaudutaan jopa varoen, sillä heidän ei haluta vahingoittavan koulun yksikielisyyttä. Tavoitteenani on selvittää, millaisia haasteita opettajat ovat työssään kaksikielisten oppilaiden kanssa kohdanneet, ja miten he ovat niistä selvinneet. Lisäksi haluan kartoittaa opettajien mielipiteitä kaksikielisistä kouluista, eli kokevatko opettajat, että Suomessa on tarvetta kaksikielisille kouluille. Slotte-Lüttge (2005) käsittelee väitöskirjassaan opettajan ja kaksikielisten oppilaiden välistä suhdetta niin kielen kuin opetuksen näkökulmasta. Hänen tavoitteenaan on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia mahdollisuuksia kaksikielisellä oppilaalla on kasvattaa vuorovaikutusta luokassa, ja millaisia kielellisiä rajoitteita opetuksella on kaksikielisessä yhteydessä. Ainestoa keräsin maaliskuussa 2015 elektronisen kyselytutkimuksen avulla. Lomake oli suunnattu ruotsinkielisten yläkoulujen aineenopettajille. Kyselyyni vastasi 34 opettajaa neljästä eri maakunnasta. Valitsin ruotsinkielisten koulujen joukosta sellaiset koulut, joissa oletettavasti on paljon kaksikielisiä oppilaita, mutta eivät sijaitse aluille, joissa ruotsi on selvä enemmistökieli. Näin pystyin varmistamaan, että opettajilla on kokemusta kaksikielisistä oppilaista. Kyselomakkeiden vastaukset olen analysoinut aineistopohjaisena laadullisena konventionaalisena sisällönanalyysinä. Aineiston analysoinnissa olen käyttänyt kvalitatiivista konventionaalista sisällönanalyysiä. Metodia käytetään, kun halutaan saada kattava yhteenveto jostain ilmiöstä ja tavoitteena on analysoida erilaisten tekstien sisältöä. Olen ottanut induktiivisen lähestymistavan aineiston analysoinnissa, sillä pro graduni on aineistopohjainen. Opettajien vastauksista muodostuu päätelmä, että opettajat eivät niinkään ole huolissaan kaksikielisten, saati suomenkielisten oppilaiden mukanaan tuomista pedagogista haasteista, vaan enemmänkin siitä, että varsinkin suomenkieliset oppilaat tekevät yhä vaikeammaksi taata yksikielisille ruotsinkielisille oppilaille aito ruotsinkielinen ympäristö. Ruotsinkielisissä kouluissa on myös yksikielisiä ruotsinkielisiä oppilaita, joilla on heikko ruotsin kielen taito. Näille oppilaille on erityisen tärkeää, että edes koulussa heillä olisi mahdollisuus vahvistaa ruotsinkielistä identiteettiään. Opettajien kohtaamat haasteet vaikuttavat enemmän kielellisiltä kuin pedagogisilta. Opettajat kuvaavat kaksikielisten oppilaiden opetusta haastavaksi. Suurin haastavuutta selittävä syy on opettajien mukaan kieli. Moni opettaja kertoi haastavaksi sen, ettei oppilailla ole tarpeeksi kattavia kielellisiä taitoja ruotsin kielessä, jotta oppilaat pystyisivät osallistumaan ruotsinkieliseen opetukseen. Joillakin oppilailla kielitaidot ovat niin heikolla tasolla, etteivät he pysty edes kommunikoimaan ruotsiksi oppitunneilla. Lisäksi joidenkin kaksikielisten oppilaiden puutteellinen sanavarasto aiheuttaa suuria haasteita opettajille, sillä he eivät pysty selittämään asioita oppilaille edes selkokielellä. Opettajat joutuvat itsekin kamppailemaan suomen kielen ja ruotsin kielen välillä. On ristiriitaista, kuinka opettajat kertovat käyttävänsä suomen kieltä apuvälineenä silloin, kun he yrittivät auttaa oppilaita, joilla on heikot kielelliset taidot ruotsissa. Luokittelen opettajien mielipiteet kaksikielisistä kouluista Boyd & Palviaisen (2015) mukaan suojelijoihin sekä idealisteihin. Suojelijoiden mukaan ruotsinkieliset koulut ovat vain ruotsinkielisiä oppilaita varten. He pystyvät kuitenkin hyväksymään oppilaiksi sellaisia, joilla on vahva ruotsin kielen taito. Idealistit puolestaan hyväksyvät kaikki oppilaat ruotsinkielisiin kouluihin. He eivät halua luokitella ruotsinkielisiä kouluja eliittikouluiksi. Suojelijat ja idealistit painottavat perheen vastuuta lapsen kielellisestä kehityksestä, varsinkin silloin kun kyseessä on kaksikielinen- tai suomenkielinen perhe. Koulut pystyvät opettajien mukaan tukemaan kielellistä kehitystä tiettyyn pisteeseen asti, mutta päävastuu on lapsen perheellä. Tutkimukseeni osallistuneet opettajat olivat pääosin suojelijoita. Usea suojelija-opettaja koki, että ruotsinkielisen koulun tulee säilyä yksikielisenä.