Browsing by Subject "tvåspråkighet"

Syftet med denna avhandling är att belysa hur lärarna i den finska och svenska skolan idag ser på den tvåspråkiga skolan. Anser de att den är nödvändig och skulle den ge ett mervärde till dagens skola? Målet är förutom att reda ut lärarnas åsikter och ståndpunkter också att redogöra för de olika tvåspråkiga modellerna som finns. I bakgrundskapitlettar jag upp Magmas undersökning från 2013 om Tvåspråkiga skolor och Sally Boyd & Åsa Palviainens analys av debatten som fördes 2011 om en tvåspråkig skola i Finland. Jag redogör också för hur Finlands språklag ser ut och hur tvåspråkighet och modersmål definieras. Jag redogör för tidigare forskning som behandlar tvåspråkighet. I kapitlet om skolspråk redogör jag för hur skolspråket i Finland har utvecklats från 1800-talet till idag, därtill förklarar jag närmare definitioner av tvåspråkiga skolor och språkbad. Materialet för undersökningen utgörs av fem kvalitativa intervjuer med högstadielärare i en finsk och en svensk skola i huvudstadsregionen. Analysen baserar sig på lärarnas svar i relation till Boyd & Palviainens definitioner av idealister och preservationister. Min undersökning, framförallt intervjuerna, visar att intresset för en tvåspråkig skola inte är särskilt starkt idag och problemställningen om hur man definierar en tvåspråkig skola och hur den skulle byggas upp är densamma idag som 2013. Slutligen diskuterar jag för- och nackdelarna med en tvåspråkig skola. Fördelarna är enligt min undersökning att språkgrupperna skulle föras närmare varandra vilket sannolikt skulle minska på fördomarna på båda sidorna. Hela det finländska samhället skulle berikas av att flera individer skulle behärska både finska och svenska. Samtidigt finns det nackdelar med den tvåspråkiga skolan. Till exempel att tvåspråkiga elever börjar tala mer finska sinsemellan och att det finska språket blir det dominanta i skolan. En tvåspråkig skola kan vidare innebära ett hot mot svenska skolor på tvåspråkiga orter. Nu väljer majoriteten av tvåspråkiga barn den svenska skolan men om alternativet vore en tvåspråkig skola skulle fler tvåspråkiga sannolikt välja den tvåspråkiga skolan. Detta skulle i sin tur kunna leda till att elevunderlaget i de svenska skolorna minskar och i värsta fall kunde man bli tvungen att lägga ner några svenska skolor. Det skulle behövas en tydlig modell för hur en tvåspråkig skola i Finland byggs upp för att kunna bereda en basis för en mer nyanserad debatt om frågan i samhället.

Tutkielmani käsittelee neljän jo aikuiseksi kasvaneen sijaislapsen kielellisiä identiteettejä. Osallistujat ovat syntyneet suomenkielisille vanhemmille, mutta heidät on huostaanoton jälkeen sijoitettu ruotsinkieliseen sijaisperheeseen. Tavoitteena on selvittää, miten osallistujat näkevät itsensä suhteessa suomen ja ruotsin kieleen ja rakentaa kieliprofiili kustakin osallistujasta. Tutkimuksen huomio kiinnittyy osallistujien itsereflektioon, siihen, miten he kokevat ja määrittelevät kielelliset identiteettinsä, kielenkäyttönsä, kieliosaamisensa ja äidinkielensä. Tarkoituksena on myös selvittää, millainen merkitys kielillä on osallistujille ja mitkä tekijät ovat heidän kokemuksensa mukaan vaikuttaneet heidän kielellisiin identiteetteihinsä. Koska osallistujat käyttävän sekä suomea että ruotsia arjessaan toiminnallisen kaksikielisyyden määritelmän mukaisesti, oletin ennakkoon osallistujien kieli-identiteetin olevan kaksikielinen. Kolme suurinta teoreettista teemaa, joiden kautta lähestyn tutkimustani, ovat kielenoppiminen, kaksikielisyys ja kielellinen identiteetti. Aineistonkeruumenetelmänä