Browsing by Subject "twentieth century American fiction"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2016)Kurt Vonnegut on todennäköisesti 1900-luvun postmodernismin tunnetuimpia kirjailijoita, ja hänen kirjallisuudessaan sodanvastaisuus on toistuva teema. Pro graduni tutkii sitä, miten militarismia on käsitelty kolmessa hänen romaanissaan: Kissan kehdossa, Titanin seireeneissä ja Teurastamo 5:ssä. Lisäksi käsittelen hänen kolme novelliaan: ”All the King’s Horses”, ”The Manned Missiles” ja ”Report on the Barnhouse Effect”. Tutkimuksen edetessä selvisi, että etenkin käsitellyt romaanit ovat kriittisiä militarismin myyttejä kohtaan: Kissan kehdossa pienen saarivaltion asevarustelu johtaa maailmanloppuun, Titanin seireeneissä sankarillinen sota Marsista hyökkäävää sotajoukkoa kohtaan paljastuu juoneksi yhdistää ihmiskunta uuden uskonnon alle, ja Teurastamo 5 käsittelee myyttiä toisen maailmansodan puhtaasta oikeutuksesta. Etenkin sodanaikainen sankaruus on aihe, jota Vonnegut kritisoi: Kissan kehdossa San Lorenzon sata marttyyria demokratian puolesta kuolevat jo ennen kuin pääsevät mukaan itse toiseen maailmansotaan, ja romaani kritisoi myös sodassa kuolleiden puolesta järjestettyjä paraateja. Käsittelen myös sodan ja vapaan tahdon yhteyttä: sekä Kissan kehdossa että Teurastamo 5:ssä fatalististen ja determinististen filosofioiden mukaan sota on käytännössä väistämätöntä. Titanin seireeneissä taas Marsin miehitysjoukkoja ohjataan päähän asennetuilla antenneilla, eli heillä ei käytännössä ole vapaata tahtoa ollenkaan. Kylmä sota on luonnollisesti teosten julkaisuajat huomioon ottaen myös esillä: esimerkiksi tarinassa ”The Manned Missiles” kuvataan amerikkalaista ja neuvostoliittolaista poikansa avaruusonnettomuudessa menettänyttä isää, jotka valtioidensa erimielisyyksistä huolimatta keskustelevat kirjeitse rauhanomaisesti. Kissan kehto taas satirisoi kylmän sodan kilpavarustelua uuden tuhoaseen avulla. Tutkimuksen perusteella näen Vonnegutin asenteen sotaan niin, että hän hyväksyy sodan olevan väistämätöntä, mutta ei pidä sen esittämisestä sankarillisena.
-
(2019)Maisterintutkielmani käsittelee amerikkalaisen kirjailijan Raymond Carverin novelleja ”So Much Water So Close to Home” ja ”What We Talk About When We Talk About Love”. Kirjailija oli pitkään tunnettu minimalistisesta kirjoitustyylistään, mutta vuonna 2009 hänen perheensä julkaisi jo edesmenneen kirjailijan alkuperäiset, ja huomattavasti pidemmät, käsikirjoitukset tämän kuuluisista novelleista. Kävi ilmi, että Carverin kustannustoimittaja Gordon Lish leikkasi novelleista joissakin tapauksissa jopa seitsemänkymmentä prosenttia ja teki myös muita muutoksia, mitkä myötävaikuttivat merkittävästi novellien minimalistisen vaikutelman syntyyn. Analysoin tutkielmassani Lishin editoinnin eettisiä vaikutuksia kertomuksen eri tasoihin, sekä editoinnin eettisyyttä. Analyysissä hyödynnän minimalismin ja eettisen kritiikin (ethical criticism) teorioita. Pääargumenttini on, että minimalistisemmat versiot ovat eettisesti tehokkaampia, sillä niissä esiintyvien moraalisten elementtien havainnointi ja arviointi vaativat lukijalta aktiivisempaa osallistumista lukuprosessiin. Kolmiosaisessa analyysissä vertailen ensiksi novellin ”So Much Water” käsikirjoitusta sen editoituun versioon, jonka jälkeen vertailen saman kaavan mukaisesti Carverin toista novellia ”What We Talk About”. Vertailun tulokset ovat samansuuntaiset. Alkuperäiset käsikirjoitukset sisältävät enemmän yksityiskohtia novellien hahmoista, ja tarinoiden minä-kertojat pohtivat enemmän historiaansa ja ympäröivää maailmaa, minkä kautta lukija ymmärtää vaivattomammin hahmojen kohtaamat konfliktit. Editoidut versiot ovat minimalistisempia: novellien henkilöhahmot kuvaillaan niukemmin ja neutraalimpaan sävyyn, joten lukijan on haastavampi tietää, kritisoiko vai tukeeko kertoja kuvailemiaan tapahtumia. Kun novelleissa esiintyvät teemat tuodaan näin esiin vihjailun, eikä suoran toteamisen, kautta, lukijan kyvyt erottaa ja arvioida moraalisia ongelmia kehittyvät. Lukija joutuu aktiivisemmin soveltamaan omaa arviointikykyään tulkitessaan tarinan moraalisia konflikteja. Tämä taas tekee minimalistisista versioista eettisesti vaikuttavampia. Viimeisenä tutkielmassani analysoin editoinnin eettisyyttä. Edeltävän analyysin perusteella totean Lishin muokanneen tarinoita eettisesti tehokkaammiksi ja myötävaikuttaneen Carverin uraan menestyvänä kirjailijana. Useiden lähteiden mukaan Lishin aggressiivinen editointi kuitenkin näyttäytyy kyseenalaisena, ja niiden perusteella argumentoin, että Lish toimi epäeettisesti luodessaan eettisesti tehokkaita novelleja. Lish piti editointia taiteenlajina, ja totean analyysissäni, että hänen tekemänsä muutokset Carverin novelleihin osoittavat, kuinka hänellä ei tuntunut olevan minkäänlaisia moraalisia velvoitteita tarinoita kohtaan. Hänen suhtautuminen editointiin oli puhtaasti esteettinen. Viimeisenä analyysissäni huomioin myös sen, että alkuperäisten käsikirjoitusten julkaiseminen ei paitsi ollut merkittävää Carverin perheelle ja tiedeyhteisölle, mutta oli myös omiaan korostamaan Lishin kiistattomia editointitaitoja.
Now showing items 1-2 of 2