Browsing by Subject "tvåspråkig skola"

Syftet med denna avhandling är att belysa hur lärarna i den finska och svenska skolan idag ser på den tvåspråkiga skolan. Anser de att den är nödvändig och skulle den ge ett mervärde till dagens skola? Målet är förutom att reda ut lärarnas åsikter och ståndpunkter också att redogöra för de olika tvåspråkiga modellerna som finns. I bakgrundskapitlettar jag upp Magmas undersökning från 2013 om Tvåspråkiga skolor och Sally Boyd & Åsa Palviainens analys av debatten som fördes 2011 om en tvåspråkig skola i Finland. Jag redogör också för hur Finlands språklag ser ut och hur tvåspråkighet och modersmål definieras. Jag redogör för tidigare forskning som behandlar tvåspråkighet. I kapitlet om skolspråk redogör jag för hur skolspråket i Finland har utvecklats från 1800-talet till idag, därtill förklarar jag närmare definitioner av tvåspråkiga skolor och språkbad. Materialet för undersökningen utgörs av fem kvalitativa intervjuer med högstadielärare i en finsk och en svensk skola i huvudstadsregionen. Analysen baserar sig på lärarnas svar i relation till Boyd & Palviainens definitioner av idealister och preservationister. Min undersökning, framförallt intervjuerna, visar att intresset för en tvåspråkig skola inte är särskilt starkt idag och problemställningen om hur man definierar en tvåspråkig skola och hur den skulle byggas upp är densamma idag som 2013. Slutligen diskuterar jag för- och nackdelarna med en tvåspråkig skola. Fördelarna är enligt min undersökning att språkgrupperna skulle föras närmare varandra vilket sannolikt skulle minska på fördomarna på båda sidorna. Hela det finländska samhället skulle berikas av att flera individer skulle behärska både finska och svenska. Samtidigt finns det nackdelar med den tvåspråkiga skolan. Till exempel att tvåspråkiga elever börjar tala mer finska sinsemellan och att det finska språket blir det dominanta i skolan. En tvåspråkig skola kan vidare innebära ett hot mot svenska skolor på tvåspråkiga orter. Nu väljer majoriteten av tvåspråkiga barn den svenska skolan men om alternativet vore en tvåspråkig skola skulle fler tvåspråkiga sannolikt välja den tvåspråkiga skolan. Detta skulle i sin tur kunna leda till att elevunderlaget i de svenska skolorna minskar och i värsta fall kunde man bli tvungen att lägga ner några svenska skolor. Det skulle behövas en tydlig modell för hur en tvåspråkig skola i Finland byggs upp för att kunna bereda en basis för en mer nyanserad debatt om frågan i samhället.

Mediassa on viime vuosina käyty kiivaita keskusteluja kaksikielisten koulujen tarpeellisuudesta rinnakkaisen järjestelmän lisäksi. Kaksikielisten koulujen opetuskielet olisivat ruotsi ja suomi. Koulujen olisi määrä poistaa kaksikieliset oppilaat ruotsinkielisistä kouluista. Boyd & Sallinen (2015) ovat tutkineet kahdessa maamme kansallisessa sanomalehdessä käytyä kieli-ideologista väittelyä siitä, onko Suomessa tarvetta kaksikielisille kouluille. Sundman (2013) on pyrkinyt selvittämään, millaisia kaksikielisen koulun malleja olisi maassamme mahdollista toteuttaa, ja millaisia seuraamuksia kaksikielisillä kouluilla olisi ruotsinkielisten koulujen tulevaisuudelle. Tutkimusten mukaan kaksikielisinen koulu ei hyödytä ruotsinkielistä väestöä. Heidän näkökulmastansa kyseessä on enemminkin suunta huonompaan. Aiemmat tutkimukset väittävät, että ruotsinkielisissä kouluissa opiskelevat suomenkieliset ja kaksikieliset oppilaat ovat pedagoginen haaste opettajilleen. Suomenkielisiin oppilaisiin suhtaudutaan jopa varoen, sillä heidän ei haluta vahingoittavan koulun yksikielisyyttä. Tavoitteenani on selvittää, millaisia haasteita opettajat ovat työssään kaksikielisten oppilaiden kanssa kohdanneet, ja miten he ovat niistä selvinneet. Lisäksi haluan kartoittaa opettajien mielipiteitä kaksikielisistä kouluista, eli