toimii puolistrukturoitu haastattelu. Jokainen osallistuja on haastateltu erikseen, ja äänitallenteiden yhteiskesto on runsaat 77 minuuttia. Haastattelut sisältävät 13 etukäteen laadittua kysymystä tai kysymysryhmää, mutta valittu aineistonkeruumenetelmä mahdollistaa myös mielenkiintoisten ja tiedollisesti arvokkaiden vastausten seuraamisen ja hetkellisen poikkeamisen haastattelun rakenteesta. Litteroidut haastattelut analysoidaan sisällönanalyysia käyttäen laadullisesti ja suoria lainauksia hyödyntäen. Tulkitsen haastatteluaineistoa ja liitän tulkinnat teoriaan. Tutkimus osoittaa, että vain kaksi osallistujaa neljästä kokee itsensä kaksikieliseksi. Kaksi muuta osallistujaa eivät halua määritellä itseään tai tulla määritellyksi kielen kautta. He kokevat, ettei heillä ole kielellistä identiteettiä. Osallistujat käyttävät sekä ruotsia että suomea arjessaan, mutta se, mitä kieltä he kulloinkin käyttävät riippuu tilanteesta. Esimerkiksi julkisissa tilanteissa kieleksi valikoituu useammin suomi ja perhepiirissä ruotsi. Kolme osallistujaa nimeää ruotsin vahvemmaksi kielekseen. Yksi kokee, että ruotsi ja suomi ovat hänelle lähtökohtaisesti yhtä vahvoja kieliä, mutta se kumpi tietyssä tilanteessa on vahvempi, riippuu elämäntilanteesta ja kielen käyttömahdollisuuksista. Sama osallistuja nimeää molemmat kielet myös äidinkielikseen, kun taas kaksikielisiksi itsensä määrittävät nimeävät päinvastaisesti ainoastaan ruotsin äidinkielekseen. Neljäs kokee suomen äidinkielekseen. Traumaattiset kokemukset ja suuret elämänmuutokset lapsuudessa ovat vaikuttaneet osallistujien kielellisten identiteettien rakentumiseen. Myös osallistujien ikä huostaanoton ja uudelleensijoituksen aikaan on tekijä, joka voi selittää osallistujien välisiä eroja. Itsensä kaksikielisiksi kokevat osallistujat eivät olleet ehtineet oppia suomea ennen sijoitusta tai olivat unohtaneet suomen kielen taitonsa hetkellisesti tämän jälkeen. He ovat ottaneet sijaisperheen kielen omakseen ja tuntuvat saavan turvaa siitä, että voivat tätä nykyä määritellä itsensä kielen avulla. Kahdelle muulle rajoitettu mahdollisuus käyttää ensikieltään suomea on ollut haastavampaa, eivätkä he halua rakentaa identiteettiään muuttuvien tekijöiden, kuten kielen, varaan. He eivät ilmaise tuntevansa vahvaa sidettä kieleen, vaan suhtautuvat siihen vain kommunikoinnin välineenä.

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää, missä määrin kaksi kaksikielistä ystävää käyttää koodinvaihtoa ruotsin, suomen ja englannin välillä ja mitä eri funktioita koodinvaihdolla on sekä miten se edistää keskustelun etenemistä nauhoitetussa keskustelussa Måndagsnack. Lisäksi tutkin, että esiintyykö koodinvaihto joidenkin tiettyjen aihealueiden ja teemoja yhteydessä tai joissakin erityisissä jaksollisissa ympäristöissä. Koodinvaihdolle ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta yleisesti se käsitetään kahden kielen hallitsemiseksi äidinkielen tasolla. On olemassa kuitenkin joitakin perinteisiä ja yleisesti tunnettuja määritelmiä. Muun muassa Poplack (2017) määritellee koodinvaihdon vaihtoehtoiseksi jaksojen käyttämiseksi kahdesta tai useammasta kielestä. Auerin (1984) mukaan koodinvaihto tarkoittaa vuorottelevaa kahden tai useamman koodin käyttöä toisesta kielestä yhdessä ja samassa vuorovaikutteisessa jaksossa. Koodinvaihto on yleinen piirre kaksikielisten henkilöiden kielenkäytössä, mutta kaksikielisyys ei ole myöskään käsitteenä yksinkertainen määrittää. Kaksikielisyydestäkin, kuten koodinvaihdosta, on olemassa joitakin tunnettuja käsitteitä. Weinreich (1968) määrittelee kaksikielisyyden vuorottelevana kahden kielen harjoittamisena. Bloomfield (1970) puolestaan määrittää kaksikielisyyden kielen käytöksi kahdella tai useammalla kielellä äidinkieltä vastaavalla tasolla. Kielikontaktit liittyvät kaksikielisyyteen ja koodinvaihtoon siten, että ne ovat useimmiten seurauksena ihmisten liikkuvuudesta, kuten esimerkiksi maahanmuutosta ja kolonialismista, jotka ovat johtaneet kielikontakteihin. Tutkielmassa toimii materiaalina keskustelu Måndagsnack, joka on nauhoitettu ja litteroitu Emergent syntax för samtalsspråk-projektia varten Helsingissä vuonna 2016. Nauhoite kestää noin tunnin ja transkriptio on pituudeltaan 58 sivua. Nauhoitteessa ystävykset Alma ja Linus keskustelevat vapaamuotoisesti keskenään ja mukana nauhoitusprosessissa on myös tutkimusassistentti, jonka rooli on tosin hyvin pienimuotoinen eikä hän anna valmiiksi puheenaiheita keskustelua varten. Tutkielman metodina hyödynnetään keskusteluanalyysin käsitteistöä, mikä tarkoittaa, että tutkielma ei ole täysin keskusteluanalyyttinen, vaan että tutkielman materiaalina toimivaa keskustelua analysoidaan keskusteluanalyysissä käytettävän terminologian pohjalta. Keskusteluanalyysin (conversational analysis) kehittivät 1960-luvulla Harvey Sacks, Emanuel Schegloff ja Gail Jefferson. Keskusteluanalyysissä keskitytään tutkimaan muun muassa keskusteluissa esiintyviä sekvenssejä, vuoronottoja, korjauksia ja preferenssirakenteita. Keskusteluanalyysi on kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä, jossa hyödynnetään empiirisiä materiaaleja, kuten esimerkiksi litterointeja oikeista keskusteluista. Tässä tutkielmassa on hyödynnetty keskusteluanalyysin lisäksi myös pragmaattista analyysiä, mikä tarkoittaa sitä, että keskustelussa ei ole ainoastaan keskitytty kirjaimellisiin merkityksiin, vaan analysoimisessa on otettu huomioon, mitä keskustelussa tapahtuu käytännössä ja mitä epäsuoria ja suoria tekijöitä vaikuttaa lausuntojen taustalla. Tutkielman tulokset osoittavat, että koodinvaihdolla on useita eri toimintoja, jotka edesauttavat keskustelun sujuvuutta. Koodinvaihtoa käytetään yleensä, kun siteerataan muiden henkilöiden puhetta suoraan, sillä silloin sanoman viesti ei muutu eikä puhujan tarvitse nähdä vaivaa kääntääkseen puhetta, jos kaikki keskustelunosallistujat ymmärtävät samoja kieliä. Toiseksi, koodinvaihto esiintyy yleensä silloin, kun haetaan sanoja tai oikeaa termiä. Jos oikea sana ei löydy keskustelun pääkielellä, voi olla helpompi vaihtaa koodi toiseen kieleen, jonka kaikki keskustelunosallistujat hallitsevat ja jolla oikea sana löytyy, niin että keskustelu ei keskeydy. Koodinvaihto on myös riippuvainen teemasta, sillä keskustelusta nousee esiin selkeästi kolme teemaa: Videoprojekti Visual Jockey, Linuksen puhelimen sisältö sekä kalenteri ja niin kutsuttu to do-lista, joiden yhteydessä vaihdetaan koodia useammin muihin aihealueisiin verrattuna. Koodinvaihtoa voidaan myös käyttää vahvistamaan lausuntoa, mikä tarkoittaa sitä, että vaihtamalla koodia halutaan painottaa lausunnon sanomaa ja osoittaa tunteita, joita siihen liittyy. Viimeiseksi, yksi koodinvaihtoon johtavista syistä on laukaisu, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi paikan- tai tuotenimi, joillain muulla kuin keskustelun pääkielellä voi laukaista koodinvaihdon. Tiivistettynä keskustelunosallistujat, Alma ja Linus vaihtavat koodia aktiivisesti ruotsin, suomen ja englannin välillä, jotka ovat keskustelussa esiintyvät kontaktikielet. Heidän keskustelunsa on sujuvaa eikä se häiriinny koodinvaihdosta, vaan on selkeästi luonnollinen ilmiö heidän keskustelussaan, minkä osoittavat muun muassa useat myötäilyt.