kokevatko opettajat, että Suomessa on tarvetta kaksikielisille kouluille. Slotte-Lüttge (2005) käsittelee väitöskirjassaan opettajan ja kaksikielisten oppilaiden välistä suhdetta niin kielen kuin opetuksen näkökulmasta. Hänen tavoitteenaan on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia mahdollisuuksia kaksikielisellä oppilaalla on kasvattaa vuorovaikutusta luokassa, ja millaisia kielellisiä rajoitteita opetuksella on kaksikielisessä yhteydessä. Ainestoa keräsin maaliskuussa 2015 elektronisen kyselytutkimuksen avulla. Lomake oli suunnattu ruotsinkielisten yläkoulujen aineenopettajille. Kyselyyni vastasi 34 opettajaa neljästä eri maakunnasta. Valitsin ruotsinkielisten koulujen joukosta sellaiset koulut, joissa oletettavasti on paljon kaksikielisiä oppilaita, mutta eivät sijaitse aluille, joissa ruotsi on selvä enemmistökieli. Näin pystyin varmistamaan, että opettajilla on kokemusta kaksikielisistä oppilaista. Kyselomakkeiden vastaukset olen analysoinut aineistopohjaisena laadullisena konventionaalisena sisällönanalyysinä. Aineiston analysoinnissa olen käyttänyt kvalitatiivista konventionaalista sisällönanalyysiä. Metodia käytetään, kun halutaan saada kattava yhteenveto jostain ilmiöstä ja tavoitteena on analysoida erilaisten tekstien sisältöä. Olen ottanut induktiivisen lähestymistavan aineiston analysoinnissa, sillä pro graduni on aineistopohjainen. Opettajien vastauksista muodostuu päätelmä, että opettajat eivät niinkään ole huolissaan kaksikielisten, saati suomenkielisten oppilaiden mukanaan tuomista pedagogista haasteista, vaan enemmänkin siitä, että varsinkin suomenkieliset oppilaat tekevät yhä vaikeammaksi taata yksikielisille ruotsinkielisille oppilaille aito ruotsinkielinen ympäristö. Ruotsinkielisissä kouluissa on myös yksikielisiä ruotsinkielisiä oppilaita, joilla on heikko ruotsin kielen taito. Näille oppilaille on erityisen tärkeää, että edes koulussa heillä olisi mahdollisuus vahvistaa ruotsinkielistä identiteettiään. Opettajien kohtaamat haasteet vaikuttavat enemmän kielellisiltä kuin pedagogisilta. Opettajat kuvaavat kaksikielisten oppilaiden opetusta haastavaksi. Suurin haastavuutta selittävä syy on opettajien mukaan kieli. Moni opettaja kertoi haastavaksi sen, ettei oppilailla ole tarpeeksi kattavia kielellisiä taitoja ruotsin kielessä, jotta oppilaat pystyisivät osallistumaan ruotsinkieliseen opetukseen. Joillakin oppilailla kielitaidot ovat niin heikolla tasolla, etteivät he pysty edes kommunikoimaan ruotsiksi oppitunneilla. Lisäksi joidenkin kaksikielisten oppilaiden puutteellinen sanavarasto aiheuttaa suuria haasteita opettajille, sillä he eivät pysty selittämään asioita oppilaille edes selkokielellä. Opettajat joutuvat itsekin kamppailemaan suomen kielen ja ruotsin kielen välillä. On ristiriitaista, kuinka opettajat kertovat käyttävänsä suomen kieltä apuvälineenä silloin, kun he yrittivät auttaa oppilaita, joilla on heikot kielelliset taidot ruotsissa. Luokittelen opettajien mielipiteet kaksikielisistä kouluista Boyd & Palviaisen (2015) mukaan suojelijoihin sekä idealisteihin. Suojelijoiden mukaan ruotsinkieliset koulut ovat vain ruotsinkielisiä oppilaita varten. He pystyvät kuitenkin hyväksymään oppilaiksi sellaisia, joilla on vahva ruotsin kielen taito. Idealistit puolestaan hyväksyvät kaikki oppilaat ruotsinkielisiin kouluihin. He eivät halua luokitella ruotsinkielisiä kouluja eliittikouluiksi. Suojelijat ja idealistit painottavat perheen vastuuta lapsen kielellisestä kehityksestä, varsinkin silloin kun kyseessä on kaksikielinen- tai suomenkielinen perhe. Koulut pystyvät opettajien mukaan tukemaan kielellistä kehitystä tiettyyn pisteeseen asti, mutta päävastuu on lapsen perheellä. Tutkimukseeni osallistuneet opettajat olivat pääosin suojelijoita. Usea suojelija-opettaja koki, että ruotsinkielisen koulun tulee säilyä yksikielisenä.