I avhandlingen granskas svenskans användning i riksdagen ur riksdagsledamöternas och assistenternas synpunkt. Syftet för avhandlingen är att ta reda på svenskans värde i riksdagen, att utreda riksdagsledamöternas och assistenternas svenskkunskaper, i vilka situationer svenskan används och hur språket bör befrämjas i framtiden. I avhandlingen kopplas också informanternas politiska parti med svaren. Forskningsmaterialet har samlats in i Finlands riksdag och består av riksdagsledamöternas samt deras assistenters svar på två frågeformulär som skickats elektroniskt till dem i oktober 2016. Av riksdagens 200 ledamöter svarade 51 på formulären och av 180 assistenter svarade 79 stycken. Metoden för avhandlingen är en enkätundersökning, som består utav både kvantitativ och kvalitativ forskning. I den teoretiska referensramen tas bl.a. upp vilken påverkan motivation och attityder har på språkinlärning, språkfärdigheter och kompetenser, två-, fler- och parallellspråkighet. Svenskan granskas ur dess lagstadgade ställning i Finland och hur språket lyfts fram i partiernas språkprogram. För jämförelsens skull granskas tvåspråkigheten i andra tvåspråkiga parlament i världen. Resultaten visar att både ledamöterna och assistenterna ser ett stort värde i svenskan och anser språkets status viktigt, men samtidigt tycker de att svenskan inte i praktiken syns så mycket i riksdagen. Landets tvåspråkighet värderas högt bland informanterna och de anser att då riksdagen representerar hela Finland är det viktigt att båda nationalspråken syns i riksdagsarbetet. En del informanter anser också att svenskan inte har ett värde i riksdagen och att vissa ledamöter försöker trampa rätten för de svenskspråkiga. Majoriteten av informanterna har finska som modersmål och endast 17,6% respektive 12,7% av informanterna skriver att de har svenska som modersmål. Nordiska rådet, samarbete med Sverige och de övriga nordiska länderna, Ålandsfrågorna och kontakten till det tvåspråkiga Finland är ämnesområden där svenskan används mest enligt informanterna. Både ledamöterna och assistenterna pratar svenska främst med SFP:s representanter, när de svarar på svenskspråkiga mejl och telefonsamtal samt med svenskspråkiga journalister. En effektiv lösning att befrämja svenska språket i riksdagen är genom att erbjuda utbildning och språkkurser i större grad för ledamöterna, assistenterna och personalen. Informanterna uttrycker dock en oro för att kurserna ordnas under sådana tidpunkter som inte passar deras tidtabeller. Utbildningspersonalen borde enligt dem ta reda på vilka tidpunkter som passar bäst ledamöterna, assistenterna och den övriga personalen och ordna kurserna enligt det. Båda informantgrupperna tycker att talmannens inställning och attityd mot svenskan har en märkvärdig påverkan på hur svenskan bemöts och används i plenum och på hela språkklimatet i riksdagen.

Avhandlingen behandlar tidigt fullständigt svenskt språkbad i Esbo. Arbetet utreder vad tidigt fullständigt språkbad innebär samt vad språkbadsföräldrars och språkbadslärares åsikter om språkbadet i Esbo är. Undersökningen omfattar 60 familjer samt samtliga lärare (14 st) som arbetar med språkbad i Esbo. Undersökningen består av två enkäter; en till språkbadsföräldrar och en tillspråkbadslärare. Av de 60 enkäter som sändes ut till språkbadsföräldrarna besvarades 45, dvs. 75%. 12 lärare av 14, dvs. 86%, besvarade den andra enkäten. Det är viktigt att känna till centrala begrepp i anslutning till tvåspråkighet, då man talar om andraspråkstillägnandet i språkbad. I detta arbete presenteras en modell (Sahi, 1999) som åskådliggör centrala begrepp i anslutning till tvåspråkighet. Tidigtfullständigt språkbad är ett program som är planerat att omfatta hela grundskolan. Språkbad är ämnat för enspråkiga majoritetsbarn i ett tvåspråkigt land. Dessa barn tillägnar sig minoritetsspråket i skolan. Språkbadet är inte enbart ett program, utan även en metod. Skillnaden mellan språkbad och traditionell undervisning i språk är att man i språkbadet betonar kommunikation framom grammatik. Målet medspråkbadet är funktionell tvåspråkighet. Många faktorer inverkar på andraspråkstillägnandet i språkbadet. I detta arbete betonas attitydernas och motivationens betydelse. Språkbad kräver en medveten och aktiv insats av föräldrarna. Vidare betonar litteraturen som behandlar språkbad undervisningsmetodernas betydelse samt språkbadslärarens viktiga roll. Föräldrarna är nöjda med språkbadsprogrammet, eftersom det givit goda resultat och motsvarat förväntningarna. Enligt föräldrarna är språkbad ett mjukt, modernt och effektivt program. Föräldrarna anser att barnen lär sig badspråket på ett naturligt sätt och även får en öppnare inställning till språk och kulturer. Föräldrarna betonar lärarnas viktiga insatser samt kontinuitetens betydelse. Vidare tycker föräldrarna att språkbadet borde inledas i ett tidigare skede och att eleverna borde ha mera kontakt med badspråket utanför skolan. Målet med att barnen går i språkbad är, enligt föräldrarna, att barnen ska förstå och tala språket flytande samtkänna kulturen som hör ihop med språket. Både föräldrarna och lärarna tycker att språkbadsklasserna är för stora och att det är brist på material. Lärarna anser att man mer än tidigare borde informera allmänheten, beslutsfattare samt föräldrar om verksamheten. Därtill tycker lärarna att samarbetet mellan daghem och skola samt specialundervisningen borde utvecklas. Lärarna betonar att språkbad inte lämpar sig för alla barn. Lärarna anser sig främst behöva praktiska råd av andra som arbetar med språkbad samt teoretisk kunskap. Både föräldrarna och lärarna tycker att språkbadsverksamheten i Esbo borde koordineras och att språkbadselevernas prestationer noggrant borde följas upp.